Hanti-Mansia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hantien ja mansien autonominen piirikunta
Ханты-Мансийский автономный округ–Югра, Hanty-Mansijski avtonomnyi okrug - Jugra
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Hanti-Mansian sijainti Venäjän federaation kartalla
Hanti-Mansian sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 61.00278°N, 69.02056°E (Hanty-Mansijsk)

Valtio Venäjä
Alue Tjumenin alue
Perustettu 10. joulukuuta 1930
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Hanty-Mansijsk (80 151 as.)[1]
 – Suurin kaupunki Surgut (306 675 as.)[1]
 – Kuvernööri Natalja Komarova
Pinta-ala 523 100 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 1 532 243
 – Väestötiheys 2,9 as/km²
Kielet venäjä, hanti, mansilähde?
BKT (2010) 1 976 223,5 milj.RUB[2]
(eli 5,3 % Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 1 289,759 kRUB,
noin 31 596 EUR[3] (eli 493 % Venäjän keskiarvotasosta)
Lyhenteet
 – Rekisterikilven tunnus 86, 186
 – ISO 3166 RU-KHM
www.admhmao.ru
Aikavyöhyke UTC +6

Hanti-Mansia eli Hantien ja mansien autonominen piirikunta (ven. Ха́нты-Манси́йский автоно́мный о́круг — Югра́, Hanty-Mansijski avtonomnyi okrug — Jugra) on yksi Venäjän federaation 83 federaatiosubjektista. Se sijaitsee Ob-joen vesistöalueella Länsi-Siperiassa Aasiassa. Pinta-alaltaan puolitoista kertaa Suomen kokoinen Hanti-Mansia on osa vielä laajempaa Tjumenin aluetta.

Hanti-Mansia on Venäjän tärkein öljyntuotantoalue. Se tuottaa 51 prosenttia Venäjän ja 5 prosenttia koko maailman öljystä.[4] Raaka-aineiden ohella Hanti-Mantsia on myös energia- ja teollisuustuotannossa Venäjän johtava alue ja siten hyvin merkittävä Venäjän talouselämälle.[5] Vuonna 2010 piirikunta muodosti 5,3 prosenttia koko Venäjän bruttokansantuotteesta, ja se oli tällä mittarilla Moskovan jälkeen 2. merkittävin federaatiosubjekti. Laskennallinen BKT henkeä kohti oli piirikunnassa Venäjän korkeimpia (noin 31 600 EUR/ vuosi).[2][3]

Suomalais-ugrilaisten alkuperäiskansojen hantien ja mansien nykyosuus Hanti-Mansian väestöstä on alle kaksi prosenttia.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uralia Berjozovon piirissä kesällä. Hanti-Mansian länsiraja kulkee Uralia pitkin.
Vene Obin sivuhaara Bolšoi Juganilla. Joet ovat kautta historian olleet tärkeitä kulkureittejä Hanti-Mansiassa.

Piirikunta rajoittuu pohjoisessa Jamalin Nenetsiaan, idässä Krasnojarskin aluepiiriin, kaakossa Tomskin alueeseen, etelässä Tjumenin alueeseen, lounaassa Sverdlovskin alueeseen ja lännessä Komin tasavaltaan.[6]

Pinnanmuodot ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanti-Mansia kuuluu pääasiassa Länsi-Siperian alankoon, vain alueen länsiosa kuuluu Uralvuoristoon. Vuoriston korkein huippu Narodnaja (1 895 metriä) sijaitsee Hanti-Mansian luoteisrajalla.[6][7] Tärkein joki on Ob; sen merkittävimpiä sivujokia Hanti-Mansiassa ovat Severnaja Sosva, Irtyš, Bolšoi Jugan ja Vah. Irtyšin alajuoksun sivuhaaroista piirikuntaan osuu Konda.[6]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maastoa peittävät metsät, suot ja niityt, ja vuoristotundra. Metsät kattavat 52,1 % Hanti-Mansian pinta-alasta. Vallitsevalta kasvillisuusvyöhykeeltään alue on keskitaigaa eli se kuuluu pohjoisen havumetsävyöhykkeen keskiosiin. Tyypilliseen havupuulajistoon kuuluvat kuusi, mänty, sembramänty, siperianpihta ja siperianlehtikuusi.[8][9][10] Perinteisesti hantit ja mansit keräsivät loppukesällä maukkaita sembramännyn siemeniä syötäväksi; niistä saatiin myös lisätuloja.[11] Niittykasvistoa esiintyy jokien tulvatasangoilla ja alangoilla. Jäkälän peittämää maasto on yleistä piirikunnan pohjoisosissa, näitä alueita käytetään poronhoitoon. Metsissä ja soilla on runsaasti syötäviä marjoja kuten karpaloita, puolukkaa, mustikkaa, juolukkaa, herukoita, lakkaa, vadelmaa, ruusunmarjoja, imeläkirsikkaa ja pihlajanmarjoja.[8]

Soopeliturkiksia.

