Muisti

Wikipedia

Muisti on kyky tallentaa ja palauttaa mieleen menneitä kokemuksia. Ihmisen muisti jaetaan sensoriseen muistiin, lyhytkestoiseen työmuistiin ja pitkäaikaiseen säilömuistiin. Muistin häiriöt tunnetaan yhteisnimellä amnesia. Muistia ihmisen mielen ominaisuutena tutkivat kognitiivinen psykologia ja kognitiotiede.

Sisällysluettelo 1 Muisti ja evoluutio 2 Muistitapahtuma 2.1 Muistijäljet 2.2 Mieleen palauttaminen 2.2.1 Tapahtumamuisti 2.2.2 Asiamuisti 3 Muistin siirtäminen opettamalla 4 Muistin ulkoistaminen 4.1 Muistin parantaminen 4.1.1 Näköaistin hyödyntäminen 4.1.2 Sähköposti muistilappuna 5 Muisti ja ikä 5.1 Muistisairaudet 5.2 Muistista huolehtiminen 6 Kirjallisuutta 7 Viitteet

[muokkaa] Muisti ja evoluutio

Muisti kehittyi parantamaan eliöiden sopeutumista ympäristöön. Jos eliö havaitsi esimerkiksi jonkin toiminnan tai paikan vaaralliseksi, se oppi muistin avulla välttämään sitä. Selkärankaisten eräs piirre on muisti; jopa kalat oppivat jotakin. Alkeellisemmillakin eläimillä, kuten muurahaisilla, on todettu jonkinlaista hermostollista muistia, tosin valtaosa muurahaisen "muistista" on ulkomaailmassa, jonne se merkitsee kulkemansa reitit ja tärkeät paikat erilaisin hajujäljin.^[1]

[muokkaa] Muistitapahtuma

Muistin syntymisessä on kolme vaihetta: tallentaminen, jossa asia painuu mieleen, säilyttäminen ja mieleen palauttaminen. Muistiin painuneet tiedot vaikuttavat ihmisen myöhempään käyttäytymiseen ja jäsentyvät samalla aikaisemmin opittuun ja koettuun muodostaen kokonaisuuksia, joiden avulla ihminen ajattelee (signaalien takaisinkytkeytyminen) ja ymmärtää asioiden syiden ja seurauksien suhteita (rinnakkaiset assosiaatiot). Hyvin suuri osa tiedoista on muistissa vain lyhyen, usein vain muutaman sekunnin ajan. Tätä kutsutaan työmuistiksi Sen sijaan tärkeiksi koetut ja opitut asiat jättävät aivoihin pysyvämpiä muistijälkiä.

[muokkaa] Muistijäljet

Lyhytaikaisen työmuistin ohella ihmisellä on pitkäkestoisempi muisti eli kestomuisti, jossa aivoihin jää muistijälkiä. Kun tietyt impulssit kulkevat toistuvasti tiettyjä hermoratoja pitkin, saavat ne synapsissa aikaan rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, jolloin ne käytön myötä laajenevat ja vapauttavat suurempia määriä välittäjäainetta. Tämän myötä vastaanottajasolussa välittäjäaineen reseptorikohdat lisääntyvät tai herkistyvät. Kasvaneen käytön johdosta ei tarvita enää aikaisemman suuruista impulssimäärää synapsin ylittämiseen. Näin on syntynyt impulssin kulkua helpottava, hermosolujen muodostama reitti. Viestin kulkua edistävät entistä enemmän mahdolliset impulsseja tuovaan soluun syntyvät, uusia synapseja muodostavat uudet hermopäätteet.

Jotta synapsien toiminta tehostuisi, on vastaanottajasolun kyettävä jollakin tavalla viestittämään lähettäjäsolulle, että impulssit ovat ylittäneet synapsin. Kun solut eivät tällaista viestiä saa, ne kuolevat. Varsinkin lapsen aivoissa syntyy helposti uusia solujen välisiä yhteyksiä samalla kun käyttämättömiä häviää. Kun muistirataa harjoittaa, siirtyvät sitä auttamaan myös sellaiset solut, jotka muuten saattaisivat keskittyä muihin tehtäviin.

Merkittävä vaikutus muistiaineen lopullisessa tallentamisessa on isoaivokuoren pohjaosassa sijaitsevalla hippokampuksella. Tämä on todettu sellaisten tapausten, jossa ihmisiltä on jouduttu poistamaan hippokampus, tutkimisen tuloksena. Ilman hippokampusta ihminen menettää kyvyn tallentaa asioita muistiinsa, mutta uusien taitojen oppiminen on yhä mahdollista – ihminen itse ei vain niitä muista. Hippokampuksen poistamisen jälkeen myös kyky muistaa lähimenneisyyden tapahtumia heikkenee. Ilmeisenä pidetään hippokampuksen osallistumista muistiaineksen tallentamiseen. Aivokuorella sijaitsevasta asiamuistin (ks. jäljempänä) eri palasista on yhteys hippokampukseen, joka taas yhdistelee niitä toisiinsa eri aistinalueilta ja siirtää muihin aivokuoressa oleviin muistin osiin. Se jäsentelee irrallaan pitkin aivokuorta olevat muistijäljet kokonaisuudeksi, jonka lopullinen talletuspaikka on kuitenkin aivokuorella.

