Eveenit

Eveenit
Eveenien asuttamat alueet vuonna 2010. Vihreän sävy kertoo eveenien määrän prosentteina eri alueilla.
Merkittävät asuinalueet  Venäjä 21 830
Kielet	eveeni, jakuutti, venäjä
Uskonnot	šamanismi, ortodoksisuus
Sukulaiskansat	Evenkit
Infobox OK

Eveenit (aikaisemmin lamuutit) ovat etninen ryhmä Venäjän kaukoidässä. Eveenien läheisin sukukansa on evenkit ja näiden kansojen kulttuurit ovat myös lähellä toisiaan. Eveenit harjoittavat elinkeinoinaan pääasiassa poronkasvatusta, metsästystä ja kalastusta. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 21 830 eveeniä. Yli puolet Venäjän eveeneistä asuu Sahan tasavallassa, missä heitä oli vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 11 657.

Historia

Eveenit ovat verrattain hiljattain muodostunut etninen ryhmä. He ovat muodostuneet paljolti evenkeistä ja vielä 1800-luvulla eveenejä pidettiin vain evenkien alaryhmänä. Eveenit muodostuivat omana etnisenä ryhmänään, kun heihin sulautui muun muassa jukagiireja, korjakkeja ja muita ryhmiä. Eveenien oman evenkeistä erillisen ryhmän muodostuminen tapahtui todennäköisesti 1400–1600-lukujen välillä. Eveenien nykyiset etniset rajat muodostuivat 1700-luvulla heidän muuttaessaan korjakkien aiemmin asuttamille alueille Ohotanmerelle. 1800-luvulla eveenejä muutti lisäksi Kamtšatkaan ja Tšuktšien niemimaalle. Vaikutteita alettiin saada paikallisten kansojen lisäksi myös venäläisiltä, joihin läheisimmät suhteet kehittyivät Ohotanmeren rannikolla. Jakuuttien vaikutus oli myös voimakasta, mistä syystä osa eveeneistä omaksui jakuutin kielen. Neuvostovallan aikana 1920-luvun lopulla aloitettiin kollektivisointi. Tämän seurauksena alkoi syntyä eveenien kiinteää asutusta ja eveenien kansallinen identiteetti alkoi voimistua. Toisaalta myös esimerkiksi seka-avioliitot alkoivat yleistyä läheisempien muiden kansojen kontaktien takia.

Kulttuuri

Elinkeinot

Eveeninaisia kansallispuvuissaan. Valokuva 1900-luvun alulta.

Eveenien perinteiset elinkeinot ovat olleet poronhoito ja metsästys. Eveeneillä oli tavallisesti huomattavasti vähemmän poroja kuin esimerkiksi naapurikansoilla tšuktšeilla tai korjakeilla – poroja pidettiinkin ennemminkin liikkumisvälineenä kuin ravinnon lähteenä. Poron lypsämistä ei tunnettu eveenien keskuudessa kuin läheisissä yhteyksissä jakuuttien kanssa olleiden keskuudessa. Eveenien porot olivat suurempia ja vahvempia kuin korjakkien ja tšuktšien, ja nämä saattoivatkin vaihtaa kaksi omaa poroaan yhteen eveenien poroon kaupankäynnissä. Vain harvat eveenit käyttivät porovetoisia kelkkoja. Tätä vastoin poroja saatettiin satuloida. Eveenien poronhoitoa voidaan pitää kaiken kaikkiaan alkukantaisempana kuin naapurikansojen. Poronhoito on edelleen eveenien tärkeimpiä elinkeinoja, mutta sen lisäksi erityisesti Ohotanmeren rannikolla harjoitetaan kalastusta. Porojen ohella eveenit kasvattivat koiria, joita pidettiin suuressa arvossa naapurikansojen keskuudessa.

Asuminen

Eveeneillä oli useita eri asumustyyppejä. Vanhin ja yksinkertaisin oli nimeltään chum, jollaisia oli käytössä myös evenkeillä. Se rakennettiin nahoista tai koivun kuoresta. Chorama-diu oli monimutkaisempi. Se oli ympyrän muotoinen ja sen rakenteisiin kuului 8–14 puista pylvästä. Rakennusta voidaan pitää tšuktšien ja korjakkien käyttämän iarangan ja chumin välimuotona. Rakennelma peitettiin poronnahoilla tai kalastavien eveenien keskuudessa kalannahoilla.

Kansanperinne

Eveenien suullinen kansanperinne keskittyi tarinoihin, totuuspohjaisiin kertomuksiin, lauluihin ja arvoituksiin. Tarinoiden sankareita ovat usein eläimiä, esimerkiksi lintuja ja stereotyyppisiä ihmisiä, esimerkiksi riiteleviä vanhoja pariskuntia. Osa kansanperinteestä on lähtöisin evenkeiltä, osa taas korjakeilta ja tšuktšeilta.

Lähteet

• Fitzhugh, William W. & Crowell, Aron: Crossroads of Continents. Washington ; London: Smithsonian Institution Press, 1988. ISBN 0-87474-442-3. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eveenit Wikimedia Commonsissa