Neuvostoliiton sotarikokset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Neuvostoliiton sotarikoksilla tarkoitetaan Neuvostoliiton (1922–1991) armeijan suorittamia sotarikoksia. Vuosina 1918–1946 armeijan nimi oli puna-armeija ja vuonna 1946 armeijan nimi muutettiin Neuvostoliiton asevoimiksi. Armeija syyllistyi sotarikoksiin etenkin toisen maailmansodan (1939–1945) aikana.

Murhatut kaksi naista ja kolme lasta, Metgeten, Itä-Preussi

1930-luvulla Neuvostoliitto oli solminut Suomen ja Baltian maiden kanssa hyökkäämättömyyssopimukset, joiden oli tarkoitus kestää vuoteen 1945. Neuvostoliitto kuitenkin painosti Baltian maita vuonna 1939, ja kaikki antoivatkin Neuvostoliiton asettaa sotilaitaan heidän maaperälleen. Suomi ei suostunut Neuvostoliiton aluevaatimuksiin, minkä vuoksi Neuvostoliitto lavasti Suomen hyökkääjäksi Mainilan laukauksilla 26. marraskuuta 1939. 30. marraskuuta 1939 Neuvostoliitto rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen hyökkäämällä Suomeen ilman sodanjulistusta aloittaen talvisodan. Hyökkäys rikkoi myös Tarton rauhansopimusta ja Kansainliiton peruskirjaa. Neuvostoliitto erotettiin hyökkäyksen vuoksi Kansainliitosta. Vuoden 1940 aikana Neuvostoliitto liitti Baltian maat itseensä. Neuvostoliitto suoritti näissä maissa massiivisia väestönsiirtoja vastoin kansalaisten tahtoa. Lisäksi Neuvostoliitto suoritti noin 20 000 puolalaisen joukkomurhan Katynissa vuonna 1940, jonne Neuvostoliitto oli hyökännyt 17. syyskuuta 1939 ilman sodanjulistusta. Neuvostoliitto myös kohteli muutenkin sotavankeja surkeasti; esimerkiksi Stalingradissa antautuneesta noin 90 000:sta akselivaltojen sotilaasta vain noin 5 000 palasi lopulta kotiin.

Josif Stalin oli myös esimerkiksi määrännyt, että saksalaisille antautumista yrittävät venäläiset sotilaat on ammuttava säälimättä. Myös ”poliittista propagandaa” levittävät tai ”epäisänmaalliseen käytökseen syyllistyneet” tuli ampua. Sodan jälkeen kotiin palanneista sotavangeista lähes kaikki teloitettiin. Sodan jälkeen liittoutuneet palauttivat ja luovuttivat operaatio Keelhaulissa Neuvostoliitolle arviolta ainakin 1 000 000 neuvostoliittolaista sotavankia ja siviiliä, joista osa oli paennut kommunismia ja osa auttaneet kansallissosialisteja. Heistä ilmeisesti lähes kaikki teloitettiin tai lähetettiin Siperiaan. Luovutuksesta oli sovittu Jaltalla, mutta liittoutuneet luovuttivat myös sellaisia henkilöitä, joita sopimuksen mukaan ei olisi tarvinnut luovuttaa. Neuvostoliitto syyllistyi myös siviilien tappamiseen, esimerkiksi jatkosodassa partisaanit hyökkäsivät usein suomalaisten siviilien kimppuun.

Saksaa vallatessaan puna-armeijan sotilaat syyllistyivät myös lukemattomiin sotarikoksiin, kuten lähes kahden miljoonan saksalaisnaisen raiskauksiin. Puna-armeijan sotilaat raiskasivat myös tuhansia puolalaisia vallattuaan Puolan Saksalta. Sodan lopulla Neuvostoliitto myös rikkoi Japanin kanssa 13. huhtikuuta 1941 sovitun hyökkäämättömyyssopimuksen. Sopimus sovittiin viisivuotiseksi kestämään vuoteen 1946 saakka. Länsiliittoutuneiden painostuksesta ja Saksan antauduttua Neuvostoliitto kuitenkin siirsi vahvoja sotilasosastoja Itä-Aasiaan ja hyökkäsi elokuussa 1945 Japania vastaan Kuriileilla ja Mantšuriassa. Neuvostoliitto oli luvannut Baltian maille ja niin sanotuille itäblokin maille demokraattiset vaalit sodan jälkeen, mutta Neuvostoliitto ei pitänyt kiinni lupauksestaan vaan nosti kommunistit valtaan kaikissa itäisen Euroopan maissa. Merkittävää on, että Neuvostoliiton sotarikollisia ei koskaan saatu tilille, koska Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan voittajavaltioista. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto syyllistyi sotarikoksiin etenkin Afganistanin sodassa, joka käytiin vuosina 1979–1989.