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanti-Mansian nisäkkäitä ovat muun muassa kettu, orava, soopeli, näätä, kärppä, siperiankärppä, hilleri, minkki, saukko, metsäjänis, kontiainen, siperianmaaorava, peura ja hirvi. Tyypilliseen linnustoon kuuluvat muun muassa erilaiset hanhet, metsäkanalinnut (metso, pyy ja teeri), peltopyy, erilaiset sorsat ja kurpat.[8] Riistaelinten ja uhanalaisten lajien eläinmääriä arvioidaan säännöllisesti.[12]

Ob ja sen monet sivujoet ovat kalastoltaan monipuolisia. Piirikunnassa tavataan ainakin 42 eri kalalajia.[8] Perinteisessä hantien ja mansien kulttuurissa kalastus oli monin paikoin metsästystä keskeisempi elinkeino. Vesistöstä on pyydetty muun muassa haukia, mateita, särkiä, säynäviä, siikoja, nelmoja, muikkua muistuttavia peledsiikoja, sampikaloihin lukeutuvia sterlettejä, ahvenia ja kiiskiä.[13]

Hanti-Mansian kartta
   Hantien ja mansien autonominen piirikunta
Suurimmat taajamat
  > 300 000 as.
 100 000-300 000 as.
  30 000-100 000 as.
  10 000-30 000 as.
  < 10 000 as.
Hanti-Mansia Länsi-Siperiassa


Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanti-Mansiassa vallitsee mannerilmasto. Ilmaston keskeisiä osatekijöitä ovat ilmakehän vallitseva länsivirtaus, piirikunnan länsiosan Ural-vuoret sekä avoin pohjois- ja eteläosa, joka sallii sekä arktisen pohjoisen että eteläisen trooppisemman ilmamassan virtaamisen alueelle. Ilmavirtauksen vaihtuminen voi muuttaa säätä ja lämpötilaa nopeasti ja voimakkaasti. Eteläinen ilmavirtaus voi nostaa ilman lämpötilan kesällä +35 celsiusasteeseen ja talvella suojan puolelle.[14] Pitkä talvikausi kestää lokakuulta huhtikuulle. Terminen kevätkausi ja syksy (eli keskilämpötilaltaan 0 – +10 °C kaudet) kestävät noin 30–45 vuorokautta. Näiden väliin sijoittuu terminen kesä, joka alkaa tavallisesti toukokuun 27. päivän ja kesäkuun 14. päivän välillä ja päättyy 1.–14. syyskuuta.[14]

Vuoden keskilämpötila on −1 – −4 astetta.[14] Tammikuun keskilämpötila on −18 – −24 °C ja heinäkuun +15 – +19 °C. Absoluuttinen minimilämpötila vaihtelee välillä −48 – −60 °C ja absoluuttinen maksimilämpötila +34 – +37 °C.[14][4][8] Viime vuosina on tosin saatu viitteitä ilmaston lämpenemisestä. Esimerkiksi piirikunnan pääkaupunki Hanty-Mansijskin lentoaseman keskilämpötila oli kohonnut vuosien 1981–1985 arvosta −1,4 °C vuosien 2001–2005 jo −0,2 °C:een.[14]

Merkittävimpiin sääilmiöihin kuuluvat lumipyryt (10–12 kertaa vuodessa, huippu maaliskuussa), ukonilmat (15–20 päivänä, maksimi heinäkuussa) ja sumut (esiintymishuippu elo-syyskuussa). Vuodessa sataa keskimäärin 400–550 mm. Suurimmat kuukausisademäärät saadaan heinä-elokuussa. Lumensyvyys kohoaa talvisin tyypillisesti on 50–80 senttimetriin.[4][8][14] Maa on lumen peittämä noin 195–200 vuorokautta. Tyypillisesti lumikausi alkaa lokakuun 10.–20. päivän paikkeilla ja lumi sulaa toukokuun puolivälissä, joskus harvoin vasta toukokuun lopulla. Tuulen keskimääräinen nopeus on yli 7 m/s; heikkotuulisinta on joulu-tammikuussa. Ankarasta ilmastostaan huolimatta aurinko paistaa esimerkiksi Surgutissa vuosittain keskimäärin 1 632 tuntia. Tämä on hieman enemmän kuin Moskovassa keskimäärin.[14]

Luonnonsuojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirikunnassa sijaitsee useita luonnonsuojelualueita. Näistä merkittävimpiin kuuluvat Malaja Sosvan ja Juganskin luonnonpuistot sekä alueen kolme kansallispuistoa.[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läntinen Venäjä vuoden 1775 ranskalaiskartalla. Obin varren Berjozov (nyk. Berjozovo) ja Surgut olivat tuolloin keskeisiä kauppapaikkoja. Kartan Samarovski on nykyisin Hanty-Mansijsk.

Alueen historiallinen nimitys on Jugra. Nestorin kronikassa mainitaan, että vuonna 1096 pohjoisten maiden tuntemattomat jugra-kansat (hantit) ja vogulit (mansit) kohtasivat alueelle tulleet venäläiset tutkimusmatkailijat. Kertomus mainitsee myös samojedit (nenetsit). 1200- ja 1300-luvun kertomukset novgorodilaisten retkistä Jugran alueelle kertovat soopeli-, kärppä-, naali- ja oravaturkisten keruusta. Nämä olivat aikansa ylellisyystuotteita myös Moskovan Venäjällä.[8]

Alue siirtyi Siperian kaanikunnalta Moskovan Venäjän valtapiiriin 1500-luvun lopun ja 1600-luvun alkupuolen aikana Stroganovien kauppiassuvun rahoittaman kasakkajoukon valloittamana.[16]

Hanti-Mansian alue oli osa Pietari Suuren vuonna 1708 perustamaa laajaa Siperian kuvernementtiä.[8]

Ostjakkien ja vogulien kansallinen piirikunta perustettiin 10. joulukuuta 1930. Piirikunnan nimi muutettiin vuonna 1940 Hantien ja mansien kansalliseksi piirikunnaksi ja samalla myös pääkaupungin nimi muutettiin Ostjako-Vogulskista Hanty-Mansijskiksi. Piirikunnan nimitys muutettiin kansallisesta autonomiseksi vuonna 1977.[8][17]

Vuonna 1993 Hanti-Mansiasta tuli Venäjän federaation subjekti.[4] Hanti-Mansian duuma päätti muuttaa piirikunnan nimen 7. maaliskuuta 2003 muotoon ”Hanti-Mansian piirikunta – Jugra”.[8] Hanti-Mansian nimitys Jugra on ollut vuodesta 2005 lähtien myös virallisessa käytössä.[4]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanti-Mansian kuvernööri Natalja Komarova (2010)
Öljykaupunki Surgutin kerrostaloja
Öljykaupunki Kogalymin kerrostaloja

Hantien ja mansien autonominen piirikunta on 26. huhtikuuta 1995 hyväksytyn perustuslakinsa mukaan Venäjän federaation subjekti, mutta myös Tjumenin aluen osa. Piirikunnan hallinnosta vastaavat Hanti-Mansian kuvernööri, hallitus ja duuma. Piirikunnan lainsäädäntövaltaa käyttävässä duumassa on 35 yleisillä vaaleilla valittavaa edustajaa, joista kolmen tulee olla alkuperäiskansojen edustajia.[18] Kuvernöörinä on Natalja Komarova.[19] Hanti-Mansian pääkaupunki on Hanty-Mansijsk (nimenä vuoteen 1940 Ostajako-Vogulsk).[17]

Paikallishallinnollisesti Hanti-Mansia on jaettu yhdeksään kunnallispiiriin ja 13 kaupunkipiirikuntaan.[4] Oheinen taulukko kertoo piirien ja kaupunkipiirikuntien asukasluvun ja hallinnollisen keskuksen. Näiden sijainti ilmenee oheisesta kartasta. (ktt= kaupunkityyppinen taajama, muut piirikeskukset ovat kaupunkeja)

