Juolukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juolukka
Rauschbeeren.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Puolukat Vaccinium
Laji: uliginosum
Kaksiosainen nimi
Vaccinium uliginosum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Juolukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Juolukka Commonsissa

Juolukka (Vaccinium uliginosum) on puolukoiden sukuun (Vaccinium) kuuluva kanervakasvi (Ericaceae). Sitä kutsutaan usein myös nimellä sulvi. Sen marjoja voidaan käyttää ravinnoksi.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juolukka on varpu, joka voi kasvaa jopa metrin korkeaksi, mutta tavallisemmin 30–50 cm korkeaksi. Yleensä kasvusto on helposti huomattavissa muita kasveja korkeampana ja hankalakulkuisena rypäänä. Juolukan kromosomiluku on 2n=48.

Juolukka ei nimestään huolimatta ole sekoitettavissa puolukkaan, mutta mustikkaan kyllä. Satunnainen marjastaja ei välttämättä huomaa eroa mustikan ja juolukan välillä, ellei maista. Mustikasta juolukan erottaa vaaleampien versojen ja ”rikkinäisemmän” pään perusteella, kun mustikka on ympäriinsä tasainen, on juolukassa havaittavissa ristin muotoinen pääty. Juolukan varsi on vaalean puun värinen ja puisempi mustikkaan verrattuna. Marjan mehu on väritöntä, kun se mustikalla on sinipunaista. Kukinto on valkoinen tai lievästi punertava, ruukkumainen.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juolukka on yleinen kasvi koko pohjoisella pallonpuoliskolla tundralla ja lauhkean vyöhykkeen pohjoisosassa, niin Euraasiassa kuin Pohjois-Amerikassa. Paikoin sen levinneisyysalue ulottuu etelämmäskin varsinkin rannikoilla ja vuoristoissa. Juolukka kasvaa hyvin yleisenä koko Suomessa.[1][2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juolukka ei ole myrkyllinen. Helpoiten juolukoita löytyy kosteilta metsäisiltä soilta eli rämeiltä. Kalliometsien pienissä suopainanteissa kasvaa usein suuria juolukkayhdyskuntia. Kankaalla kasvaa usein runsaasti juolukkaa, mutta se marjoo kunnolla vain sateisina kesinä.

Maultaan juolukka on mieto, eikä ole mustikan veroinen siinä suhteessa. Satoisana lajina sitä kannattaa kuitenkin kerätä ja valmistaa tuoremehua survomalla marjat, ja lisäämällä vettä ja sokeria. Tuore juoma ei säily kauan. Mehumaijalla saa erinomaista mehua lisäämällä juolukan sekaan esimerkiksi mustikkaa, puolukkaa tai muita marjoja. Kaiken kaikkiaan juolukka on Suomen metsämarjoista ehkä vähiten taloudellisesti käytetty.lähde? Juolukan marja sisältää runsaasti C-vitamiinia, jopa moninkertaisesti mustikkaan verrattuna.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anderberg, Arne: Vaccinium uliginosum (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 19.8.2008. (ruotsiksi)
  2. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Juolukka, Vaccinium uliginosum) Kasviatlas 2009. 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 8.4.2011. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]