George H. W. Bush
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| George Herbert Walker Bush | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 41. presidentti | |
|
20. tammikuuta 1989 – 20. tammikuuta 1993 |
|
| Edeltäjä | Ronald Reagan |
| Seuraaja | Bill Clinton |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 12. kesäkuuta 1924 Milton, Massachusetts |
| Puolue | Republikaanit |
| Puoliso | Barbara Bush |
| Allekirjoitus |  |
George Herbert Walker Bush (s. 12. kesäkuuta 1924 Milton, Massachusetts) on yhdysvaltalainen poliitikko ja Yhdysvaltain 41. presidentti. Hänen virkakauttaan olivat vuodet 1989–1993. Aikaisemmin hän toimi Yhdysvaltain YK:n suurlähettiläänä (1971–1973), CIA:n johtajana (1976–1977) ja Yhdysvaltain 43. varapresidenttinä Ronald Reaganin aikana 1981–1989.
Hänen poikansa George Walker Bush on Yhdysvaltain 43. presidentti. Tästä syystä George H. W. Bushiin viitataan usein "vanhempana Bushina", jotta vältettäisiin sekaannus hänen ja hänen poikansa presidenttiyden kanssa. On huomioitava, että koska isän ja pojan nimet eivät ole identtisiä (vanhemmalla on nimessään Herbert), he eivät itse asiassa ole "senior" ja "junior".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
George Bushin vanhemmat ovat Prescott Bush ja Dorothy Walker. Hänen isänsä toimi Connecticutin senaattorina ja hän oli osallisena merkittävässä investointiyhtiössä Brown Brothers Harrimanissa.
George Bush kävi koulunsa vuosina 1936–1942 Massachusettsin Andoverissa Phillips-akatemiassa, jossa hän osoitti johtajantaitojaan baseball-joukkueen kapteenina ja A.U.V.-veljeskunnan ("Auctoritas, Unitas, Veritas" – Auktoriteetti, yhtenäisyys, totuus) jäsenenä. Bush oli vielä Phillips-akatemiassa, kun hän kuuli hyökkäyksestä Pearl Harboriin ja valmistuttuaan 1942 kesäkuussa hän liittyi Yhdysvaltain laivastoon.
Toisen maailmansodan aikana hän toimi laivaston lentäjänä ja sai palveluksestaan Tyynenmeren rintamalla kunniamitalin (Distinguished Flying Cross). Kun Bush ohjasi torpedopommittajaa, japanilainen ilmatorjuntatuli ampui hänet taivaalta ja yhdysvaltalainen sukellusvene USS Finback pelasti hänet merestä.
Sodan jälkeen Bush lähti opiskelemaan Yalen yliopistoon, jossa hän liittyi Delta Kappa Epsilon -veljeskuntaan ja myöhemmin "Skull and Bones" -salaseuraan, joka auttoi häntä rakentamaan ystävyyksiä ja poliittista tukea hänen tulevalle presidenttikaudelleen vuosikymmenten päästä. Samaiseen yhteisöön, jonka merkityksestä on monenlaisia näkemyksiä, kuuluu myös esimerkiksi hänen poikansa ja vuoden 2004 presidentinvaaleissa demokraattien ehdokkaana ollut John Kerry.
George H.W. Bush meni naimisiin Barbara Piercen kanssa 6. tammikuuta 1945. Avioliitosta syntyi kuusi lasta, joista yksi kuoli kolmen vanhana leukemiaan. George Walkerin lisäksi on politiikassa menestynyt Floridan kuvernöörinä toiminut Jeb Bush.
Sodan jälkeen Bush osallistui öljybisnekseen vaihtelevin tuloksin. Hän kuitenkin varmisti paikan Dresser-yhtiössä käyttäen apunaan isänsä investointipankkisuhteita. Hänen poikansa Neil Mallon Bush on nimetty Dresserin työnantajan Neil Mallonin mukaan, joka on Bushien läheinen perheystävä. Vuosikymmeniä myöhemmin Dresser fuusioitui Halliburtonin kanssa, joiden entisiin toimitusjohtajiin kuuluu muun muassa Dick Cheney, ensimmäisen Bushin hallinnon puolustusministeri ja nykyisen hallinnon varapresidentti. Bush johti myös yhtiötä nimeltä Zapata Oil, joka huhujen mukaan toimi CIA:n kulissina ja oli osallisena Sikojenlahden maihinnousun valmistelussa.lähde?