Kunnallispiiri Väkiluku
2010[1]
Hallinnollinen
keskus[1][20]
Belojarskin piiri 30 049 Belojarski
Berjozovon piiri 25 744 Berjozovo, ktt
Hanty-Mansijskin kaupunkipiiri 80 151 Hanty-Mansijsk
Hanty-Mansijskin piiri 19 362 Hanty-Mansijsk
Jugorskin kaupunkipiiri 34 067 Jugorsk
Kogalymin kaupunkipiiri 58 337 Kogalym
Kondan piiri 34 494 Mežduretšenski, ktt
Langepasin kaupunkipiiri 41 670 Langepas
Megionin kaupunkipiiri 56 382 Megion
Neftejuganskin kaupunkipiiri 122 855 Neftejugansk
Neftejuganskin piiri 44 815 Neftejugansk
Nižnevartovskin kaupunkipiiri 251 694 Nižnevartovsk
Nižnevartovskin piiri 35 745 Nižnevartovsk
Njaganin kaupunkipiiri 54 890 Njagan
Oktjabrskojen piiri 32 224 Oktjabrskoje, ktt
Pokatšin kaupunkipiiri 17 171 Pokatši
Pyt-Jahin kaupunkipiiri 41 488 Pyt-Jah
Radužnyin kaupunkipiiri 43 399 Radužnyi
Sovetskin piiri 48 059 Sovetski
Surgutin kaupunkipiiri 306 675 Surgut
Surgutin piiri 113 515 Surgut
Urain kaupunkipiiri 39 457 Urai
Unkarin, Suomen, Venäjän ja Viron presidentit Hanty-Mansijskissa 5. suomalais-ugrilaisen kansojen maailmankongressin yhteydessä (2008)

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Postimerkki (2010) tuo esille myös Hanti-Mansian nykytalouden perustan öljynporauksen.
Öljypumppu Surgutin lähistöllä.
Rahti- ja henkilöliikenteen junanvaunuja Surgutin rautatieasemalla.

Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 Hanti-Mansian osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli 1 976,2 miljardia Venäjän ruplaa, mikä muodosti 5,3 prosentista koko Venäjän bruttokansantuotteesta (37 398,5 mrd. RUB). Laskennallinen BKT henkeä kohti on piirikunnassa Venäjän korkeimpia ja vuonna 2010 se oli lähes 31 600 EUR vuodessa (493 % maan keskiarvotasosta 6 413 EUR).[2][3]

Piirikunnan talous perustuu maaöljyn ja maakaasun tuotantoon ja jalostukseen. Hanti-Mansia on yksi Venäjän suurimmista öljyntuotantoalueista. Venäjän suurimpiin öljy-yhtiöihin kuuluva Lukoil sai nykyisen nimensä 1991 kolmen Hanti-Mansian kaupungin ympäristöön sijoittuneen paikallisen öljy-yhtiön mukaan (Langepasneftegaz, Uraineftegaz ja Kogalymneftegaz). Maan neljänneksi suurimman öljyntuottajan Surgutneftegazin päätoimipiste on yhä öljykaupunki Surgutissa. Myös muilla viiteen suureen kuuluvilla öljy-yhtiöllä eli Rosneftillä, TNK-BP:llä ja Gazprom Neftillä on toimintaa Hanti-Mansian alueella, joka tuottaa 51 prosenttia Venäjän ja 5 prosenttia koko maailman maaöljystä.[4]

Öljyputkien tai niiden liitosten pettämisen johdosta alueella tapahtuu lukuisia erisuuruisia öljyvahinkoja vuosittain. Vuotojen kokonaismääräksi vuonna 2000 arvioitiin Hanti-Mansiassa yli 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Sittemmin arvioita putkistoista valuvan öljyn määrästä on selvästi suurennettu.[21] Vuotoja tapahtuu runsaasti erityisesti öljyn tuotantoyhtiöiden paikallisista putkistoista ennen kansallisen öljyputkiyhtiö Transneftin maanlaajuista ja valvotumpaa siirtoputkistoa, joka sekin on osavastuussa vahingoista. Vuodot johtuvat osaltaan ikääntyneistä, huonoon kuntoon päässeistä siirtoputkista, joita on erityisesti Länsi-Siperiassa. Petrokemian teollisuus ja erityisesti saastuminen muuttaa erityisesti alkuperäisväestön elinpiiriä, koska kalastus, metsästys, marjastus ja poronhoito ovat riippuvaisia luonnonoloista. Osa luontoon päässeestä öljystä jatkaa kulkuaan mereen saakka. Ympäristöjärjestö Greenpeacen mukaan Pohjoiseen jäämereen valuu Ob-jokea pitkin Hanti-Mansiasta ja Jamalin Nenetsiasta noin 125 000 tonnia öljyä vuosittain. [22]

Petrokemiallisen tuotannon lisäksi merkittävä teollisuudenala on paikallisia fossiilisia polttoaineita käyttävä sähkön- ja lämmöntuotanto. Lisäksi harjoitetaan metsä- ja puunjalostusteollisuutta. Maataloudessa harjoitetaan liha- ja maitokarjataloutta, porotaloutta, kalastusta sekä turkiseläinten metsästystä ja tarhausta. Viljelykasveista merkittävimmät peruna ja vihannekset.lähde?

