Mustikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustikka
Illustration Vaccinium myrrtillus0.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Puolukat Vaccinium
Laji: myrtillus
Kaksiosainen nimi
Vaccinium myrtillus
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mustikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustikka Commonsissa

Mustikka (Vaccinium myrtillus) on puolukoiden (Vaccinium) sukuun kuuluva kanervakasvi (Ericaceae), joka tuottaa syötäviä marjoja.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikka on normaalisti 10–50 cm korkea, tunturinummilla vain parisenttinenkin[1], kesävihanta varpu, joka pudottaa soikeat lehtensä talveksi. Se kukkii toukokuusta heinäkuuhun. Kukat ovat ruukkumaisia, terälehdet ovat kasvaneet melkein kärkeen asti yhteen kelloksi, jonka aukosta pistää ulos yksivartaloinen emiö. Heteitä on neljä tai kahdeksan. Kukan väri on vaaleanvihertävä tai punertava.[2]

Marjominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikka marjoo heinäkuusta jopa lokakuulle kasvupaikasta riippuen.[3] Marjominen riippuu suuresti sääolosuhteista: pölyttäjistä sekä alkukesän pakkasista. Pölytyksen suorittavat pääasiassa hyönteiset, mutta mustikka voi myös itsepölyttyä. Pölyttäjien määrä vaikuttaa suuresti satoon: kontukimalaisten pölyttämillä marjamailla sato on jopa 12-kertainen verrattuna alueisiin, joista kimalaiset puuttuvat.[4]

Mustikan sininen väri johtuu vahakerroksesta.[5] Marjat ovat tavallisesti harmaansinisen vahan peittämiä, mutta toisinaan näkee myös tummia vahattomia marjoja, joita mustan värinsä vuoksi kutsutaan terva- tai voimustikoiksi. Vahapeite voidaan myös pyyhkiä pois, jolloin tuloksena on tervamustikkaa vastaava musta marja.[6] Marjoissa voi olla jopa 40 siementä, mutta keskimäärin vain puolet näistä ovat elinkelpoisia. Suuren osan marjoista syövät linnut ja nisäkkäät, joiden ruoansulatuselimistöstä ei selviä elinkelpoisia siemeniä. Mustikka lisääntyykin pääasiassa suvuttomasti maarönsyjen avulla.[7]

Juolukkaa (Vaccinium uliginosum) voidaan pitää mustikan matkijana, sillä kasvit muistuttavat huomattavasti toisiaan.

Kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikka kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, lehtomaisissa metsissä, korvissa ja kasvualue kattaa koko Suomen. Se viihtyy kosteassa maaperässä ja sietää hyvin varjoa.[8] Pohjoisessa lajia tavataan myös kuivissa kangasmetsissä ja tunturikankailla. Yleisesti Suomessa kasvavana lajina se on monen metsätyyppiopin mukaisen metsien kasvupaikkatyypin tunnuslaji.

Mustikkaan liittyviä kasvupaikkatyyppejä ovat:

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikkaa on viljalti Pohjois-Euroopan ja Aasian boreaalisella ja etenkin subarktisella vyöhykkeellä. Mustikkaa tavataan myös Pohjois-Amerikassa, mutta sen globaali lajinmääritys on kesken.

Ravintokäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuore mustikka
Vaccinium myrtillus 1600.JPG
Ravintosisältö/100 g
Energiaa 184 kJ
(44 kcal)
Proteiinia 0.5 g
Hiilihydraatteja 6.4 g
josta tärkkelystä 0 g
josta sokeria 6.4 g
josta laktoosia - g
Rasvaa 0.6 g
josta tyydyttyneitä rasvoja < 0.1 g
Vitamiinit
A-vitamiini 3.9 µg
B1, Tiamiini 0.04 mg
B2, Riboflaviini 0.07 mg
B3, Niasiini 0.4 mg
B9, Foolihappo 11.5 µg
B12, Syanokobalamiini 0
C-vitamiini 15 mg
D-vitamiini 0
E-vitamiini 1.9 mg
K-vitamiini 9 µg
Kivennäisaineet
Rauta 0.6 mg
Natrium 0.3 mg
Suola 0.8 mg
Kalium 110 mg
Magnesium 9 mg
Kalsium 19 mg
Fosfori 20 mg
Sinkki 0.2 mg
Jodi 1 µg
Seleeni 0.1 µg
Ravintoarvojen lähde: [9] (Finelin tietokanta, elintarvike nro 442)
Mustikanpoimintaa Ranskassa.

Mustikan marjoissa on hyvin vähän hedelmähappoja. Sen sijaan niissä on runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania, kuituja sekä flavonoideja. Ne ovat myös hyviä C-vitamiinin, magnesiumin ja kalsiumin lähteitä.[10]. Mustikanlehti on oivallinen teeaines. Mustikan marjoista valmistettavia perinteisiä ruokia Suomessa ovat muun muassa mustikkapiirakka sekä mustikkakeitto, ja perinteisesti mustikoista on valmistettu myös hilloa. Mustikoista valmistettavia Suomen maakuntien perinneruokia ovat muun muassa mustikkapöperö Hämeessä, mustikkakukko Savossa ja mustikkamöllö Karjalassa.

Kanalintujen pienet poikaset syövät mustikan nuoria lehtiä.

Lääkinnällinen käyttö ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laboratoriokokeet ovat osoittaneet että mustikan syöminen saattaa estää tai parantaa silmäsairauksia, kuten silmäpohjan rappeumaa,[11] mutta tätä terapeuttista käyttöä ei ole tutkittu kliinisesti.

