Kuriilit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuriirit
Курильские острова
(Kurilskije ostrova)
クリル列島
(Kuriru rettō)
千島列島
(Chishima rettō)
千島
(Chishima)
Japanin ja Venäjän hallitsemien alueiden rajalinjat vuodesta 1855 (Shimodan sopimus), 1875 (Pietarin sopimus) ja 1945 alkaen. Japani on vaatinut rajan palauttamista vuoden 1855 linjalle.
Japanin ja Venäjän hallitsemien alueiden rajalinjat vuodesta 1855 (Shimodan sopimus), 1875 (Pietarin sopimus) ja 1945 alkaen. Japani on vaatinut rajan palauttamista vuoden 1855 linjalle.
Vesialue Ohotanmeri
Merialue Tyyni valtameri
Saaria yht. 56
Suurin saari Iturup
Muita saaria Paramušir, Kunašir ja Urup,
Pinta-ala 15 600 km²
Valtio
Valtio Venäjän lippu Venäjä
Japani
Väestö
Väkiluku 19 000
Asutuskeskukset Iturup
Tärkein kieli japanin kieli, venäjän kieli

Kuriilit eli Kuriilien saaret (ven. Курильские острова, Kurilskije ostrova, jap. クリル列島, Kuriru rettō tai 千島列島, Chishima rettō, "Tuhansien saarten saaristo" tai 千島, Chishima, "Tuhannet saaret") on saaristo Japanin suuren pohjoissaaren Hokkaidon sekä Venäjän Kamtšatkan niemimaan välisellä alueella Tyynessämeressä. Kuriilien tuliperäisten saarten ketju erottaa sen luoteispuolella sijaitsevan Ohotanmeren varsinaisesta Tyynestämerestä.

Saariryhmä on historian kuluessa kuulunut niin Venäjälle kuin Japanille. Nykyään koko saaristo on Venäjän hallinnassa osana Sahalinin aluetta, mutta eteläisimpien saarten omistuksesta on valtioiden välille toisen maailmansodan jäljiltä jäänyt ratkaisematon aluekiista, Kuriilien kiista. Japani katsoo eteläisten saarten, jotka ovat Kunašir, Shikotan, Iturup sekä Habomai-saariryhmä, olevan osa sen Hokkaidōn prefektuuria. Japani käyttää näistä saarista nimitystä Hoppō (北方, "Pohjoiset territoriot").

Ainun kielessä sana "kur", mistä saariryhmän japaniin lainattu ja venäläinen nimitys juontuu, tarkoittaa miestä.

Kuriilit sijaitsevat Venäjän Kamtšatkan niemimaan ja Japanin pohjoisen Hokkaidon saaren välisellä alueella

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kuriilien kiista

Saaria asuttanut alkuperäiskansa oli ainut. Japanin hallitus siirsi sen saariryhmään kuuluvalle Shikotanin saarelle ennen toista maailmansotaa.selvennä

Vladimir Atlasov oli ensimmäisiä Kuriileille matkustaneita venäläisiä vuonna 1697. 1700- ja 1800-luvuilla aluetta tutkivat muiden muassa Danila Antsiferova, I. Kozyrevski, Ivan Jevreinov, Feodor Lužin, Martin Španberg, Ivan Krusenstern ja Vasili Golovnin.

Venäjän keisari Aleksanteri I julisti vuonna 1821, että Kuriilit Urupista pohjoiseen kuuluvat Venäjälle. Vuonna 1822 Venäjä lähetti laivasto-osaston ottamaan haltuunsa Tyynenmeren saaria, minkä on katsottu olleen Venäjän Tyynenmeren laivaston historiallinen alku. Toimenpiteellään Venäjä vastasi brittien ja amerikkalaisten alkaneeseen valaanpyyntiin Ohotanmerellä.

Kun Venäjän amiraali Jefimi Putjatin vuosina 1853-1855 pyrki avaamaan suhteet siihen saakka ulkomaisilta suljetun Japanin kanssa, tavoitteena oli myös ratkaista Sahalinia ja Kuriilien saaria koskevat hallinta- ja rajalinjakysymykset. Toisaalta samaan aikaan syttyi Krimin sota, jonka yhteydessä brittiläis-ranskalainen laivasto-osasto operoi Ohotanmerellä, mikä myös vaikutti neuvottelujen kulkuun. Venäjä otti tuolloin haltuunsa Amurin alueen ja Sahalinin saaren.

Japanin ja Venäjän hallitsemien alueiden rajalinjat vuodesta 1855 (Shimodan sopimus), 1875 (Pietarin sopimus) ja 1945 alkaen. Japani on vaatinut rajan palauttamista vuoden 1855 linjalle.

Helmikuussa 1855 solmitussa Venäjän ja Japanin välisessä Shimodan sopimuksessa valtioiden raja Kuriileilla määriteltiin Iturupin ja Urupin saarten välillä kulkevaksi, linjalle johon Japani on nykyaikanakin vaatinut rajaa palautettavaksi. Sahalinin hallinta jäi kuitenkin ratkaisematta. Ratkaisua yritettiin 1860-luvulla etsiä mm. vaihtokaupoilla joihin sisältyi Kuriilien saaria.

Uudet rajat sovittiin 1875 Pietarin sopimuksella, jolla Japani sai haltuunsa koko Kuriilien saariketjun sekä kaupallisia etuoikeuksia Ohotanmereen. Venäjä sai vastavuoroisesti koko Sahalinin saaren.