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Postimerkki Obin Surgutissa ylittävän sillan kunniaksi (2008)

Ob sivujokineen muodostaa historiallisestikin tärkeän liikenneväylän laivoille ja pienemmille aluksille. Yleiset tieyhteydet kattavat vain osan piirikunnasta, jossa on laajoja erämaita tieyhteyksien ulottumissa. Useisiin pienempiin syrjäkyliin johtaa vain vaatimaton kärrypolku tai talvitie tai sinne ei ole tietä lainkaan;[6] jokia pitkin tapahtuva huoltoliikenne on erityisen merkittävää.

Piirikuntaan saapuu etelästä kolme rautatielinjaa. Näistä merkittävin on itäisin rata, joka saapuu Tjumenista Tobolskin kautta Surgutiin ja jatkaa sieltä koilliseen Ult-Jaguniin, ja edelleen pohjoiseen Kogalymiin ja Jamalin Nenetsian suurimpiin taajamiin. Ult-Jagunista lähtee sivurata itään Nižnevartovskiin. Rautatielinjoista keskimmäisin saapuu Jekaterinburgin suunnalta Jegoršinon kautta ja ulottuu vain Kondan äärellä sijaitsevaan Mežduretšenskin taajamaan (asema Ustje-Aha). Rautatielinjoista läntisin saapuu Jekaterinburgin suunnalta Serovin ja Ivdelin kautta Sovetskiin ja Njaganiin ja edelleen Obille (Priobjen pääteasema).[6][23]

Useissa kaupungeissa on lentokenttä.[6] Hanti-Mansian lentoasemista matkustajamäärältään suurimmat ovat Surgutin, Nižnevartovskin ja Hanty-Mansijskin lentoasema.[24]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Obinvarren hanteja 1800-luvun loppupuolella kalastusvälineineen
Manseja kotieläimineen joskus 1960-luvulla

Hanti-Mansia on muuttunut erityisesti öljylöytöjen jälkeisen muuttoliikkeen johdosta maaseutuvaltaisesta syrjäseudusta vahvasti kaupungistuneeksi, muualta lähtöisin olevan väestön ja heidän alueella syntyneen jälkipolven varaan rakentuneeksi teollisuusalueeksi. Väkiluku on kasvanut yli 16-kertaiseksi runsaassa 80 vuodessa eli vuosien 1939 ja 2010 välillä. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Hanti-Mansian asukasluku on 1 532 243 (2010) ja väestötiheys on 2,9 as./km².[25][26][27][1]

Hanti-Mansian väestönkehitystä ja kaupungistumista voidaan kuvata väestönlaskentatilastojen avulla. Ohessa kuvataan, miten autonomisen piirikunnan väestö on kasvanut ja muuttunut vuoden 1939 jälkeen erityisesti maaöljy- ja kaasulöytöjen aiheuttaman muuttoliikkeen johdosta. Tilastoituun kaupunkilaisten osuuteen eri väestönlaskentojen välillä vaikuttavat paikallishallinnon alueiden rajojen muutokset sekä asutuskeskusten statuksen vaihtuminen. Kun taajama saa kaupunkityyppisen taajaman tai kaupungin arvon, sen asukkaista tulee Venäjän väestötilastoissa kaupunkilaisia.

