John Adams

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltain presidenttiä. Täsmennyssivulla on muita merkityksiä.
John Adams
John Adams
John Trumbull: John Adams
Yhdysvaltain 2. presidentti
4. maaliskuuta 17974. maaliskuuta 1801[1]
Varapresidentti Thomas Jefferson[1]
Edeltäjä George Washington[1]
Seuraaja Thomas Jefferson[1]
Yhdysvaltain 1. varapresidentti
21. huhtikuuta 17894. maaliskuuta 1797
Edeltäjä
Seuraaja Thomas Jefferson
Yhdysvaltain Alankomaiden suurlähettiläs
19. huhtikuuta 178230. maaliskuuta 1788
Edeltäjä
Seuraaja Charles Dumas
Yhdysvaltain Ison-Britannian suurlähettiläs
1. huhtikuuta 178530. maaliskuuta 1788
Edeltäjä
Seuraaja Thomas Pinckney
Tiedot
Syntynyt 30. lokakuuta 1735[1]
Quincy, Massachusetts[1]
Kuollut 4. heinäkuuta 1826 (90 vuotta)[1]
Quincy, Massachusetts[1]
Puolue federalisti
Puoliso Abigail Smith Adams[1]
Ammatti asianajaja[1]
Uskonto unitaristi[1]
Allekirjoitus John Adams Sig 2.svg

John Adams (30. lokakuuta (J: 19. lokakuuta) 1735 Braintree, Suffolk County, Massachusetts4. heinäkuuta 1826 Quincy, Massachusetts) oli yksi Yhdysvaltain vapaussodan sotilasjohtajista ja Yhdysvaltain toinen presidentti vuosina 1797–1801. Tätä ennen Adams toimi kaksi kautta Yhdysvaltain ensimmäisenä varapresidenttinä sekä Yhdysvaltain ensimmäisenä Ison-Britannian ja Alankomaiden suurlähettiläänä.[2]

John Adamsin poika John Quincy Adams toimi Yhdysvaltain kuudentena presidenttinä 1825–1829. [2]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adamsin suku oli alkujaan Englannin Devonshiresta. John Adamsin esi-isä Henry Adams sai vuonna 1636 haltuunsa maa-alueen Massachusettsista ja muutti sinne.[3] John Adams syntyi Braintreessä (nykyinen Quincy) Massachusettsissa 30. lokakuuta 1735. Hän oli John ja Susanna Boylston Adamsin kolmesta pojasta vanhin. Isä John toimi maanviljelijänä, kengäntekijänä, paikallisen seurakunnan diakonina ja kaupungin virkamiehenä.[2] Amerikan vallankumouksen keskeisiin hahmoihin kuulunut Samuel Adams oli John Adamsin pikkuserkku.[4]

Ahkerana opiskelijana Adams valmistui Harvard Collegesta vuonna vuonna 1755. Tämän jälkeen hän opetti koulussa useita vuosia ja opiskeli samalla lakia Worcesterissa, Massachusettsissa. Adams aloitti lakimiehenä vuonna 1758 ja hänestä tuli yksi Bostonin merkittävimmistä asianajajista. Vuonna 1764 Adams meni naimisiin Abigail Smithin (1744–1818) kanssa. He saivat yhteensä kuusi lasta.[2]

Leimaverolain vastustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 1765 Ison-Britannian parlamentti sääti leimaverolain, jonka mukaan siirtomaissa tuli kaikessa painettussa materiaalissa käyttää Lontoossa leimattua paperia. Marraskuussa 1765 voimaan tulleen erityisveron syynä oli emämaan velkaantuminen seitsenvuotisen sodan jälkeen.[5] Adamsin mielestä Britannian hallitus ei enää ajanut siirtomaansa etuja, kun se sääti uusia verolakeja ja lisäsi ulkomaantulleja.[2] Adams julkaisi nimettömänä neljä julkaisua, joissa hän ei niinkään vastustanut leimaveroa, vaan toi esille ajatuksen Amerikan vapaudesta jo pitkään syntyneenä oikeutena sekä Britannian lainsäädännössä että amerikkalaisten sukupolvien rohkeuden ja uhrauksien kautta.[6]

Syyskuussa 1765 Braintreen kaupunki hyväksyi Adamsin laatiman Braintreen ohjeen, jolla kaupunki määräsi edustajansa Massachusettsin parlamentissa vastustamaan leimaveron käyttöönottoa. Vastustuksen perusteena oli se, että laki oli määrätty osavaltiolle Ison-Britannian parlamentissa ilman osavaltion edustusta ja sen suostumusta.[7] Ohjeistuksen omi nopeasti neljäkymmentä muutakin kaupunkia.[6]

