Hyökkäys Pearl Harboriin

Wikipedia

Sivulta puuttuu ensiarviointi. Tämä ilmoitus näytetään vain seulojille.

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osa toista maailmansotaa sekä Tyynenmeren sotaa

Pearl Harbor hyökkäyksen alkuvaiheessa
kuvattuna japanilaisesta lentokoneesta.

Päivämäärä:	7. joulukuuta 1941
Paikka:	Pearl Harbor, Havaiji 21°22′N, 157°57′W
Lopputulos:	Japanilaisten voitto

Osapuolet

Japani

Yhdysvallat

Komentajat

Chuichi Nagumo,
Mitsuo Fuchida

Husband Kimmel,
Walter Short

Vahvuudet

6 lentotukialusta,
2 taistelulaivaa,
3 risteilijää,
9 hävittäjää,
441 lentokonetta,
5 sukellusvenettä

8 taistelulaivaa,
6 risteilijää,
29 hävittäjää,
390 lentokonetta,
9 sukellusvenettä

Tappiot

29 lentokonetta,
55 lentäjää,
5 sukellusvenettä upposi,
9 sukellusvenemiestä,
1 sukellusvenemies kaapattiin

2 403 kuollutta,
5 taistelulaivaa upposi ja 3 vaurioitui,
3 risteilijää ja 3 hävittäjää upposi,
188 lentokonetta joista 155 kentille

Hyökkäys Pearl Harboriin oli keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien yllätysisku Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston kimppuun Pearl Harborissa, Havaijin O‘ahussa aamulla sunnuntaina 7. joulukuuta 1941.

[muokkaa] Taustaa

Meiji-restauraation jälkeen Japanin teollisuus kehittyi nopeasti ja väestönkasvu oli nopeaa. Tämä johti siihen, että Japanin luonnonvarat hupenivat nopeasti, joten valtio yrittikin hankkia alueita saartensa ulkopuolella. Vuosina 1904–1905 käytiin Venäjän–Japanin sota, jonka tuloksena Korea liitettiin Japaniin. Japani sai 1931 itselleen Kiinalta Mantšurian ja vuonna 1940 Ranskan antauduttua Japani sai myös Indokiinan. Neuvostoliittoon kohdistunut offensiivi 1930-luvun lopussa oli pienimuotoinen ja tulokseton.

Kävi selväksi, että vain Yhdysvallat saattoi vastustaa Japania. Japanilaiset koettivat aluksi ratkaista ongelman diplomatialla, mutta epäonnistuivat ja Yhdysvallat julisti Japanille kauppasaarron. Koska Japani kävi sotaa, kaupankäynti, etenkin öljyn tuonti, oli sille elintärkeää. Kauppasaarto uhkasi lamauttaa koko sen sotakoneiston – niinpä Japani näki ainoana vaihtoehtonaan lyödä Yhdysvallat sodassa ja pakottaa se aseellisesti olemaan puuttumatta sotaan.

[muokkaa] Taistelu

Japanilaisten lentohyökkäykset

Joulukuun 7. päivän aamuna vara-amiraali Nagumon laivasto purjehti 440 kilometrin päähän O‘ahusta pohjoiseen. Mukana olivat

lentotukialukset Akagi (Nagumon lippulaiva), Kaga, Shokaku, Zuikaku, Hiryu, Soryu
taistelulaivat Hiei ja Kirishima
raskaat risteilijät Chikuma ja Tone
kevyt risteilijä Abukuma
hävittäjät Isokaze, Urakaze, Tanikaze, Hamakaze, Arare, Kasumi, Kagerō, Shiranuhi, Akigumo, Ushio ja Sazanami
sukellusveneet I-19, I-21 ja I-23
8 säiliölaiva ja tukilaivaa

Japanilaisia hävittäjiä nousemassa ilmaan lentotukialus Shokakun kannelta

Kello 6 aamulla ensimmäiset japanilaiset koneet lähtivät kohti Pearl Harboria. Kun lentokoneet olivat päässeet lähelle Pearl Harboria, lentokoneiden komentaja Mitsuo Fuchida avasi radion kuunnellakseen oliko koneita havaittu ja hälytys annettu. Honolulun radio kuitenkin lähetti musiikkia, joten Fuchida arvasi että koneita ei ollut havaittu. Pian japanilaisten koneet saivat Pearl Harborin näkyviinsä, ja Fuchida lähetti voitonvarmana viestin "Tora! Tora! Tora!", eli "Tiikeri!", joka tarkoitti että hyökkäys oli onnistunut.

