Apteekki
Wikipedia
Apteekki on lääkkeitä myyvä laitos, jonka juuret juontavat keskiajalle. Perinteisesti apteekkarit ovat itse valmistaneet lääkkeet, mutta nykyään suurin osa tilataan lääketehtailta. Suomen ensimmäiset apteekit aloittivat toimintansa vuonna 1689 Turussa (Kauppatorin Apteekki, edelleen toiminnassa [1]) ja Viipurissa.
Suomessa apteekkarin täytyy olla koulutukseltaan proviisori. Apteekkien lukumäärää säädellään tarkkaan ja kokonaan uuden apteekin perustaminen on harvinaista. Yleensä apteekkari vaihtuu kun edellinen apteekkari jää eläkkeelle tai saa toisen apteekin. Apteekkarin pakollinen eläkeikä on 68 vuotta. Lääkelaitos valitsee uuden apteekkarin apteekkioikeuksia hakeneiden joukosta. Valintaan vaikuttaa kokemus apteekkarina ja proviisorina, johtamiskokemus, kokemus esimerkiksi lääketehtaan palveluksessa ja muu pätevöittävä toiminta.
Pienten ja suurten apteekkien tuloksia tasataan apteekkimaksujärjestelmällä. Suuret apteekit maksavat valtiolle apteekkimaksua joka riippuu liikevaihdon suuruudesta. Pienet apteekit ovat vapautettuja tästä maksusta, joten ne saavat katteesta isomman osuuden itselleen. Tällä järjestelmällä turvataan pienten ja syrjäseudulla toimivien apteekkien elinmahdollisuuksia.
Osa apteekkiliikkeistä ei ole itsenäisiä vaan muiden apteekkien sivutoimipisteitä. Sivuapteekkeja johtaa apteekkarin alaisuudessa apteekinhoitaja, jolla on oltava farmaseutin tai proviisorin pätevyys.
Yliopiston Apteekilla on pääapteekki Helsingissä ja 16 sivuapteekkia muualla maassa sekä yksi apteekki Pietarissa, Venäjällä. Yliopiston Apteekin omistaa Helsingin yliopisto, Kuopion yliopistolla on Kuopion yliopiston apteekki Kuopiossa, muut apteekkarit ovat itsenäisiä yrittäjiä.
