Samuel Adams

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee 1700-luvulla elänyttä henkilöä. Arkansasin kuvernööristä katso Samuel Adams (kuvernööri) ja samannimisestä oluesta Boston Beer Company.
John Singleton Copley, Samuel Adamsin muotokuva, noin 1772.

Samuel Adams (27. syyskuuta 1722 (J: 16. syyskuuta) Boston, Massachusetts2. lokakuuta 1803 Boston, Massachusetts)[1] oli Amerikan vallankumoukseen johtaneen isänmaallisen liikkeen keskeisimpiä johtajia ja yksi Yhdysvaltain perustajaisistä. Hän oli mukana järjestämässä brittihallinnon vastaisia protesteja kuten Bostonin teekutsuja. Samuel Adams oli erityisen vaikutusvaltainen kirjailijana ja ajattelijana, joka puki sanoiksi tasavaltalaiset periaatteet, joilla Yhdysvaltain poliittista kulttuuria muokattiin.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adamsin suku oli alkujaan Englannin Devonshiresta, ja siirtyi vuonna 1636 Massachusettsiin.[2] Samuel Adams oli presidentiksi kohonneen John Adamsin pikkuserkku. Hän valmistui Harvard Collegesta vuonna 1740 ja opiskeli muutaman vuoden lakitiedettä. Sen jälkeen hän oli mukana useissa kannattamattomissa liiketoimissa ja toimi myöhemmin veronkantajana Bostonissa, mutta joutui oikeuteen jätettyään veroja keräämättä ja hoidettuaan tilinpidon leväperäisesti. Adams aktivoitui poliittisesti 1760-luvulla, jolloin Britannia ryhtyi säätämään Pohjois-Amerikan siirtokuntia koskeneita epäsuosittuja verolakeja. Hänestä tuli keskeinen hahmo vuoden 1764 sokerilakia vastustaneiden piirissä ja hän lietsoi Bostonissa mellakoita vuoden 1765 leimaverolakia vastaan. Adams ryhtyi ensimmäisten joukossa arvostelemaan periaatteellisista syistä verotusta ilman edustusoikeutta ja hänestä tuli pian arvovaltaisin siirtokuntalaisten oikeuksien puolestapuhuja James Otisin jälkeen.[1]

Adams oli vuosina 1765–1774 Massachusettsin lainsäädäntöelimen (General Court) alemman kamarin jäsenenä.[1][2] Vuodesta 1769 hän oli brittien toimia vastustaneiden niin sanottujen Massachusettsin radikaalien johtaja. On epäselvää, missä vaiheessa hän ryhtyi kannattamaan ja tavoittelemaan siirtokunnille täyttä itsenäisyyttä, mutta lienee ollut joka tapauksessa ensimmäisten joukossa. Adams oli taitava propagandisti, joka mustamaalasi brittiläisiä viranomaisia lukemattomissa salanimillä julkaistuissa kirjoituksissa, sekä hyvin lahjakas poliittinen organisaattori. Hän ei alkuun onnistunut lietsomaan massachusettsilaisia vastustamaan äärikeinoin vuonna 1767 säädettyjä Townshendin lakeina tunnettuja tullimaksuja, mutta brittijoukkojen miehitettyä 1768 Bostonin hän sai heistä oivallisen maalitaulun lehdistöpropagandalleen. Hän johti myös bostonilaisten kunnankokousta, joka vaati brittijoukkojen poistamista kaupungista Bostonin verilöylyn jälkeen.[1]

Kun Britannian parlamentti vuonna 1770 kumosi Townshendin lait teeveroa lukuunottamatta, Adamsin kannatus näytti vähenevän. Hän onnistui kuitenkin seuraavienkin kolmen hiljaisen vuoden aikana kehittämään radikaalien toimintaa. Vuonna 1772 hän perusti Bostonin kirjeenvaihtokomitean ja vaikutti vastaavien komiteoiden verkoston rakentamiseen halki siirtokuntien. Niistä tuli myöhemmin keskeinen osa vastarintaorganisaatiota. Parlamentin vuonna 1773 säätämä teelaki tarjosi Adamsille uuden tilaisuuden suoran toiminnan lietsomiseen. Hän oli yksi niin sanottujen Bostonin teekutsujen suunnittelijoista, vaikka ei itse osallistunutkaan kyseenalaiseen tempaukseen. Tämän jälkeen Adams johti massachusettsilaisten protesteja parlamentin rangaituksena säätämiä niin sanottuja sietämättömiä lakeja vastaan. Ensimmäisessä mannermaakongresissa hän vaati siirtokuntien edustajilta tiukkaa vastarintaa Britannian toimia vastaan.[1]

Massachusettsin siirtokunnan kongressissa vuosina 1774–1775 Adams osallistui sotilaallisen vastarinnan valmisteluun. Kun brittijoukot Lexingtonin ja Concordin taisteluihin johtaneiden tapahtumien yhteydessä marssivat Bostonista Concordiin, Adams ja John Hancock olivat lähettyvillä, ja on väitetty että marssin todellisena syynä olisi ollut näiden kahden kapinajohtajan vangitseminen. Ensisijaisesti britit menivät kuitenkin tuhoamaan siirtokuntalaisten asevarastoa Concordissa, eivätkä he yrittäneet vangita Adamsia tai Hancockia.[1]

Adams osallistui yhdessä pikkuserkkunsa John Adamsin kanssa myös toisen mannermaakongressin työskentelyyn, ja he olivat molemmat siellä vaikutusvaltaisia jäseniä. He olivat ensimmäisten joukossa vaatimassa täydellistä irtautumista emämaasta. Kumpikin allekirjoitti myös itsenäisyysjulistuksen. Myöhemmin Samuel Adams oli edustajana konventissa, joka valmisteli vuonna 1780 Massachusettsille uuden perustuslain, samoin kuin vuonna 1787 Massachusettsin perustuslakikonventissa, joka päätti Yhdysvaltain perustuslain ratifioinnista tuon osavaltion osalta. Aluksi hän kuului perustuslakiesitystä vastustaneisiin antifederalisteihin, jotka pelkäsivät liittovaltion keskittävän liikaa valtaa keskushallitukselle. Hän kuitenkin mutta muutti kantansa, kun perustuslakia luvattiin täydentää merkittävillä lisäyksillä, kuten Bill of Rights -kansalaisoikeusluettelolla.[1]

Adams pyrki liittovaltion kongressiin sen ensimmäisissä vaaleissa, mutta ei tullut valituksi. Sen sijaan hän toimi Massachusettsin varakuvernöörinä 1789–1793 ja kuvernöörinä 1794–1797. Yhdysvaltain ensimmäisen puoluejaon hahmottuessa Adams liittyi demokraatti-republikaaneihin ja oli vuoden 1796 presidentinvaaleissa Thomas Jeffersonin valitsijamiehenä. Sen jälkeen hän vetäytyi politiikasta.[1]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samuel Adamsin nimeä on myöhemmin käytetty monissa kaupallisissa ja ei-kaupallisissa yhteyksissä. Boston Beer Company lanseerasi myöhemmin olutalan palkintoja voittaneen Samuel Adams Boston Lagerin vuonna 1985. Samuel Adams oli myös oluenpanija, joka peri taidon isältään.[3]. Adamsin nimeä kantavia hyväntekeväisyysjärjestöjä ovat Sam Adams Alliance ja Sam Adams Foundation.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Samuel Adams (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.1.2014.
  2. a b Nordisk familjebok (1904), s. 130 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.1.2014.
  3. The Boston Beer Company History