Venäjälle epäonnisessa Venäjän-Japanin sodassa Japani sai lisäksi haltuunsa Sahalinin saaren eteläosan vuonna 1905 solmitulla Portsmouthin sopimuksella. Ensimmäisessä maailmansodassa Venäjä ja Japani olivat liittolaisia. Sittemmin Venäjän seuraajavaltio Neuvostoliitto kuitenkin ilmoitti vuonna 1925, ettei se tunnusta vuoden 1905 Portsmouthin sopimuksen sitä kohtaa, minkä mukaan Etelä-Sahalin siirtyi Japanille.

Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto oli pitkään puolueeton Japanin suhteen. Sodan loppuvaiheessa Jaltan konferenssissa 1945 Britannia, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kuitenkin sopivat, että Neuvostoliitto voisi ottaa haltuunsa Kuriilit ja Etelä-Sahalinin, mikäli se yhtyisi Japanin vastaiseen sotaan. Saksan antauduttua Neuvostoliitto liittyi sotaan Japania vastaan 9. elokuuta 1945. Japani antautui jo 14. elokuuta, ja Neuvostoliitto otti koko Kuriilien saariston haltuunsa 5. syyskuuta mennessä. Alueesta muodostettiin Habarovskin aluepiirin kuulunut Etelä-Sahalinin piiri vuonna 1947.

Liittoutuneiden ja Japanin välisessä San Franciscon rauhansopimuksessa 1951 Japani suostui luopumaan kaikista aluevaatimuksista, jotka koskevat Sahalinin saarta ja Kuriileja. Se ei kuitenkaan ole katsonut neljän eteläisen saaren, Iturupin, Kunashirin, Shikotanin ja Habomain, kuuluvan Kuriileihin vaan omaan pohjoiseen Hatton territorioonsa, eikä näiden saaren asemasta ole vieläkään päästy yksimielisyyteen. Neuvostoliitto itse ei tuolloin allekirjoittanut San Franciscon sopimusta Japanin kanssa.

Vasta vuosina 1955–1956 käytyjen Lontoon neuvottelujen päätteeksi annettiin Neuvostoliiton ja Japanin yhteinen julistus, joka päätti sodan maiden välillä, ja ne solmivat diplomaattiset suhteet. Julistukseen jäi muoto, jossa Neuvostoliitto lupasi luovuttaa Shikotanin ja Habomain saaret Japanille vastineeksi solmittavaksi aiotusta rauhansopimuksesta.[1] Rauhansopimusta ei kuitenkaan vieläkään ole solmittu, ja eteläisten saarten asema on yhä kiistan alla.

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuriileihin kuuluu 56 saarta, joista suurimmat, Iturup, Paramušir, Kunašir ja Urup, ovat yli 1000 neliökilometrin laajuisia.

Ostrov Atlasova - pohjoisin Kuriilien saarista
Kahden tulivuoren Onekotan-saari
Dolgaja, osa Lovuški-saariryhmää
Tanfiljeva-saari avaruudesta
Sahalin, Hokkaido, ja Kuriilit satelliittikuvassa vuonna 2002.
Saari
(saariryhmä)
venäjäksi japaniksi ala
(km²)
huippu-
korkeus (m)
Kuriilit Курильские острова
Курилы
Chishima-rettō
Kuriru-rettō
10355,61
Pohjoinen ryhmä
Atlasova (Alaid) Атласова Araido
150
2339
Šumšu Шумшу Shumushu
388
189
Paramušir Парамушир Paramushiru/
Horomushiro
2053
1816
Antsiferova Ширинки Shirinki
7
747
Makanruši Маканруши Makanrushi
49
1171
Avos Авось Aboshi
Onekotan Онекотан Onekotan
425
1324
Harimkotan Харимкотан Harimukotan
68
1157
Tširinkotan Чиринкотан Chirinkotan
6
742
Ekarma Экарма Ekaruma
30
1170
Šiaškotan Шиашкотан Shasukotan
122
934
Keskiryhmä
Lovuškisaaret Ловушки Mushiru Retsugan
0,15
42
Raikoke Райкоке Raikoke
4,6
551
Matua Матуа Matua/Matsuwa
52
1496
Rasšua Расшуа Rasushua/Rashowa
67
948
Ušišir Ушишир Ushishiru/
Ushichi-shotō
5
1. Jankitša Янкича Yankicha/Ushishiru
401
2. Ryponkitša Рыпонкича Ruiponkicha
121
3.Srednego-saaret
(Keskisaaret)
Среднего Suredonebo-guntō
36
Ketoi Кетой Ketoi
73
1172
Simušir Симушир Shimushiru
353
1539
Eteläinen ryhmä
Broutona Броутона Buroton
7
800
Tšornyje Bratja Чёрные Братья Chirihoi-shotō
1. Tširpoi Чирпой Chirihoi/Cherupoi
21
691
2. Brat Tširpojev Брат Чирпоев Chirihoi Minami-jima/
Buratto Cherupoefu
16
749
Urup Уруп Uruppu
1450
1426
Iturup Итуруп Etorofu
3200
1634
Kunašir Кунашир Kunashiri
1490
1822
”Pieni Kuriilien ketju” Малая Курильская
гряда
Šikotan Шикотан Shikotan
250
413
Habomai-saaret Хабомаи Habomai-guntō
1. Polonskogo Полонского Taraku
12
16
2. Seljonyi Зелёный Shibotsu
51
25
3. Tanfiljeva Танфильева Suisho
15
12
4. Signalnyi Сигнальный Kaigara
2
34
5. Juri Юрий Yuri
13
45
6. Anutšina Анучина Akiyuri
3
33
7. Lisji-saaret Лисьи Kaiba
8. Šiški-saaret Шишки Kabutojima
9. Storoževoi Сторожевой Moemoshiri
10. Djomina-saaret Дёмина Harukari
34

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gregory Clark: Northern Territories dispute highlights flawed diplomacy The Japan Times. 24.3.2005