  • 1939, yhteensä      93 274 henkeä.[25]
  • 1959, yhteensä    123 926 henkeä. Kaupunkilaisia 30,1 % (37 298 as.) ja maaseutuväestöä 69,9 % (86 628 as.).[26]
  • 1970, yhteensä    271 157 henkeä. Kaupunkilaisia 62,9 % (170 625 as.) ja maaseutuväestöä 37,1 % (100 532 as.).[28]
  • 1979, yhteensä    569 139 henkeä. Kaupunkilaisia 78,3 % (445 675 as.) ja maaseutuväestöä 21,7 % (123 464 as.).[29]selvennä[30]
  • 1989, yhteensä 1 268 439 henkeä. Kaupunkilaisia 90,9 % (1 152 785 as.) ja maaseutuväkeä 9,1 % (115 654 as.)[31]
  • 2002, yhteensä 1 432 817 henkeä. Kaupunkilaisia 90,9 % (1 301 924 as.) ja maaseutuväkeä 9,1 % (130 893 as.)[32]
  • 2010, yhteensä 1 532 243 henkeä. Kaupunkilaisia 91,5 % (1 401 429 as.) ja maaseutuväestöä 8,5 % (130 814 as.).[1]

Kaupungit ja suurimmat kaupunkimaiset taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkeja piirikunnassa on yhteensä 16 (2010), joista 13 toimii kaupunkipiirin keskuksena ja kolme on hallinnollisesti kunnallispiirin alaisuudessa. Suurimmat kaupungit ovat: Surgut (306 675 as.), Nižnevartovsk (251 694 as.), Neftejugansk (122 855 as.), pääkaupunki Hanty-Mansijsk (80 151 as.), Kogalym (58 181 as.) ja Njagan (54 890 as.).[1]

Kooltaan 10-50 tuhannen asukkaan kaupungeista ja taajamista suurimmat muodostavat oman kaupunkipiirinsä. Pienemmät ovat kunnallispiirin alaisuudessa (tässä ktt= kaupunkityyppinen taajama): Megion (49 449 as.), Radužnyi (43 399 as.), Langepas (41 670 as.), Pyt-Jah (41 488 as.), Urai (39 457 as.), Ljantor (38 992 as., Surgutin piirissä), Jugorsk (34 067 as.), Sovetski (26 495 as., Sovetskin piirissä), Poikovski (Пойковский, 25 594 as., ktt Neftejuganskin piirissä), Fjodorovski (Фёдоровский, 20 288 as., ktt Surgutin piirissä), Belojarski (20 283 as., Belojarskin piirissä), Izlutšinsk (Излучинск, 17 399 as., ktt Nižnevartovskin piirissä), Pokatši (17 171 as), Belyi Jar (Белый Яр, 14 580 as., ktt Surgutin piirissä), Mežduretšenski (ktt Kondan piirissä, 11 058 as.) ja Novoagansk (Новоаганск, ktt Nižnevartovskin piirissä, 10 343 as.).[1]

Artikkelin kartta esittää näiden taajamien sijainnin.

Etninen jakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi kansallispukuista naista Man uskven -leirillä Berjozovon piirin Saranpaulin maalaiskunnan Jasuntin kylässä (2006)

(Tämä kappale on kesken)
Piirikunnan väestö jakautuu useisiin kansallisuuksiin. Piirin alkuperäisväestöön luetaan hantit, mansit ja nenetsit.[4]

Etninen ryhmä 1939 [25] 1959 [33] 1979 [30] 1989 2010 [34][35] 1
Lkm  % Lkm  % Lkm  % Lkm  % Lkm  %
venäläiset 67 616 72,5 89 813 72,5 423 792 74,3   973 978 63,6
hantit 12 238 13,1 11 435 9,2 11 219 2,0   19 068 1,2
mansit 5 768 6,2 5 644 4,6 6 156 1,1   10 977 0,7
komit2 2 436 2,6 2 803 2,3 3 105 0,5   2 364 0,2
tataarit 2 227 2,4 2 938 2,4 36 898 6,5   108 899 7,1
ukrainalaiset 1 111 1,2 4 363 3,5 45 484 8,0   91 323 6,0
nenetsit 852 0,9 815 0,7 1 003 0,2   1 438 0,1
valkovenäläiset 141 0,2 1 281 1,0 7 555 1,3   14 703 1,0
baškiirit 9 0,0 91 0,1 7 522 1,3   35 428 2,3
azerit ryhmässä Muut --- ryhmässä Muut --- 1 263 0,2   26 037 1,7
suomalaiset 5 0,0 273 0,2 203 0,0 (0,04)   137 0,0 (0,009)
Muut 852 0,9 4 470 3,6 6 156 1,1   247 891 16,2
Yhteensä 93 274 100 123 926 100 570 763 100 1 268 439
[31]
100 1 532 243 100
1 Vuoden 2010 väestönlaskennassa 102 138 henkilöä ei kertonut etnistä ryhmäänsä alueella. Heidät on sisällytetty ryhmään Muut.[34]
2 Komien väestöryhmä sisältää komipermjakit vuoden 1959 laskentaan saakka. Myöhemmin osana ryhmää Muut; esimerkiksi vuonna 1979 alueella oli 1 335 komipermjakkia.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksinen Kristuksen ylösnousemuksen kirkko Hanty-Mansijskissa
Ampumahiihdon MM-kisojen suorituspaikka Hanty-Mansijskissa (2011)

