Apteekki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Norjalainen apteekki
Apteekin myyntitilat noin vuodelta 1900

Apteekki on lääkkeitä myyvä laitos, jonka juuret juontavat keskiajalle. Perinteisesti apteekkarit ovat itse valmistaneet lääkkeet, mutta nykyään suurin osa tilataan lääketehtailta. Suomen ensimmäiset apteekit aloittivat toimintansa vuonna 1689 Turussa (Kauppatorin Apteekki, menetti toimilupansa 2012[1][2]) ja Viipurissa.

Suomessa apteekkarin täytyy olla koulutukseltaan proviisori. Apteekkien lukumäärää säädellään tarkkaan ja kokonaan uuden apteekin perustaminen on harvinaista. Yleensä apteekkari vaihtuu kun edellinen apteekkari jää eläkkeelle tai saa toisen apteekin. Apteekkarin pakollinen eläkeikä on 68 vuotta. Fimea valitsee uuden apteekkarin apteekkioikeuksia hakeneiden joukosta. Valintaan vaikuttaa kokemus apteekkarina ja proviisorina, johtamiskokemus, kokemus esimerkiksi lääketehtaan palveluksessa ja muu pätevöittävä toiminta.

Pienten ja suurten apteekkien tuloksia tasataan apteekkimaksujärjestelmällä. Suuret apteekit maksavat valtiolle apteekkimaksua, joka riippuu liikevaihdon suuruudesta. Pienet apteekit ovat vapautettuja tästä maksusta, joten ne saavat katteesta isomman osuuden itselleen. Tällä järjestelmällä turvataan pienten ja syrjäseudulla toimivien apteekkien elinmahdollisuuksia.

Suomessa on lähes joka kunnassa vähintään yksi apteekki [3]. Lokakuussa 2014 Suomessa oli 814 apteekkia, joista 614 oli pääapteekkeja ja 200 sivuapteekkia [4]. Lisäksi apteekeilla oli syrjäseuduilla yli 100 apteekin palvelupistettä, joissa on rajallinen valikoima itsehoitolääkkeitä.

Osa apteekkiliikkeistä ei ole itsenäisiä vaan muiden apteekkien sivutoimipisteitä. Sivuapteekkeja johtaa apteekkarin alaisuudessa apteekinhoitaja, jolla on oltava farmaseutin tai proviisorin pätevyys.

Yliopiston Apteekilla on pääapteekki Helsingissä ja 16 sivuapteekkia muualla maassa sekä yksi apteekki Pietarissa, Venäjällä. Yliopiston Apteekin omistaa Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopistolla on Itä-Suomen yliopiston apteekki Kuopiossa. Muut apteekit ovat yksityisomistuksessa.

Apteekeissa työskenteli 2013 lopussa yli 8 500 henkilöä, joista 59 % on saanut farmaseuttisen koulutuksen (farmaseutti tai proviisori) [5]. Apteekkialalla työllisyystilanne onkin erityisesti farmaseuttien osalta erinomainen [6].

Sääntely Pohjoismaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa apteekkien määrä on rajoitettu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa lääkkeitä saavat myydä vain apteekit. Fimea myöntää apteekkiluvat ja Fimea tai EU lääkkeiden myyntiluvat. Valtio perii progressiivisen apteekkimaksun (0 - 11 % liikevaihdosta). [7]

Mikään pätevyys ei sinänsä riitä apteekkiluvan saamiseen, vaan uusia apteekkeja ei lähtökohtaisesti saa perustaa. Kun apteekkari jää eläkkeelle tai luopuu apteekistaan, siirtyy apteekkilupa haettavaksi. Uusia apteekkeja perustetaan enää harvoin, joskus sivuapteekki saattaa kasvaa reseptuuriltaan niin suureksi, että Fimea katsoo sen olevan tarpeeksi suuri pärjätäkseen omana apteekkinaan ja tällöin perustetaan uusi apteekkilupa, joka siirtyy haettavaksi. Apteekkien sijainnit on aluekohtaisesti määritelty, tietyn alueen sisällä apteekilla on lupa muuttaa (yleensä saman kunnan/kaupunginosan sisällä). [8]

Norjassa apteekin voi perustaa melkein kuka vain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjassa yksityiset apteekit sallittiin jo 2001, ja aluksi apteekkien määrä tuplaantui. Tilanne on kuitenkin tasaantunut ja apteekkeja keskittynyt kasvukeskuksiin.[9] Sääntely on Euroopan vähäisimpiä: apteekin saa perustaa kuka tahansa paitsi lääkärit ja lääketeollisuus, kunhan apteekissa on töissä yksi farmakologian kandidaatti.

Ruotsissa lääkkeitä saa apteekkien lisäksi myös ruokakaupoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin apteekkimonopoli lakkautettiin marraskuussa 2009, ja jo vuoden 2010 alussa 10 % lääkemyynnistä siirtyi kauppoihin, suosituimpina särkylääkkeet ja nikotiinipurukumi (jota Suomessakin saa ruokakaupoista). Kaupoissa saa myydä 540 reseptivapaata lääkettä aikuisille. Useimmissa ruokakaupoissa on vain suosituimpia lääkkeitä, mutta kaupat (ICA ja Coop) ovat perustaneet täyden palvelun apteekkejakin. [10]

Vuosina 1971 - 2009 Ruotsissa ei ollut yksityisiä apteekkeja.[9] Vuodesta 2009 valtiomonopolin apteekkeja myytiin ryppäittäin ja lisäksi jo tammikuun 2010 alussa lääkevirastolle oli tullut 40 - 50 anomusta täysin uusista apteekeista.[11] Lähivuosina perustettaneen 400 - 500 uutta apteekkia.[12]

Tammikuun 2010 lopussa useimmat myydyt apteekkiketjut vaihtoivat nimeään.[13]

Ruotsi siis ei vain purkanut valtio-omistustaan, kuten EU vaati, vaan myös poisti apteekkien määräsääntelyn eli salli apteekkien melko vapaan perustamisen ja lisäksi salli tärkeimpien itsehoitolääkkeiden myynnin ruokakaupoissakin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta apteekki.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.