[muokkaa] Nousu politiikkaan
Bush siirtyi tavanomaisen politiikan pariin vuonna 1964 kilpailemalla demokraattista senaattori Ralph Yarboroughia vastaan. Vaalien kynnyskysymys oli Yarboroughin epäsuosittu puoltoääni kansalaisoikeustaistelun tuloksena 1964 säädetystä laista, jota lähes kaikki etelävaltioiden poliitikot vastustivat. Hän kutsui Yarboroughia radikaaliksi ja vasemmiston demagogiksi. Yarborough vastaavasti syytti Bushia yrityksestä ostaa senaattipaikka. Bush hävisi 1964 demokraattien murskavoitossa.
Myöhemmin Bush valittiin 1966 ja 1968 Teksasin 7. alueelta Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Hän menetti paikan senaatissa 1970 demokraatti Lloyd Bentsenille. 1970-luvun aikana Bush toimi Nixonin ja Fordin hallintojen alaisuudessa useassa virassa, muiden muassa republikaanien kansalliskomitean puheenjohtajana, Yhdysvaltain YK:n suurlähettiläänä, lähettiläänä Kiinan kansantasavallassa ja CIA:n johtajana.
Bush pyrki presidentiksi vuonna 1980, mutta hävisi republikaanipuolueen ehdokkuuden Ronald Reaganille, entiselle Kalifornian kuvernöörille. Reagan valitsi Bushin varapresidenttiehdokkaakseen. Bush edusti paljon sellaista, mitä Reaganilta puuttui: hän oli sotaveteraani, elinikäinen republikaani ja tunnettu nimi kansainvälisillä kentillä suurlähettiläsvirkojensa takia, kun taas Reagan oli viettänyt sodan kotirintamalla, kääntynyt demokraatista republikaaniksi ja oli huonosti tunnettu Yhdysvaltain ulkopuolella.
Reagan ja Bush voittivat toistamiseen 1984 vaaleissa. Iran-Contra-skandaali ravisteli pahemman kerran Reaganin hallintoa toisella kaudella. Myös Bushin osallisuutta siiihen tutkittiin, mutta häntä ei katsottu voitavan syyttää.
Kahdeksan vuoden varapresidenttiyden jälkeen vuonna 1988 Bush kampanjoi presidentiksi varapresidenttiehdokkaanaan tuntematon senaattori Dan Quayle. He voittivat demokraattien vastaehdokkaat Michael Dukakisin ja Lloyd Bentsenin vuoden 1988 vaaleissa.
Toisena varapresidenttikautenaan Bush oli päässyt jo toimimaan presidentinvirassa, kun 13. heinäkuuta 1985 presidentti Reaganilta poistettiin leikkauksessa pahanlaatuisia polyyppeja umpisuolesta. Bush toimi presidenttinä arviolta kahdeksan tuntia käyttäen suurimman osan tästä ajasta tenniksen pelaamiseen.lähde?
[muokkaa] Presidenttikausi
Heti kautensa aluksi Bush joutui selvittämään maassa riehunutta säästöpankkikriisiä (engl. Savings and Loans Crisis). Veronmaksajat järkyttyivät kerrottaessa sen maksavan jopa 50 miljardia dollaria. Todellisuudessa kriisi oli ohi vasta 1995 ja tuli maksamaan 150 miljardia.[1]
Päätavoitteekseen nostamassa ulkopolitiikassa Bush jatkoi uskollisesti edeltäjänsä linjaa. Kiinan Taivaallisen rauhan aukion tapahtumat 1989 ja Itä-Euroopassa alkanut reaalisosialismin romahdus nostivat Yhdysvaltojen mallin arvostusta kansainvälisesti. Vallinneessa ilmapiirissä Bush esiintyi rauhan ja vaurauden puolestapuhujana ja kehittää suhteita yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti vapautuneeseen Neuvostoliittoon.
