Habarovskin aluepiiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Habarovskin aluepiiri
Хаба́ровский край
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Habarovskin aluepiirin sijainti Venäjän federaation kartalla
Habarovskin aluepiirin sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 48.55°N, 135.1°E (Habarovsk)

Valtio Venäjä
Perustettu Habarovskin aluepiiri osaksi Kaukaisen idän maakuntaa 1938[1]
Habarovskin aluepiiri 1953[1]
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Habarovsk (577 441 as.)[2]
 – Suurin kaupunki Habarovsk
 – Kuvernööri[1] Vjatšeslav Šport
Pinta-ala 788 600[1] km²
Väkiluku (2010)  ([2]) 1 343 869
 – Väestötiheys 1,7 as/km²
Kielet venäjä
BKT (2010) 351 261,3 milj. RUB[3]
(eli 0,94 % Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 261,381 kRUB,
noin 6 403 EUR[4] (eli 100 % Venäjän keskiarvotasosta)
Symbolit
 – Lippu Habarovskin aluepiirin lippu
 – Vaakuna Habarovskin aluepiirin vaakuna
Lyhenteet
 – Rekisterikilven tunnus 27
 – ISO 3166 RU-KHA
khabkrai.ru
Aikavyöhyke UTC +10[5][6]

Habarovskin aluepiiri (ven. Хаба́ровский край, Habarovski krai) on Venäjän federaatioon kuuluva, Japaninmereen rajoittuva osa Kaukoidässä Aasiassa.[1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habarovskin aluepiirin kartta
Habarovskin aluepiiri
Suurimmat taajamat
 >300 000 as.
 100 000-300 000 as.
  30 000-100 000 as.
  10 000-30 000 as.
  < 10 000 as.
Habarovskin aluepiirin kartta

Habarovskin aluepiiri rajoittuu etelässä Primorjen aluepiiriin ja Kiinaan, lännessä Amurin alueeseen, luoteessa Sahaan, koillisessa Magadanin alueeseen ja idässä Ohotanmereen ja kaakossa Japaninmereen. Kapea Tatariansalmi erottaa sen Sahalinin alueesta.[7]

Suuri osa aluepiiristä on vuoristoa. Aluepiirin pohjoisosassa ovat Džugdžurvuoret, länsiosassa Stanovoivuoret ja kaakkoisosassa Sihote-Alin vuoret. Aluepiirin korkein huippu nousee 2 933 metriin. Ohotanmeren rannikon edustalla sijaitsevat Šantarsaaret. Yli 50 % aluepiirin pinta-alasta on metsää. Suurin joki on alueen eteläosan halki virtaava Amur. Sen lisäjoista mainittakoon Amgun.

Tässä yli kaksi kertaa Suomen kokoisessa aluepiirissä on useita merkittäviä luonnonsuojelualueita.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habarovkan kaupunki (nykyinen Habarovsk) perustettiin 1858.[1] Habarovskin aluepiirin alue oli Venäjän sisällissodan aikana osittain Japanin ja Yhdysvaltain miehittämä. Sisällissodan jälkeen alueesta tuli osa Neuvostoliittoa. Vuonna 1926 perustettiin Kaukaisen idän maakunta, ja 1938 siihen kuuluva Habarovskin aluepiiri. Maakunnan pääkaupunkina oli Habarovsk.[1] Kaukaisen idän maakunta lakkautettiin 1953 ja jaettiin pienempiin osiin, joista yksi oli Habarovskin aluepiiri.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asukasluku on pudonnut merkittävästi neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Habarovskin aluepiirissä asui 1 343 869 henkeä (ilman Juutalaisten autonomista aluetta).[2] Kaupunkilaisia oli tuolloin 81,8 % väestöstä.

Aluepiirin kaupunkeja ja taajamia ovat ovat Habarovsk (577 441 as.), Komsomolsk-na-Amure (263 906 as.), Amursk (42 970 as.), Sovetskaja Gavan (27 712 as.), Nikolajevsk-na-Amure (22 752 as.), Bikin (Бикин, 17 154 as.), Vanino (Ванино, 17 001 as., kaupunkityyppinen taajama) ja Vjazemski (Вяземский, 14 555 as.). Lisäksi kaupunkilaisia asui aluepiirin kaupunkityyppisissä taajamissa.[2]

Suurin osa väestöstä on venäläisiä, mutta Amurin varsilla asuu myös alueen alkuperäisväestöön kuuluvia nanaita, giljakkeja, orotšeja sekä kiinalaisia, japanilaisia ja korealaisia. Alueen pohjoisosassa asuu myös evenkejä ja eveenejä.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluepiirin hallinnon johdossa ovat aluepiirin kuvernööri ja lakiasäätävä duuma.[1] Aluepiirin pääkaupunki on Habarovsk (1858–1893 nimenä Habarovka).[1] Aluepiiri jakautuu paikallishallinnossa 19 osaan: kahteen kaupunkipiirikuntaan ja 17 kunnallispiiriin.[2]

Hallinnollisesti aluepiiriin kuuluu osana myös Juutalaisten autonominen alue, vaikka sekin on itsenäinen Venäjän federaation subjekti (alue).

Piirijako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 Habarovskin aluepiirin osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli 351,3 miljardia Venäjän ruplaa, eli 0,94 prosentista koko Venäjän bruttokansantuotteesta (37 398,5 mrd. RUB). Aluepiirin laskennallinen BKT henkeä kohti edusti Venäjän keskitasoa. Vuonna 2010 se oli jokaista aluepiirin asukasta kohti noin 6 403 EUR/vuosi (100 % maan keskiarvotasosta 6 413 EUR).[3][4]

Habarovskin aluepiirissä on koneenrakennus-, metalli-, metsä-, puunjalostus-, öljynjalostus-, elintarvike- ja kaivosteollisuutta sekä selluloosan ja paperin valmistusta. Kaivosteollisuus tuottaa kivihiiltä, rautaa ja värimetalleja. Maataloudessa viljellään viljaa ja kasvatetaan nauta- ja siipikarjaa. Myös kalastus on tärkeä elinkeino. Lisäksi harjoitetaan mehiläistarhausta ja metsästystä.

Aluepiirin tärkeimmät satamat ovat erityisesti öljyterminaalina toimiva De-Kastri (Де-Кастри) ja yleissatama Vanino (jonka kautta on viime vuosina kuljetettu runsaasti muun muassa hiiltä). Pienempiä satamia on muun muassa Nikolajevsk-na-Amuressa Amurin suulla, Ohotskissa Ohotanmeren rannalla ja Sovetskaja Gavanissa.[9] Jokisatama on myös Habarovskissa ja Komsomolsk-na-Amuressa. Aluepiirin eteläosassa kulkevat Siperian ja Baikalin–Amurin radat.[7][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Khabarovsk Territory kommersant.com. Viitattu 2013-03-08. (venäjäksi)
  2. a b c d e Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 22.9.2012. (venäjäksi)
  3. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-03-08. (venäjäksi)
  4. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-03-08. (englanniksi)
  5. Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 27.10.2014.
  6. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
  7. a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  8. OOPT Dalnevostotšnogo okruga (- Kaukoidän federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 22.9.2012. (venäjäksi)
  9. Morskije porty Rossii (ESIMO - Venäjän valtion yhtenäinen valtameritietojärjestelmä - valinta Tihookeanski bassein (Tyyni valtameri) - kukin satama, satamapaikat löytyvät myös karttavalikon kautta) ESIMO, morinfocenter.ru. Viitattu 30.10.2012. (venäjäksi)
  10. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]