Puolan offensiivi

Wikipedia

Puolan offensiivi, Puolan taistelu, taistelu Puolasta, Puolan valtaus, Saksan–Puolan sota 1939 tai Puolan sotaretki, saksalaiselta koodinimeltään Fall Weiß ('Tapaus valkoinen'), oli toisen maailmansodan aloittanut Saksan hyökkäys Puolaan 1. syyskuuta 1939. Britannia ja Ranska julistivat sen jälkeen Saksalle sodan Puolalle antamiensa turvatakuiden mukaan.

Puolan offensiivi tuli poliittisesti mahdolliseksi sen jälkeen, kun Saksa ja Neuvostoliitto olivat solmineet keskenään Molotovin–Ribbentropin sopimuksen 23. elokuuta 1939. Sopimus takasi Saksalle Neuvostoliiton puolueettomuuden siinä tapauksessa, että Saksa hyökkäisi Puolaan. Neuvostoliitto miehitti puolestaan Puolan itäosat 17. syyskuuta 1939 alkaen, oman ilmoituksensa mukaan slaaveja suojellakseen, kaksi päivää sen jälkeen, kun se oli saanut aikaan rauhan Japanin vastaisessa rajasodassa, jota Japanin Kwantungin armeija oli käynyt Mongolian kansantasavaltaa vastaan.

Puola oli uskonut pystyvänsä selviämään Saksan hyökkäyksestä aluksi paljolti omin voimin, kunnes Britannia ja Ranska ehtisivät avuksi, koska sillä oli lukumääräisesti suuri armeija. Teknisesti ja taktisesti Puolan armeija kuitenkin osoittautui vanhentuneeksi Saksan armeijaan verrattuna.

[muokkaa] Taustaa

Puolalaisten ja saksalaisten joukkojen ryhmitys Puolan offensiivin aattona.

Puolan turvallisuuspoliittinen asema muuttui ratkaisevasti, kun Saksa ja Neuvostoliitto solmivat Molotovin–Ribbentropin sopimuksen elokuun loppupuolella 1939. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Puola jaettiin kahtia Saksan ja Neuvostoliiton kesken ("Puolan neljäs jako"). Tämän jälkeen sopimuksen osapuolet keskittivät joukkojaan Puolan rajoille. Puola vastasi mobilisoiden omat joukkonsa elokuun lopussa, sodan kynnyksellä.

[muokkaa] Sota

[muokkaa] Saksan ja Puolan sotatoimet

Luftwaffen Junkers Ju 87B ("Stuka")-syöksypommittajia, jollaisia käytettiin salamasotaan myös Puolan offensiivin aikana

Saksalaiset lavastivat aamuyöllä 1. syyskuuta 1939 rajaselkkauksen, josta syyttivät puolalaisia. Pian tämän jälkeen Wehrmacht vyöryi rajan yli (Neuvostoliitto otti tästä mallia, Mainilan laukaukset). Hitler puhui aamulla radiossa: "Viime yönä puolalaiset vakinaisten maavoimien sotilaat ensimmäisen kerran tulittivat aluettamme. Kello 5.45 me aloimme vastata tuleen, ja tästä lähtien pommeihin vastataan pommeilla." Sota oli syttynyt.

Saksalaiset hyökkäsivät 53 divisioonan voimin, joita tuki 1 600 lentokonetta. He hyökkäsivät koko Saksan ja Puolan rajan leveydeltä. Komentajana toimi kenraali Walter von Brauchitsch. Virallinen nimi operaatiolle oli Operaatio Valkoinen. Saksalaisten tavoitteena oli nopealla saarrostuksella lamaannuttaa Puolan joukot (salamasota) katkaisemalla niiden huolto- ja viestiyhteydet. Ranskalaiset sotilasasiantuntijat olivat saarrostusvaaran vuoksi suositelleet, etteivät puolalaiset edes yrittäisi puolustaa Puolan käytävää. Puolalaiset kuitenkin yrittivät puolustaa myös sitä.

Puolalaisilla oli 24 divisioonaa sijoitettuna ympäri rajaa. Heidän ilmavoimansa tuhottiin sodan ensimmäisinä päivinä. Panssarituki puuttui täysin. Ilmaylivoimansa vuoksi Saksa kykeni salamasotaan: pitkälle meneviin syöksypommituksiin sekä panssarikiilojen iskuihin syvälle puolustajan asemiin.

Wehrmacht nujersi nopeasti rajan pinnassa olleet puolalaiset eivätkä vahvistuksetkaan kyenneet pysäyttämään saksalaisia. Hyökkäyksen johdosta Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska, jotka olivat taanneet Puolan itsenäisyyden, julistivat sodan Saksalle 3.9.1939. Ne eivät kuitenkaan tehneet riittäviä sotilaallisia toimia Puolan hyväksi.

[muokkaa] Riittämättömät turvallisuutakuut

Vaikka Britannialla oli vahvin laivasto ja melko vahvat ilmavoimat, sillä ei ollut yleistä asevelvollisuutta eikä sen vuoksi laajaa maa-armeijaa koossa laivattavaksi Ranskaan. Ranskalla puolestaan olisi ollut sotavoimaa käytettäväksi Saksaa vastaan länsivallilla, mutta Ranskan poliittinen johto ei sallinut kuin yhden hyökkäyksen Saarinmaalle siten, että joukoilla oli kielto edetä kilometriä lähemmäs länsivallia. Länsirintamalla alkoi valesota, joka ei estänyt Saksaa jopa tilapäisesti vähentämästä liikekannallepanoastetta Puolan valloituksen jälkeen.

[muokkaa] Saksan eteneminen

Saksan joukot pääsivät nopeasti syvälle Puolaan. Jo 6. syyskuuta Puolan hallitus poistui Varsovasta käskien joukkojaan vetäytyä Narewin, Veikselin ja Sanjoen linjalle. Samana päivänä saksalaiset valtasivat Krakovan. Jo kahta päivää myöhemmin kenraali Walter von Reichenaun komentama Saksan 10. Armeija oli Varsovan laitamilla. Samaan aikaan kenraali Wilhelm Listin 14. Armeija oli Sanjoella Przemyslin ympäristössä, kun taas kenraali Heinz Guderianin joukot pääsivät Bugjoelle Varsovan itäpuolella.

Miehitysvyöhykkeiden raja

9. syyskuuta Puola aloitti kymmenen divisioonan voimin vastahyökkäyksensä kenraali Tadeuz Kutrzebanin johdolla. Hyökkäys yli Bzurajoen Saksan 10. Armeijaa vastaan on puolalaisten onnistunein koko sodan aikana. Menestys jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.

16. syyskuuta mennessä Varsova oli piiritetty ja puolalaiset pitävät siellä pintansa 27. syyskuuta asti. Lvovin länsipuolella Saksan 14. Armeija juuttui kiinni taisteluun, kun taas muualla saksalaisten eteneminen on voimakasta. Seuraavana päivänä puna-armeija aloitti hyökkäyksensä Puolaan. Se kohtasi vähäistä vastarintaa, sillä Puolan joukot taistelivat saksalaisia vastaan. Puolalle muodostettiin pakolaishallitus. Myös Puolan armeija tajusi tilanteen toivottomuuden ja viimeiset taistelevat yksiköt antautuivat 30. syyskuuta 1939. Miehitysvyöhykkeitä erotti Bugjoki. Puolan pakolaishallitus kokoontui ensin Pariisiin ja siirtyi myöhemmin Lontooseen.