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Hanti-Mansian asukkaista oli:[36][37][38]

  • 38 % ortodokseja (kuului Venäjän ortodoksinen kirkkoon),
  • 23 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
  • 11 % ateisteja, ei usko jumalaan,
  • 5 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä shiioja,
  • 5 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai protestantteja,
  • 5 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
  • < 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
  • < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
  • < 1 % katolilaisia,
  • monia shiialaisen islaminuskon kannattajia ja
  • 1 % jotain muuta.

Kieli- ja kulttuuripolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirikunnan alkuperäisasukkaiden kielet hanti ja mansi kuuluvat suomalais-ugrilaisten kielten ugrilaiseen ryhmään ja niiden lähin sukukieli on unkari. Hantit ja mansit ovat kärsineet paljon venäläisten harjoittaman sulauttamispolitiikan vuoksi.lähde?

Hanti-Mansian duuma hyväksyi viimeisessä istunnossaan vuonna 2001 lain alkuperäiskansojen kielten säilyttämisestä ja kehittämisestä. Lain on tarkoitus turvata ja edesauttaa piirikunnassa asuvien alkuperäisasukkaiden, hantien, mansien ja nenetsien oman kielen ja kulttuurin vaalimista ja kehittämistä.lähde?

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset toimijat, erityisesti Kulttuurien museo ja Äidinkielen opettajien liitto, tuottivat 2010-luvun alussa Hanti-Mansian tahojen kanssa ensimmäisen hantin- ja mansinkieltä tukevan verkko- ja kiertonäyttelyn. Tämä suomeksi, hantiksi, mansiksi ja englanniksi laadittu Suomesta Siperiaan -näyttely kuvaa suomalaisten tutkimusmatkoja obinugrilaisten pariin.[39][40]