Samaan aikaan kun liennytystä Neuvostoliiton suuntaan yhä syvennettiin, kamppailu muita "vihollisia" vastaan Yhdysvaltojen "takapihalla" jatkui kiihkeänä. Vuonna 1989 Yhdysvallat teki maihinnousun Panamaan ja syrjäytti entisen liittolaisensa Manuel Noriegan. Nicaraguan contra-sissien tuesta jouduttiin kongressin tuen puuttuessa luopumaan, mutta Nicaraguassa järjestetyt vaalit 1990 johtivat sandinisti-hallinnon kaatumiseen.
Parhaiten George H.W. Bush muistetaan kuitenkin YK:n liittouman johtamisesta 1990–1991 Persianlahden sodassa. Irakin Saddam Husseinin johtamat joukot valtasivat 1990 pienen, mutta öljyvaroiltaan rikkaan naapurimaansa Kuwaitin. Laajan liittouman tavoite oli poistaa Irakin joukot Kuwaitista ja varmistaa, ettei Irak hyökkäisi Saudi-Arabiaan.
Presidentti Bushin suosioluvut nousivat huimasti menestyksekkäiden sotilasoperaatioiden seurauksena, mutta romahtivat vähän ennen seuraavia presidentinvaaleja. Tähän oli syynä muun muassa lievä taloudellinen laskusuhdanne vuosina 1990–1991 ja Bushin kuuluisa "Read my lips" -puhe, jossa hän vakuutti, ettei uusia veroja enää tulisi.
Bush peri edeltäjään Reaganilta veroleikkausten ja asevarustelun paisuttaman budjettivajeen, joka oli 200 miljardia dollaria vuonna 1990. Republikaanit kannattivat sen vähentämistä menojen leikkauksilla, mutta kongressia hallitsevat demokraatit näkivät veronkorotukset pakollisiksi. Kun Bush sitten suostui demokraattien ajamiin veronkorotuksiin, monet Bushin konservatiivisista tukijoista hylkäsivät hänet. Suosion romahtaminen vaalien alla ja teksasilaisen monimiljonäärin Ross Perotin monien republikaanienkin tukema ehdokkuus johti Bushin tappioon vuoden 1992 presidentinvaaleissa demokraattien ehdokkaalle Bill Clintonille. Kun Perot sai jopa 19 % annetuista äänistä, saattoi Clinton, suhteellisen tuntematon nimi, voittaa vaalit.
[muokkaa] Presidenttikauden jälkeen
Hävittyään vaalit Bush vetäytyi julkisesta elämästä eläkkeelle. Bushit asuvat Houstonissa Teksasissa ja heidän kesäasuntonsa on Kennebunkportissa Mainessä.
Bushin vieraillessa Kuwaitissa huhtikuussa 1993 juhlistamassa Persianlahden sodan voittoa, Kuwaitin viranomaiset pidättivät 17 henkilöä syytettynä yrityksestä murhata Bush autopommilla. Rangaistuksena presidentti Clinton määräsi 26. kesäkuuta 1993 Tomahawk-ohjusiskusta Irakin tiedustelupalvelun päämajaan (Operation Southern Watch).[2]
George Bushin presidentillinen kirjasto ja museo sijaitsevat Teksasin A&M-yliopiston kampuksella. Kymmenes Nimitz-luokan lentotukialus tullaan nimeämään USS George H. W. Bushiksi, kun se lasketaan vesille 2009. George Bushin kansainvälinen lentokenttä Houstonissa nimettiin entisen presidentin mukaan 1997.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Synkistelyn aika, Tekniikka ja Talous, 20.03.2008
- ↑ THE BUSH ASSASSINATION ATTEMPT, FBI/FAS
[muokkaa] Aiheesta muualla
