Keskilänsi
Keskilänsi (Midwestern United States tai Midwest tai Middle West) on Yhdysvaltain väestönlaskennasta vastaavan United States Census Bureaun käyttämä nimitys osavaltioille, jotka sijaitsevat Yhdysvaltojen keski- ja pohjoisosassa. Keskilänteen lasketaan tavallisesti kuuluvaksi Etelä-Dakota, Illinois, Indiana, Iowa, Kansas, Michigan, Minnesota, Missouri, Ohio, Nebraska, Pohjois-Dakota ja Wisconsin.[1] Vuoden 2006 väestölaskenta arvioi asukasluvuksi 66 miljoonaa. Keskiosan osavaltiot ovat suurten tasankojen aluetta ja pohjoisosan osavaltiot ovat suurten järvien aluetta.
Alun perin 1800-luvulla Keskilännellä tarkoitettiin Mississippijoen länsipuolista aluetta. Keskilänsi ei ole tarkka määritelmä, vaan riippuu asiayhteydestä ja lähteestä. Maantieteellinen, kielialueellinen ja kulttuurillinen Keskilänsi poikkeavat toisistaan. Keskilännen kulttuuria pidetään tyypillisenä yhdysvaltalaisena kulttuurina, ja amerikanenglannista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä keskilännen englantia. Keskilännen englanti on saanut vaikutteita etelästä valtatie 50:n eteläpuolella, kun taas pohjoispuolen englanti on saanut vaikutteita Kanadasta ja eurooppalaisilta siirtolaisilta.
Keskilännen suurin kaupunki on Chicago, sitten Detroit ja Indianapolis. Muita suuria kaupunkeja ovat Bismarck, Cincinnati, Cleveland, Columbus, Des Moines, Fargo, Fort Wayne, Grand Rapids, Kansas City, Lincoln, Madison, Milwaukee, Minneapolis, Omaha, Rapid City, Sioux Falls, St. Louis, St. Paul, Toledo ja Wichita. Keskilännen vanhin kaupunki on Sault Ste. Marie, joka on perustettu 1668.