Tummansinisenä marjana mustikat sisältävät merkittäviä määriä antosyaani-väriaineita, joiden käytön on kokeissa havaittu pienentävän useiden sairauksien[12], kuten sydän- ja verisuonisairauksien,[13] silmäsairauksien[14] ja syövän riskejä.[15][16]

Antosyaanien lisäksi mustikoissa on protoantosyanideja, flavonoleja ja tanniineja, jotka toimivat antioksidantteina,[17] ja niiden on havaittu laboratoriokokeissa vähentävän tulehduksia (inflammaatio).

Mustikkaa on perinteisesti pidetty hämäränäköä parantavana, tarinan mukaan toisessa maailmansodassa RAF:n brittilentäjät söivät mustikkahilloa parantaakseen yönäköään pimeälentoja varten. Vuonna 2000 Yhdysvaltain laivaston tekemässä tutkimuksessa[18] ei kuitenkaan löytynyt tällaista vaikutusta. Brittilentäjien tarinan alkuperää ei ole pystytty selvittämään.[19]

Mustikanlehtiä on käytetty perinteisessä kansanlääkinnässä ruoansulatusvaivojen hoitoon, joko ulkoisesti tai lehdistä uutettuna teenä. Näitä vaikutuksia ei ole todistettu tieteellisesti.

Kuivatut mustikat sisältävät runsaasti parkkihappoa, jota on hyödynnetty lääketieteessä. Parkkihaposta johtuen mustikalla on ripulia hillitsevä vaikutus. Toisaalta suuri määrä tuoreita mustikoita kerralla nautittuna voi aiheuttaa ripulia.[20]

Mustikoiden syömisen jälkeen ulosteen väri voi muuttua tummaksi tai lähes mustaksi. Tästä ei tarvitse huolestua, jos tietää äskettäin nauttineensa mustikoita. Muussa tapauksessa kyseessä voi olla vaarallinen veriuloste.[21]

Muu hyötykäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikan väriaineet ovat kemiallinen happamuuden osoitin eli pH-indikaattori. Mustikkaa käytetään myös kasvivärjäyksessä, esimerkiksi lihan leimauksessa. Mustikasta saa myös hyvää marjaviiniä.

Marjatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikka on jo makunsa, värinsä ja muiden ominaisuuksiensa vuoksi Suomen tärkeimpiä luonnonvientituotteita. Mustikkaa voi Suomessa poimia verottomasti myyntiin. Mustikanpoimintaan on kehitetty erilaisia keruuvälineitä kuten poimureita ja haravia. Puutarhoissa kasvatettava pensasmustikka on eri laji, useimmiten Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva Vaccinium corymbosum.[22]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gunnevi Bonekamp: Luonnon marjat ja hedelmät värikuvina, Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 2001, ISBN 951-9381-80-5

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gunnevi Bonekamp, s. 78
  2. Mustikka Luontoportti. Viitattu 16.4.2009.
  3. Osoite = http://www.herbosus.fi/mustikka.htm
  4. Salo, Kauko: Pölyttäjien merkitys hyvälle marjasadolle on suuri 8.4.2009. Metla. Viitattu 16.4.2009.
  5. Gunnevi Bonekamp, s. 78
  6. Honkavaara, Johanna: ”Ultraviolet cues in fruit-frugivore interactions”, sivu 22. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2002
  7. http://www.treesforlife.org.uk/tfl.blaeberry.html
  8. Gunnevi Bonekamp, s. 78
  9. Fineli, elintarvike nro: 442 Elintarvikkeiden koostumustietopankki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (suomeksi)
  10. Mustikan ravintoarvot Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
  11. Fursova AZh, Gesarevich OG, Gonchar AM, Trofimova NA, Kolosova NG. Dietary supplementation with bilberry extract prevents macular degeneration and cataracts in senesce-accelerated OXYS rats. Adv Gerontol. 2005;16:76-9. (Article in Russian). Abstract.
  12. [1] Gross PM. Scientists zero in on health benefits of berry pigments, Natural Products Information Center, July 2007
  13. Bell DR, Gochenaur K. Direct vasoactive and vasoprotective properties of anthocyanin-rich extracts. J Appl Physiol. 2006 Apr;100(4):1164-70. Abstract.
  14. Chung HK, Choi SM, Ahn BO, Kwak HH, Kim JH, Kim WB. Efficacy of troxerutin on streptozotocin-induced rat model in the early stage of diabetic retinopathy. Arzneimittelforschung. 2005;55(10):573-80. Abstract.
  15. Roy S, Khanna S, Alessio HM, Vider J, Bagchi D, Bagchi M, Sen CK. Anti-angiogenic property of edible berries. Free Radic Res. 2002 Sep;36(9):1023-31.Abstract.
  16. Boivin D, Blanchette M, Barrette S, Moghrabi A, Beliveau R. Inhibition of cancer cell proliferation and suppression of TNF-induced activation of NFkappaB by edible berry juice. Anticancer Res. 2007 Mar;27(2):937-48.
  17. Srivastava A, Akoh CC, Fischer J, Krewer G. Effect of anthocyanin fractions from selected cultivars of Georgia-grown blueberries on apoptosis and phase II enzymes. J Agric Food Chem. 2007 Apr 18;55(8):3180-5.
  18. Muth ER, Laurent JM, Jasper P. The effect of bilberry nutritional supplementation on night visual acuity and contrast sensitivity. Altern Med Rev. 2000 Apr;5(2):164-73. Abstract.
  19. [2] Bilberry Bombs, WebMD, October 2000
  20. Gunnevi Bonekamp, s. 78
  21. Mustajoki, Pertti: Ulosteessa verta (veriuloste) tai musta uloste (meleena) 30.9.2013. Duodecim. Viitattu 24.7.2014.
  22. Suomalainen taimi:pensasmustikka Luontoportti. Viitattu 9.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]