James Garfield

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
James Abram Garfield[1]
James Garfield
Yhdysvaltain 20. presidentti[1]
4. maaliskuuta 188119. syyskuuta 1881[1]
Varapresidentti Chester A. Arthur
Edeltäjä Rutherford B. Hayes[1]
Seuraaja Chester A. Arthur[1]
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Ohion 19. vaalipiiristä
4. maaliskuuta 18633. maaliskuuta 1881
Edeltäjä Albert G. Riddle
Seuraaja Ezra B. Taylor
Tiedot
Syntynyt 19. marraskuuta 1831[1]
Yhdysvaltain lippu Orange, Ohio, Yhdysvallat[1]
Kuollut 19. syyskuuta 1881 (49 vuotta)
Yhdysvaltain lippu Elberon (Long Branch), New Jersey, Yhdysvallat
Puolue Republikaanit
Puoliso Lucretia Rudolph
Garfield
[1]
Ammatti lakimies
opettaja
sotilas
Uskonto Disciples of Christ[1]
Allekirjoitus James Abram Garfield Signature.svg

James Abram Garfield (19. marraskuuta 183119. syyskuuta 1881) oli Yhdysvaltojen 20. presidentti. Ennen sisällissotaa Garfield toimi opettajana ja myöhemmin rehtorina Western Reserve Eclectic Institute -nimisessä collegessa. Sisällissodan sytyttyä Garfield liittyi Unionin armeijaan, jossa hän nousi johtamistaitojensa ansiosta nopeasti kenraalimajuriksi. Garfield jätti armeijan lopulta presidentti Lincolnin pyynnöstä vuonna 1863 ja palveli tämän jälkeen Yhdysvaltain kongressissa aina vuoteen 1881 asti.

Garfield salamurhattiin vain muutamaa kuukautta virkaanastujaistensa jälkeen, minkä takia hänen saavutuksensa presidenttinä jäivät vähäisiksi. Presidentiksi nousseen varapresidentti Chester A. Arthurin kaudella kuitenkin hyväksyttiin Garfieldin voimakkaasti tukema virkamiesjärjestelmän uudistus.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Abram Garfieldin sukujuuret ovat ranskalais-brittiläiset. Hän syntyi Orangessa Ohiossa sijainneessa hirsimökissä 19. marraskuuta 1831. Jamesin isä, maanviljelijänä toiminut Abraham Garfield, kuoli alle kaksi vuotta tämän syntymän jälkeen, minkä takia hänen äitinsä Eliza Ballou Garfield joutui kasvattamaan Jamesin ja tämän kolme sisarusta, Thomasin, Mehitabelin ja Maryn.[2] Jamesin toinen veli, James Ballou, kuoli lapsena ennen Jamesin syntymää.[1]

James Garfield oli nuorena kiinnostunut seikkailukirjoista ja halusi isona ryhtyä merimieheksi. Perheensä heikon rahatilanteen takia hän kuitenkin päätti teini-ikäisenä perustaa kaksi Ohion kanaalia liikennöivää lauttaa. Vuosina 1851–1853 Garfield kävi Western Reserve Eclectic Institute (nykyinen Hiram College) -nimistä koulua Hiramissa. Tämän jälkeen hän kävi kaksi vuotta Williams Collegea Williamstownissa, Massachusettsissa, jossa hän tuli tunnetuksi ahkerana opiskelijana ja hyvänä puhujana. Valmistuttuaan collegesta vuonna 1856 hän palasi takaisin Eclectic Instituteen ja ryhtyi opiskelemaan kreikkaa ja latinaa. Vuotta myöhemmin hänet valittiin koulun presidentiksi. Ecletic Instituten velvollisuuksiensa ohella Garfield vihittiin protestanttisen Disciples of Christ[1] -kirkon pastoriksi ja hän opiskeli lakia itsenäisesti. Vuonna 1858 Garfield meni naimisiin opettajana toimineen Lucretia Rudolphin kanssa. Garfieldille myönnettiin lupa lakimiehen ammatin harjoittamiseen Ohiossa vuonna 1860.[2]

Ura politiikasta ja armeijassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1859 Garfield valittiin orjuutta vastustaneen republikaanipuolueen ehdokkaana Ohion senaattiin. Osavaltion senaattorina hän pyrki puhumaan sen puolesta, että Etelävaltiot liitettäisiin pakolla takaisin Yhdysvaltoihin, mikäli nämä eroaisivat valtiosta. Jo tuolloin aavisteltiin Etelävaltioiden suunnittelevan eroa.[2]

Vuonna 1861 Etelävaltiot erosivat Yhdysvalloista ja näin uusien maiden, etelän Konfederaation ja pohjoisen Unionin, välille syttyi sisällissota. Pian sisällissodan syttymisen jälkeen Garfield liittyi Ohion 42. vapaaehtoisjalkaväkirykmenttiin, jossa hänestä tehtiin everstiluutnantti. Huolimatta siitä ettei Garfield ollut aiemmin palvellut armeijassa, osoittautui hän hyväksi johtajaksi. Garfieldin johtama prikaati onnistui marraskuussa 1861 ajamaan Konfederaation joukot etelä-Kentuckysta. Kentuckyn taistelujen lisäksi Garfield palveli muun muassa Shilohin ja Chickamaugan taisteluissa sekä Corinth piirityksessä. Vuonna 1862 Garfield valittiin Ohion edustajana Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, mutta hän oli haluton jättämään armeijaa kesken sotatoimien. Garfield päätti kuitenkin ottaa virkansa vastaan presidentti Abraham Lincolnin pyynnöstä loppuvuodesta 1863. Näin ollen Garfield jätti virkansa armeijassa kenraalimajurina.[2]

