Monityydyttymätön rasvahappo
Wikipedia
| Ruokien rasvat |
|---|
|
| Katso myös |
Monityydyttymättömät rasvahapot ovat varsinkin kasvirasvoissa esiintyviä rasvahappoja, joiden hiiliketjussa on vähintään kaksi kaksoissidosta. Jokaista kaksoissidosta kohti molekyylissä on kaksi vetyatomia vähemmän kuin vastaavassa tyydyttyneessä rasvahapossa, jossa on yhtä monta hiiliatomia. Luonnon rasvahapoissa kaksoissidokset ovat yleensä cis-muotoa. Cis-muotoinen kaksoissidos aiheuttaa rasvahapon hiiliketjuun mutkan, mutta trans-muotoinen kaksoissidos on suora. Mitä enemmän rasvahapossa on kaksoissidoksia, sitä alempi on sen sulamispiste.
Välttämättömät n-3 ja n-6 -sarjan rasvahapot kuuluvat monityydyttymättömiin rasvahappoihin. n-3 sarjan rasvahappoja ovat esimerkiksi eikosapentaeenihappo (EPA), dokosaheksaeenihappo (DHA), alfalinoleenihappo (ALA). n-6 -sarjan rasvahappoja on esimerkiksi linolihappo.
Toinen nimitys monityydyttymättömille rasvoille on polytyydyttymättömät rasvahapot.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Monityydyttämättömien rasvahappojen tarve ja saanti
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan aikuisilla ja yli 2-vuotiailla lapsilla monityydyttämättömien rasvahappojen osuus energiansaannista tulisi olla 5-10 E%, josta n-3 rasvahappojen suositeltava osuus on 1 E%. Alle 2-vuotiailla suositus vaihtelee iän mukaan. [1] Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaiset saavat monityydyttämättömiä rasvahappoja keskimäärin: naiset 10,4 g/vrk ja miehet 14,7 g/vrk eli energiasta naiset 5,7 E% ja miehet 5,9 E%. Suurimmalla osalla väestöstä saanti on suositusten mukaista. Suomalaisten monityydyttämättömistä rasvahapiosta yli puolet saadaan ravintorasvoista (kasviöljyt ja margariinit). Seuraavaksi yleisin lähde on liha. [2].
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 10.10.2008.
- ↑ Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 10.10.2008.