Juuri hyökkäyksen alkaessa USS Nevadan kannella sotilaat soittivat Yhdysvaltain kansallislaulua. Kun japanilaiset aloittivat laivan tulittamisen, kapellimestari Oden McMillian ei keskeyttänyt soittoa, vaan soittokunta soitti kansallishymnin loppuun ennen kuin suojautuivat. Hetken kuluttua japanilaiset Kate-torpedokoneet aloittivat pommittamisen.

[muokkaa] Yhdysvaltain menetyksiä

[muokkaa] Tuhoutuneet alukset

Taistelulaiva USS Arizona räjähti pommin osuttua suoraan sen ammusvarastoon. Räjähdys upotti aluksen mukanaan 1177 merimiestä. Suurin osa miehistön jäsenistä oli aluksen sisätiloissa, ja he hukkuivat veden päästyä laivaan. Heidän jäännöksensä ovat muistomerkiksi jätetyn USS Arizonan hylyn sisällä.
Taistelulaiva USS Oklahoma kääntyi ylösalaisin. Alus nostettiin ja romutettiin.
Taistelulaiva USS Utah upposi. Alus nostettiin ja todettiin korjauskelvottomaksi.

[muokkaa] Pahoin vaurioituneet alukset

Hävittäjät USS Cassin'' ja Downes, palasivat palvelukseen 1944.
Taistelulaiva USS Nevada yritti lähteä satamasta, mutta japanilaisten havaittua liikkeelle lähdön useat koneista valitsivat sen kohteekseen, ja laivalla syttyi voimakas tulipalo. Alus pääsi omin avuin Hospital Pointin karikolle, ja vältti uppoamisen. Hinaajat sammuttivat aluksella riehuneet tulipalot. Taistelulaiva palasi palvelukseen täydellisen uudisrakennustyön jälkeen.
Taistelulaivat USS California ja USS West Virginia sekä esikunta-alus USNS Oglaga upposivat, mutta alukset nostettiin kuivatelakalle ja ne ehtivät palata sodan loppunäytöksiin. USNS Oglala ei saanut yhtään osumaa vaan merisotilaiden määritelmän mukaan "kuoli kauhusta": lähellä tapahtuneet räjähdykset repivät sen rungon saumat auki.
Uiva telakka, jossa USS Shaw oli ollut, upposi pahasti vaurioituneena, mutta nostettiin ja palasi palvelukseen jo maaliskuussa 1942.
Uivan telakan mukana keulansa menettänyt USS Shaw korjattiin väliaikaisesti, höyrysi Yhdysvaltoihin peruskorjattavaksi ja palasi palvelukseen jo syksyllä 1942 Salomonin saarten taisteluissa.

[muokkaa] Lievästi vaurioituneet

Kevyet risteilijät USS Helena ja USS Raleigh ja hävittäjä USS Shaw palasivat palvelukseen vuonna 1942.
Lisäksi taistelulaivat USS Maryland, USS Tennessee, USS Pennsylvania, kevyt risteilijä USS Honolulu ja apualukset USNS Curtiss ja USNS Vestal saivat lieviä vaurioita. USS Tennessee vaurioitui USS Arizonalta levinneestä tulipalosta. Muuten alus oli hyvin suojattuna muiden alusten keskellä.

Risteilijä USS Phoenix selvisi vaurioitta. Sittemmin se tuhoutui 2. toukokuuta 1982 Falklandin sodassa Argentiinan lipun alla nimellä ARA General Belgrano.