Garfield palveli Yhdysvaltain kongressissa yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1881 asti. Kongressissa hän toimi useissa merkittävissä komiteoissa. Garfield kuitenkin koki kongressissa myös suuria vastoinkäymisiä. Garfieldin kongressiaikoina Yhdysvaltain politiikassa oli tullut ilmi useita lahjusskandaaleja ja myös Garfieldia syytettiin lahjusten ottamisesta Crédit Mobilier of America -skandaalin yhteydessä vuonna 1872. Häntä ei kuitenkaan koskaan todettu syylliseksi lahjusepäilyihin. Sovittelevana republikaanina tunnetuksi tullut Garfield joutui politiikassa ollessaan tasapainottelemaan puolueen kahden siiven, vanhoillisen ja konservatiivisen Stalwartsin ja progressivismia kannattaneen Half-Breedsin, välillä. Vuonna 1876 Garfield joutui vaikean tilanteen eteen, kun hänet nimitettiin kongressin komissioon, jonka oli tarkoitus päättää olisiko sekavan presidentinvaalin voittaja republikaani Rutherford B. Hayes vai demokraatti Samuel J. Tilden. Edustajainhuoneen vaikeuksistaan huolimatta Garfield valittiin senaattiin vuonna 1880: hän ei kuitenkaan ottanut virkaa vastaansa, kun republikaanipuolue nimitti hänet puolueen presidenttiehdokkaaksi.[2]

Nousu presidentiksi ja salamurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Garfieldin salamurha.

Republikaanien kansallisessa puoluekokouksessa vuonna 1880 kahteen siipeen jakautunut puolue valitsi Garfieldin mustana hevosena presidenttiehdokkaakseen lopulta vasta 36. äänestyskierroksella; tämä on yhä puolueen eniten kierroksia vaatinut puoluekokous (vertailun vuoksi, viimeksi republikaanit tarvitsivat ehdokkaan valintaan enemmän kuin yhden kierroksen vuoden 1948 presidentinvaaleissa). Varapresidenttiehdokkaaksi valittiin Chester A. Arthur. Vaaleissa Garfield voitti demokraattien vastaehdokkaan, kenraali Winfield Scott Hancockin, alle 10 000 äänen erolla.[2]

Garfield vannoi virkavalansa 4. maaliskuuta 1881. Hän vietti valtaosan lyhyeksi jääneestä presidenttikaudestaan nimittäessään kabinettiaan ja muita korkeita virkamiehiä. Vaikka Garfield pyrki nimittämään korkeisiin virkoihin sekä Stalwartsin että Half-Breedsin kannattajia, sai Half-Breeds selvästi korkeampia nimityksiä kuin Stalwarts: yksi merkittävimmistä nimityksistä oli Half-Breedsin johtajan James Gillespie Blainen nimittäminen ulkoministeriksi. Oltuaan virassa noin neljä kuukautta Garfield ryhtyi ajamaan uudistuksiaan, joista merkittävin oli valtion virkamiesjärjestelmän uudistaminen.[2]

Ollessaan vierailulla Williams Collegen luona 2. heinäkuuta 1881 Stalwartteja tukenut kiihkoilija Charles J. Guiteau ampui Garfieldia kahdesti lähietäisyydeltä. Garfield loukkaantui vakavasti ja hän vietti viimeiset kolme elinkuukauttaan maaten Valkoisessa talossa. Lääkärit eivät pystyneet useista yrityksistä huolimatta paikallistamaan Garfieldin selässä ollutta luotia, minkä takia hän kuoli lopulta 19. syyskuuta 1881 infektioon ja sisäiseen verenvuotoon. Hänet on haudattu Lake View Cemetary -hautausmaalle Clevelandiin.[1][2]

Pian Garfieldin kuoleman jälkeen varapresidentti Chester A. Arthur vannoi virkavalansa ja nousi presidentiksi. Arthurin virkakauden aikana Garfieldin ajama virkamiesjärjestelmän uudistus, jonka kansansuosio nousi räjähdyksenomaisesti tämän salamurhan jälkeen, hyväksyttiin, vaikka Arthur vastustikin sitä henkilökohtaisesti. Garfieldin murhannut Charles J. Guiteau tuomittiin vuonna 1882 kuolemaan hirttämällä.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Garfield meni naimisiin Lucretia Rudolphin kanssa vuonna 1858. Kuva on vuosien 1870–80 väliltä.

James Garfield meni naimisiin Lucretia Rudolph Garfieldin kanssa Hiramissa, Ohio, 11. marraskuuta 1858. Pari sai yhteensä seitsemän lasta: Eliza Arabellan (1860–1863), Harry Augustuksen (1863–1942), James Rudolphin (1865–1950), Maryn (1867–1947), Irvin McDowellin Garfield (1870–1951), Abramin (1872–1958) ja Edwardin (1874–1876). Näistä viisi selvisi aikuisikään asti. Lucretia Garfield kuoli 14. toukokuuta 1918.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m James Abram Garfield - The Preache (Archive) American Heritage. Viitattu 28.1.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i James A. Garfield History. Viitattu 27.1.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]