Bostonin verilöyly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5. maaliskuuta 1770 brittisotilaat ampuivat viisi yhdysvaltalaista siviiliä, kun he 300–400 hengen väkijoukolla uhkasivat sotilaita heittämällä heitä lumipalloilla ja muilla esineillä. Brittisotilaille oli vaikea saada puolustusasianajajaa, mutta Adams halusi taata heille reilun oikeudenkäynnin ja ryhtyi miesten puolustusasianajajaksi kahden avustajan kanssa. Oikeudenkäynnissä Adams pystyi vakuuttamaan oikeudelle sotilaiden toimineen itsepuolustukseksi ollessaan väkijoukon uhkaamana. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä syytettynä ollut brittijoukkojen kapteeni Thomas Preston vapautettiin ja toisessa oikeudenkäynnissä syytettyinä olleista kahdeksasta miehestä vain kaksi sotilasta tuomittiin taposta vähäiseen rangaistukseen.[6][2]

Siirtokuntien kongressi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1774 Adams osallistui ensimmäiseen mannermaakongressiin yhtenä Massachusettsin edustajista.[2] Tuolloin matka Braintreestä Pennsylvaniaan kesti kolme viikkoa.[6]

Osallistuessaan toiseen mannermaakongressiin keväästä 1775 alkaen, Adams ehdotti siirtokuntien armeijan johtajaksi virginialaista George Washingtonia juuri alkaneessa vapaussodassa.[2] Myöhemmin Adams johti sotakomiteaa, joka pyrki saamaan Washingtonin johtamalle armeijalle asetarvikkeita, lääkkeitä sekä täydennysjoukkoja.[6]

4. heinäkuuta 1776 hyväksyttiin Thomas Jeffersonin laatima Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus, jonka laatineessa komiteassa myös John Adams toimi muun muassa Benjamin Franklinin ohella.[6]

John Trumbull: Itsenäisyysjulistuksen allekirjoitus. Kuvan keskellä ovat julistuksen laatineen komitean jäsenet, joista John Adams on ensimmäinen vasemmalta.

Yhdysvaltain lähettiläänä Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1778 Adams lähetettiin Pariisiin hankkimaan Yhdysvalloille tukea ranskalaisilta. Seuraavana vuonna hän palasi Yhdysvaltoihin muotoilemaan Massachusettsin osavaltion omaa perustuslakia.[2]

Marraskuussa 1779 Adams palasi takaisin Eurooppaan diplomaattitehtävissä ja sai yhdessä John Jayn ja Benjamin Franklinin kanssa solmittua vuonna 1783 Pariisin rauhansopimuksen, joka lopetti sotatoimet brittien ja Amerikan siirtokuntien välillä.[2].

Adams toimi myös samanaikaisesti Hollannissa, jossa hän neuvotteli Yhdysvalloille kahden miljoonan dollarin lainan. Hollannin provinssit tunnustivat huhtikuussa 1782 Yhdysvaltojen itsenäisyyden ja Adams otettiin vastaan Yhdysvaltain suurlähettiläänä.[6]

John Strumbull: John Adamsin muotokuva vuodelta 1793.

Sotatoimien loputtua Adams nimettiin Yhdysvaltojen ensimmäiseksi Ison-Britannian suurlähettilääksi vuonna 1785. Hän toimi tässä virassa hän toimi vuoteen 1788 ja palasi sitten takaisin Yhdysvaltoihin.[2]

Varapresidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa Adams osallistui valitsijamieskokoukseen, jossa vapaussodan kenraali George Washington äänestettiin yksimielisesti Yhdysvaltain ensimmäiseksi presidentiksi. Adams valittiin samalla varapresidentiksi. Varapresidentin rooli oli Adamsin aikaan lähinnä seremoniallinen.[2]

Varapresidentin tehtäviin kuului ja kuuluu senaatin puhemiehenä toimiminen (engl. president). Koska nuoren liittovaltion johtomiehet olivat tasavaltalaisia keskellä epäileväistä monarkistista maailmaa, päättivät he myös yrittää tehdä hyvän vaikutuksen. Erityisesti vuosia Euroopan hoveissa oleskellut Adams kiinnitti huomiota arvokkaisiin nimityksiin ja muodollisuuksiin, joskus huvittavuuteen asti. Adams kysyi senaattoreilta: "Kun presidentti tulee senaattiin, mikä minä silloin olen? Eihän minua voi silloin sanoa presidentiksi. Haluan, että herrat ajattelevat, mikä minä silloin olen." Pennsylvanian senaattori William Maclay kertoi myöhemmin havainneensa siinä tilanteessa "kasvojensa epäpyhien lihasten asettautuvan naurulle soveliaaseen asentoon". Hieman pyylevä Adams sai pian senaattorien parissa epävirallisen arvonimen "Hänen Pyöreytensä".[8]

Presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George Washingtonin jätettyä presidentinvirkansa toisen kautensa jälkeen, äänestettiin Adams Yhdysvaltain toiseksi presidentiksi Thomas Jeffersonin tullessa varapresidentiksi. Adams astui virkaansa 4. maaliskuuta 1797.[2]

Adamsin presidenttikauden ensimmäinen suuri päätös koski Ranskan ja Ison-Britannian välistä sotaa. Siinä missä Adamsin edeltäjänä toiminut Washington oli pitänyt Yhdysvaltain puolueettomana ja poissa sodasta, Adams päätti lähettää valtuuskunnan Ranskaan turvaamaan Yhdysvaltain kaupankäynnin maan kanssa. Ranska kuitenkin kieltäytyi vastaanottamasta valtuuskuntaa. Maan silloinen ulkoministeri Talleyrand vaati itselleen lahjusta ennen kuin olisi suostunut tekemään sopimusta. Adams kieltäytyi lahjusten antamisesta ja tapauksen tultua julki se nosti Adamsin suosiota huimasti. Skandaalin takia Ranska ja Yhdysvallat ajautuivat lyhyeen merisotaan vuosiksi 1798–1800.[2]

Adamsin suosio romahti, kun hän ajoi yhdessä puolueensa kanssa läpi Alien and Sedition Acts -nimisen lakimuutoksen Ranskan kanssa käydyn sodan aikana. Lakimuutos antoi presidentille oikeuden karkottaa Yhdysvaltoihin muuttanut henkilö, mikäli henkilön kotimaa oli sodassa Yhdysvaltojen kanssa. Lisäksi laki kielsi sanomalehtiä julkaisemasta hallitusta kritisoivia kirjoituksia. Vaikka lakia ei koskaan laitettu käytäntöön, useat yhdysvaltalaiset Thomas Jefferson mukaan lukien, kritisoivat ehdotusta voimakkaasti, sillä heidän mukaansa se rikkoi Yhdysvaltain perustuslaissa määriteltyä sananvapautta. Tämä oli myös yksi syy sille, miksi Adams hävisi vuonna 1800 pidetyt vaalit juuri Jeffersonille.[2]

Viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hävittyään presidentinvaaleissa Jeffersonille Adams vetäytyi kotikaupunkiinsa Quincyyn. Hän alkoi kirjoittaa ahkerasti erilaisia kolumneja, kirjoja ja kirjeitä. Vuonna 1812 hän aloitti kirjeenvaihdon entisen vastustajansa Thomas Jeffersonin kanssa. Kirjeenvaihto jatkui aktiivisena miesten kuolemaan saakka.[2]

John Adamsin vaimo Abigail kuoli vuonna 1818, mutta John itse eli vielä tarpeeksi pitkään nähdäkseen poikansa John Quincy Adamsin nousevan Yhdysvaltain kuudenneksi presidentiksi vuonna 1824. John Adams kuoli 4. heinäkuuta 1826, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen 50. vuotispäivänä. Hänen viimeisten sanojen kerrotaan olleen "Thomas Jefferson still survives" (suom. Thomas Jefferson elää yhä). Adams ei tiennyt, että myös Jefferson oli kuollut aiemmin samana päivänä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k John Adams - "Following in the Footsteps" American Heritage. Viitattu 22.11.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q John Adams History.com. Viitattu 22.11.2010. (englanniksi)
  3. Nordisk familjebok (1904), s. 130 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.1.2014.
  4. Samuel Adams (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.1.2014.
  5. First Congregational Church of Braintree: History and Text of The Braintree Instructions Viitattu 30.4.2011. (englanniksi)
  6. a b c d e f g David McCullough: John Adams. New York: Simon & Schuster, 2001. ISBN 0-7432-1829-9. (englanniksi)
  7. Online Library of Liberty: Instructions of the Town of Braintree to Their Representative oll.libertyfund.org. 2011. Viitattu 30.4.2011. (englanniksi)
  8. Miller, W.: Yhdysvaltain historia, viides luku, WSOY, 1969.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]