[muokkaa] Taistelun jälkeen

USS Arizona hyökkäyksen aikana

Vaikka isku Pearl Harboriin vaurioittikin vakavasti Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoa, monessa suhteessa sitä voidaan pitää epäonnistuneena. Ensinnäkin Yhdysvaltojen lentotukialukset USS Enterprise, USS Lexington ja USS Saratoga eivät olleet sillä hetkellä Pearl Harborissa ja säilyivät siis tuholta. (USS Enterprise oli palaamassa Wake-saarelta, USS Lexington oli lähellä Midwaytä ja USS Saratoga oli San Diegossa.) Toiseksi, itse tukikohta säästyi melko hyvin tuholta. Pearl Harborissa olleet polttoainevarastot, ja voimalaitokset, telakat ja muut tuotantolaitokset säilyivät lähes koskemattomina.

Jo samana päivänä, kun isku tehtiin, Japani hyökkäsi Malaijaan, Hongkongiin, Guamiin, Filippiineille, Jaavaan, Borneoon, sekä Yhdysvaltain Wake-saaren tukikohtaan. Waken japanilaiset saivat vallattua samana päivänä, ja nopeasti lähes kaikki muutkin kohteet. Puolessa vuodessa koko Tyynimeri Havaijista länteen oli japanilaisten hallussa.

Japanilaisten hyökkäys Pearl Harboriin "herätti nukkuvan jättiläisen", eli pakotti Yhdysvallat avoimesti sotaan niin Tyynenmeren kuin Euroopan rintamilla, ja maan massiivinen teollisuus alkoi toimia lähes yksinomaan armeijan hyödyksi. Sotavuosina valmistui tuhatkunta pinta-alusta, lentotukialuksia, taistelulaivoja, risteilijöitä ja fregatteja, sekä parisataa sukellusvenettä. Vuonna 1944 Yhdysvaltain lentokonetehtaat työnsivät ulos alle kahdessa päivässä iskussa menetetyn kaluston verran koneita.

Amerikkalaiset pommittivat ensimmäisen kerran Japanin pääsaaria ja Tokiota 18. huhtikuuta 1942 B-25 Mitchell pommikoneiden muunnellulla versiolla. Erikoisoperaatio sai nimen Doolittlen isku.

1942 Pearl Harboriin tehtiin myös kaksi muuta pienempää iskua. Kolmas oli tulossa, mutta se peruttiin.

[muokkaa] Salaliittoteoriat

Pearl Harborin iskun tapahtumista on kehitelty lukuisia salaliittoteorioita ja kuvitelmia. Osa amerikkalaisista, erityisesti presidentti Roosevelt oli halunnut liittyä aikaisemmin sotaan. (Syitä tähän oli monia: Murskattuaan Neuvostoliiton Saksa saattaisi keskittää voimavarojaan Yhdysvaltoja vastaan, toinen syy saattoi olla amerikkalaisten asukkaiden - siirtolaisten - alkuperäisten synnyinmaiden puolustus.) Tämä onkin herättänyt ajatelmia siitä, että hallitus olisi tahallaan antanut iskujen tapahtua Yhdysvaltain saamiseksi mukaan sotaan. Tiedetään jo varmasti, että Washingtonissa käsiteltiin suuri määrä tiedustelutietoa, jonka mukaan hyökkäys olisi tulossa ja Pearl Harbor olisi sen todennäköisin kohde. ^[1] Tämän puolesta puhui se, että Yhdysvalloissa oli pystytty vaivattomasti murtamaan japanilaisten koodattuja viestejä. Merkittävin esimerkki oli ollut maaliskuun lopussa kaapattu viesti, jossa hyökkäyskäsky annettiin tekaistussa säätiedotuksessa. Tokiosta lähetetystä tiedotteessa sateen piti merkata sotaa ja idän Yhdysvaltoja. Joulukuussa amerikkalainen kuunteluasema sieppasi säätiedotuksen, jossa luvattiin sadetta ja itätuulta.^[2]