Hanti-Mansia on tunnettu muun muassa siellä järjestetyistä shakin ja ampumahiihdon kansainvälisistä kilpailuista. Vuonna 2010 siellä järjestettiin 39. shakkiolympialaiset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 21.6.2012. (venäjäksi)
  2. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-01-26. (venäjäksi)
  3. a b c Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-01-27. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h Obštšije svednija ob okruge (Yleiskatsaus alueesta) Hantien ja mansien autonominen piirikunta, admhmao.ru. Viitattu 23.6.2012. (venäjäksi)
  5. Khanty-Mansi Autonomous Okrug - Yugra Commission of The Russian Federation for the UNESCO, www.unesco.ru. Viitattu 21.6.2012. (englanniksi)
  6. a b c d e f Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  7. Topografitšeskaja karta Rossii 1:200k, 1989 (Vuoden 1989 topografinen karttalehti 1:200 000 Uralin huipun alueelta (jpg-tiedosto)) Viitattu 21.6.2012. (venäjäksi)
  8. a b c d e f g h i j Khanty-Mansi Autonomous Area - General Information kommersant.com. Viitattu 21.6.2012. (englanniksi)
  9. Puulajit - Siperianlehtikuusi MetINFO – Metsätietopalvelut. Metsäntutkimuslaitos, metla.fi. Viitattu 2013-02-23.
  10. Puulajit - Siperianpihta MetINFO – Metsätietopalvelut. Metsäntutkimuslaitos, metla.fi. Viitattu 2013-02-23.
  11. Suomesta Siperiaan - Hantit ja mansit - elinkeinot 3 Kulttuurien museo. Viitattu 2013-03-04. (suomeksi)
  12. Rastitelnost i životnyi mir (MS-Excel-tiedosto Hanti-Mansian riistalajistosta: Численность охотничьих видов животных и плиц на ООПТ региональлного значения в Ханты-Мансийском автономном округе - Югре) Hantien ja mansien autonominen piirikunta, admhmao.ru. Viitattu 2013-03-17. (venäjäksi)
  13. Suomesta Siperiaan - Hantit ja mansit - elinkeinot 2 Kulttuurien museo. Viitattu 2013-03-04. (suomeksi)
  14. a b c d e f g Jugra Meteo, filial Severa Sibiri FGBU AviametTelekom Rosgidrometa: Klimat Jugry Jugra Meteo, pogoda-ugra.ru. Viitattu 2013-02-06. (venäjäksi)
  15. OOPT Uralskogo okruga (- Uralin federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 23.6.2012. (venäjäksi)
  16. Magnus Londen: Maan ääriin. Kertomuksia Siperian matkoilta. Suomentanut Outi Menna. Kirjapaino Oy Like. Helsinki 1998. ISBN 951-578-542-1.
  17. a b Istoritšeskaja spravka (Hanty-Mansijskin historiaa) Hanty-Mansijsk, admhmansy.ru. Viitattu 2013-01-25. (venäjäksi)
  18. Ustav - Prinjat Dumoi Hanty-Mansijskogo avtonomnogo okruga 26 aprelja 1995 goda (Hantien ja mansien autonomisen piirikunnan perustuslaki) Hantien ja mansien autonominen piirikunta, admhmao.ru. Viitattu 2013-03-16. (venäjäksi)
  19. Biografija Gubernatora (Kuvernöörin ura lyhyesti) Hantien ja mansien autonominen piirikunta, admhmao.ru. Viitattu 2013-01-25. (venäjäksi)
  20. Государственный Комитет Российской Федерации по Статистике (Venäjän federaation tilastokomitea): Russian classification on objects of administrative division, ОК 019-95 (Venäjän luokittelu hallinnollisen jaon objekteista, osa 3. Hanti-Mansian piirit, kaupungit ja hallinnolliset osat löytyvät OKATO koodeilla 71 100- 71 139) Mukana Rosstandardin päätökset 14.12.2011 asti. base.consultant.ru. Viitattu 22.6.2012. (venäjäksi)
  21. Brief overview of oil pipelines’ ruptures and volumes of oil spills in Russia, Selite= vuoden 2000 lukuarvo taulukosta 2, Julkaisija= Greenpeace, greenpeace.org, Viitattu 2013-02-24
  22. Choking over spilled oil, Julkaisija= Moscow News, themoscownews.com, Viitattu 2013-02-24
  23. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  24. Statistika prervozik passažirov osnovnymi aeroportami s 1996 po 2011 god airport.org.ru. Viitattu 2013-02-28. (venäjäksi)
  25. a b c demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1939 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1939. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla. v t. tš. Hanty-Mansijski nats. okr.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-25. (venäjäksi)
  26. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-24. (venäjäksi)
  27. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Raspredelenije naselenija respublik SSSR i ih regionov po mestu roždenija (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tasavalloissa ja alueilla asuvan väestön jako syntypaikan perusteella.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-25. (venäjäksi)
  28. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-25. (venäjäksi)
  29. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-25. (venäjäksi)
  30. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla. v t. tš. Hanty-Mansijski avt. okr.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-24. (venäjäksi)
  31. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-24. (venäjäksi)
  32. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-04. (venäjäksi)
  33. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla. v t. tš. Hanty-Mansijski nats. okr.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-24. (venäjäksi)
  34. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Natsionalnnyi sostav naselenija po subjektam Rossijskoi federatsii / Vserossijskaja perepis naselenija 2010. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 7 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-01-26. (venäjäksi)
  35. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 4. Natsionalnyi sostav i vladenije jazykami, graždanstvo. Nazvanije publikatsionnoi tablitsy= 4. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazikom po subjektam Rossijskoi federatsii (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 4. Julkaisu 4. Väestön kansallisuus ja venäjänkielen taito Venäjän federaation subjekteissa. Taulukko 4 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-02-24. (venäjäksi)
  36. Geografija Vybor Duha 2012-08-27. Kommersant, kommersant.ru. Viitattu 2013-01-25. (venäjäksi)
  37. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56 900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva yhteenveto siitä, mihin Venäjä uskoo vuonna 2012. Hanti-Mansian yhteenveto s. 228. Koko 240-sivuinen raportti ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 2012-12-21. sreda.org. Viitattu 2013-01-25. (venäjäksi)
  38. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56 900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 2012-12-18. sreda.org. Viitattu 2013-01-25. (venäjäksi)
  39. Kansainväliset hankkeet - Suomen Kulttuurirahaston tuki Venäjän suomalais-ugrilaisille kansoille Kulttuurien museo. Viitattu 2013-03-04. (suomeksi)
  40. Suomesta Siperiaan - verkkonäyttely Kulttuurien museo. Viitattu 2013-03-04. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]