Bostonin teekutsut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bostonin teekutsut kuvattuna vuoden 1846 litografiasssa

Bostonin teekutsut (engl. The Boston Tea Party) on nimitys, jolla tunnetaan Bostonin (Massachusetts, Yhdysvallat) asukkaiden poliittinen protesti brittihallintoa vastaan vuoden 1773 lopussa. Se on yksi tärkeimmistä Yhdysvaltojen kansallismyyteistä – tarinoista, jotka liittyvät maan perustamiseen.

Saadakseen siirtokunnat tunnustamaan Britannian verotusoikeuden parlamentti salli vain veronalaisen teen viennin. Amerikkalaisten protestien ja boikotin ansiosta teelaivat joutuivat palaamaan purkamattomina takaisin paitsi Bostonin laiva, joka jäi satamaan odottamaan purkamista. Paikallinen kansankokous määräsi sen palaamaan mutta kuvernööri kielsi. Lain mukaan laiva piti purkaa viimeistään 16.12.1773, jolloin illalla laivaan hiipi 60 intiaaneiksi pukeutunutta bostonilaista. He heittivät kaikki kallisarvoiset teelaatikot mereen, eivätkä satamavartijat ja tullimiehet pystyneet estämään heitä. Tapahtuma oli amerikkalaisten vastalause Ison-Britannian määräämiä veroja vastaan. Englantilaiset puolestaan pitivät Bostonin tapahtumia kapinana, tekivät vastatoimia, jotka johtivat vastaboikotteihin, ja lopulta lähettivät vuonna 1775 sotaväkeä kukistamaan niskuroijat, mikä johti vuosien sotaan ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvovaltakiista verotusoikeudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Amerikan siirtokunnissa (myöhemmin Yhdysvallat) oli pitkään katsottu, että heitä saavat verottaa vain heidän itse valitsemansa edustajat. Tämän vuoksi Britannialla oli vaikeuksia verottaa heitä, yrityksiin vastattiin protestein ja boikotein. Epäonnistunut keino vaihdettiin toiseen, esimerkiksi painotuotteiden leimavero kumottiin vuoden 1765 leimaverolailla mutta 1766 Britannian parlamentti julisti, että sillä on oikeus säätää siirtokuntia sitovia lakeja kaikissa tapauksissa. Uusia veroja säädettiin 1767, mutta Amerikan kauppiaat laativat tuonninvastaisen sopimuksen tätä vastaan, suuri osa kansaa kieltäytyi juomasta brittiteetä, korvikkeita kehiteltiin ja salakuljetus oli vilkasta.

Vuonna 1770 parlamentti joutui siksi kumoamaan tullit mutta jätti näön vuoksi teetullin voimaan osoittaakseen valtansa. Vuonna 1773 teevero uusittiin lähes nimellisen pienenä ja kauppakomppanialle annettiin oikeus myydä teetä suoraan Amerikkaan.

"Vapauden pojat"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalaiset "whigit" eli liberaalit patriootit järjestäytyivät nimellä "Vapauden pojat" järjestämään suurmielenosoituksia ja muutenkin kampanjoimaan teetulleja vastaan, etenkin kun niiden ja kauppakomppanian yksinoikeuden pelättiin laajenevan muihin tuotteisiin.

Kaikissa muissa siirtokunnissa kampanja onnistui niin hyvin, että teelaivat joutuivat palaamaan, paitsi Massachusettsissa, jossa kuvernööri painosti teenvälittäjät, mm. kaksi poikaansa, pitämään kiinni teesopimuksistaan.

Bostonin tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiasta lähteneen teelaivan tullessa Bostoniin whig-johtaja Samuel Adams kutsui väkeä kansankokoukseen, jonne tulikin tuhansia ihmisiä, niin että kokouspaikkaa piti vaihtaa. Kansankokous määräsi laivan lähtemään purkamatta lastiaan maksamatta teetullia (Britannian määräämän 20 päivän kuluessa) sekä asetti 25 miestä vahtimaan laivaa. Kuvernööri kieltäytyi antamasta laivalle lupaa toimia näin, ja kaksi uuttakin teelaivaa saapui.

Määräpäivänä 16. joulukuuta 1773 teelaiva oli yhä Bostonin satamassa. Noin 7 000 ihmistä kokoontui kansankokoukseen, jossa Adams totesi, ettei kokous voi tehdä enempää maan pelastamiseksi, koska kuvernööri ei vieläkään antanut laivalle lähtölupaa. Hän vaati Britannialta kovaa linjaa "Vapauden poikia" vastaan toisin kuin muut kuvernöörit.

"Bostonin teekutsut"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Adams yritti saada kokouksen jälleen hallintaansa, väkeä alkoi jo virrata ulos kokousrakennuksesta satamaan. Samana iltana 60 (tai 30 - 130) bostonilaista, osa heikosti Mohawk-intiaaneiksi naamioituneinta, miehittivät kaikki kolme laivaa ja heittivät kaikki 342 teearkkua mereen. Tapahtumalle annettiin myöhemmin nimi "Bostonin teekutsut".

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei tiedetä, oliko Adams salaa suunnitellut "teekutsut", mutta välittömästi niiden jälkeen hän alkoi puolustaa ja julkistaa niitä. Hänestä se oli kansalaisten ainoa keino puolustaa perustuslaillisia oikeuksiaan ("ei verotusta ilman edustusta", vrt. Magna Charta).

Britanniassa siirtokuntien oikeuksia puolustaneetkin parlamentaarikot kääntyivät Amerikkaa vastaan. Parlamentti sääti "Pakkoasetukset", mm. Bostonin sataman sulkemisen.

Benjamin Franklin sanoi, että tuhottu tee tulisi korvata, 90 000 puntaa. Robert Murray meni kuvernöörin luokse kolmen muun kauppiaan kanssa maksaakseen summan, mutta kuvernööri kieltäytyi ottamasta maksua vastaan. Toisaalta samantapaisia protestitapahtumiakin tehtiin ympäri siirtokuntia Bostonin teekutsujen mallia seuraten.

Vuonna 1774 parlamentti sulki Bostonin kauppasaartoon, kunnes teevero maksettaisiin. Tämä johti siirtokunnissa yltyneisiin protesteihin ja vuoden 1775 kongressiin, joka vaati monarkkia perumaan lait. Kriisi eskaloitui, ja vuonna 1775 siitä puhkesi vapaussota ja Amerikan vallankumous.

"Amerikkalaiset ovat leijonia vain niin kauan kuin me olemme lampaita", kerrotaan kuningas Yrjö III:n sanoneen.lähde?

Vuonna 1775 parlamentti sääti lain, jossa se vapautti kokonaan verotuksesta ne siirtokunnat, jotka kustansivat itse imperiaalisen puolustuksensa upseerit mukaanlukien. Sodan kestettyä kolme vuotta, vuonna 1778, parlamentti myös kumosi teelain. Tapahtumien vyöry oli kuitenkin jo edennyt niin pitkälle, että vapaustaistelua ei voinut enää pysäyttää, ja lopulta Britannia vetäytyi sotavuosien turhauttamana, pitkälti emämaan whigien vaikutuksesta, ja kolmentoista siirtokunnan (osavaltion) USA sai vuonna 1776 julistamansa itsenäisyyden.

Muut "Bostonin teekutsut"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On olemassa myös

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bostonin teekutsut.