Salaliittoteoreetikot ovat erimielisiä presidentti Rooseveltin vaikuttimista haluta mukaan sotaan. Useimpien mielestä ajatus Saksan ja Japanin hallitsemasta maailmasta kauhistutti presidenttiä niin paljon, että hän oli valmis tarttumaan kaikkiin oljenkorsiin uhan torjumiseksi. Myös sotateollinen kompleksi, joka oli nostanut päätään ensimmäisen maailmansodan jälkeen, arvellaan olleen merkittävä yksittäinen osatekijä. Myös kansainvälisten pankkiirien ja Yhdysvaltojen keskuspankki FEDin osuutta on pohdittu. Kiistaton tosiasia on, että Roosevelt teki ennen Pearl Harborin pommitusta päätöksiä, eräiden mielestä pelkästään ärsyttääkseen sotakannalla olevia japanilaisia: hän jäädytti näiden kaikki japanilaisten USA:ssa ja tuki merkittävästi näiden vastapuolella taistelevaa Kiinaa, mikä tosi asiassa on kansainvälisten sotasäännöstöjen vastaista puolueettomalle maalle. ^[2] Jostain syystä amerikkalaiset eivät olleet valmistutuneet hyökkäykseen vaikka sen johtaja halusi liittyä sotaan. Sodan uhka oli jo muutenkin ilmassa ja tiedosteluraporteista oli käynyt selvästi ilmi japanilaisten hyökkäyssuunnitelmat. Edelleenkään ei kuitenkaan ole varmaa tietoa siitä, minkä verran tietoja presidentillä ja hallituksella oli tietoja hyökkäysuhasta.^[3]

Viime hetkellä tullut viimeinenkin varoitus meni kuuroille korville: kaksi tutkamiestä, korpraali Joe Lockard ja sotamies George Elliot, olivat Oahun pohjoisimmalla niemellä jatkaneet havaintojaan hiukan ohi normaalin ajan koska heidän kyytinsä linnakkeelle aamiaista varten myöhästyisi noin tunnin - eikä heillä ollut muutakaan tekemistä. Kello 7.04 he havaitsivat suuren lentokonemuodostelman tulossa pohjoisesta ja ilmoittivat asiasta eteenpäin, mutta myös koulutuksessa oleva päivystävä upseeri, luutnantti Tyler, ei piitannut tiedosta. Tyler oli kuullut, että lentue B-17 pommikoneita olisi matkalla Oahuun mantereelta. Kyseiset pommikoneet saapuivatkin perille kesken hyökkäyksen, mutta eri ilmansuunnasta. ^[4]

[muokkaa] Elokuvia

Why we fight: War Comes to America Amerikkalainen propagandaelokuva, ks. IMDb
Täältä ikuisuuteen (1953)
Tora! Tora! Tora! (1970)
Pearl Harbor (2001)

[muokkaa] Katso myös

Pearl Harbor
Midwaysaarten taistelu - Tyynenmeren sodan käännekohta
Toinen maailmansota

[muokkaa] Lähteet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hyökkäys Pearl Harboriin.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pearl Harbor.

Briggs, Asa: Ratkaisun hetket : 100 tapahtumaa, jotka muuttivat maailmamme. Helsinki: Valitut Palat, 1995. ISBN 951-584-073-2.
Newark, Tim: 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6139-2.
Willmott, H. P.; Messenger, Charles; Cross, Robin: Toinen maailmansota. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-31432-3.
Erkki Arni: Taistelu tyynen meren herruudesta. Helsinki: WSOY, 1967.
Stewart, Robert-Twist, Clint-Horton, Edward: Historian arvoitukset-Tuliko hyökkäys Pearl Harbouriin todella yllätyksenä?. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30889-7.

[muokkaa] Viitteet

↑ Clostermann: Taivaalla palaa, luku Amiraali Yamamoto
↑ ^a ^b Arni: Taistelu Tyynenmeren herruudesta 1941-45, luku "Kiivetkää Niitakan vuorelle"
↑ Stewart; Clint-Horton 2006 ss. 166–168
↑ Pierre Clostermann: Taivaalla palaa, luku Pearl Harbor