[muokkaa] Mieleen palauttaminen

[muokkaa] Tapahtumamuisti

Ihminen tekee päivittäin monia asioita, joita hänen ei tarvitse erikseen ajatella tai niihin keskittyä. Tällaisia arkipäivän tilanteita ovat esimerkiksi käveleminen, syöminen sekä polkupyörällä tai autolla ajo. Nämä tiedostamattomista yksityiskohdista koostuvat ehdollisiin reflekseihin kuuluvat toiminnot perustuvat tapahtumamuistiin. Tavallisessa puheessa sanotaan usein, että jokin asia "on selkäytimessä", mutta kaniineilla tehdyissä kokeissa on havaittu tapahtumamuistin lopullisen sijaintipaikan olevan pikkuaivoissa. Useat tällaiset perustoimintojen muistijälkien radat ovat muodostuneet jo pienenä lapsena, ja esimerkiksi ihminen, joka on jo lapsena oppinut ajamaan pyörällä osaa yhä kymmenien vuosien tauon jälkeen ajaa polkupyörää.

[muokkaa] Asiamuisti

Asiamuistilla tarkoitetaan muistia, jonka avulla ihminen esimerkiksi muistaa asioiden ulkonäön tai hajun. Aivoissa asiamuistiaineen sijainti on aivokuoressa monissa eri kohdissa, jotka yhdistyvät aivojen eri aistinalueisiin ja toisiin muistiaineksen sijaintikohtiin muodostaen näin monimutkaisen kehikon. Yksittäinen muisto ei sijaitse vain yhdessä kohtaa, vaan laajemmalla alueella hermosolujen verkossa. Yksinkertainen esimerkki tällaisen muistiuomien ja -ojien verkoston toiminnasta on tilanne, jossa ihminen näkee tutun henkilön kasvot, mutta ei muista tämän nimeä. Hän yrittää muistella tapaamaansa henkilöön liittyviä asioita, ja lopulta tämän muistelun myötä myös nimi palautuu mieleen, kun henkilöön liittyvät muistit ovat kulkeneet ja aktivoineet vanhoja, aivoissa yhteenpunoutuneita reittejä asiaan liittyen.

Erityisen hyvin ihminen muistaa asioiden tapahtumajärjestyksen sekä syy-yhteydet, kun taas erilaiset värit ja muodot eivät tahdo kunnolla palautua mieleen. Kaksi peräkkäin sattunutta asiaa palautuvat mieleen samalla tavoin kytkeytyneenä toisiinsa. Tämä saattaa sekoittaa muistia siten, että ihminen muistaa kahdella peräkkäin tapahtuneella asialla olevan syy-yhteyden toisiinsa, vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan.

Ihmiselle ainutlaatuinen muisti mahdollistaa ajattelun. Ihmisen muisti on vapaa, eli ajatellessaan ihminen kykenee mielensä mukaisesti yhdistelemään asioita toisiinsa rajoituksetta. Ajatusten perustana ovat muistiin jääneet asiat ja mallit ympäristön tapahtumista, joita on mahdollista "pyöritellä päässään" ja niiden avulla täydennellä tapahtumia, minkä johdosta myös tulevaisuuden ennakointi aivoissa on mahdollista. Ilman kykyä tällaiseen ennakoivaan toimintaan ihminen ei menestyisi muuttuvassa ympäristössä.

Ihmislapsi oppii aikuista helpommin uusia asioita ulkoa ja kykenee myös palauttamaan ne nopeammin mieleensä. Lapsella uusien haarakkeiden syntyminen on nopeampaa, mutta niin on myös niiden häviäminen. Tämän johdosta erilaisilla lapsuuden kokemuksilla ja virikkeillä on merkittävä vaikutus aivojen keittymiselle. Aikuinen ei enää muista yksityiskohtia yhtä helposti, mutta monimutkaisten asioiden oppiminen ja hahmottaminen onnistuu lasta paremmin. Tämä perustuu juuri edellä mainittuun muistikehikkoon, muistissa jo valmiina olevaan suureen määrään aiemmin hankittua ja ajan mittaan kokonaisuuksiksi hahmottunutta tietoa, johon aikuisen on helpompi verrata uutta muistiainesta. Tästä syystä aikuisiällä ei tarvitse painella mieleen irrallisia yksityiskohtia, vaan tiedot liittyvät mielekkäinä kokonaisuuksia valmiina olevaan kehikkoon. Vanhenemisen myötä voi kehittyä aivotoiminnan vakavia puutostiloja, kuten dementiaa, jonka merkittävä aiheuttaja Alzheimerin tauti perustuu hermosolujen aineenvaihdunnan tavallista nopeampaan heikkenemiseen, jonka johdosta muisti ei enää kulje entisellä tavalla.

[muokkaa] Muistin siirtäminen opettamalla

Jotkut eliöt, kuten monet selkärankaiset, opettavat poikasilleen asioita, jotka sitten tallentuvat näiden muistiin. Ihminen pystyi kielensä kautta viestittämään huomattavan tehokkaasti muistamiaan asioita muille, jolloin syntyi kulttuuri. Kielen avulla asioiden opettaminen jälkeläisille helpottui huomattavasti. Opettaminen työnä keksittiin jo ennen kirjoitustaitoa; jo varhaisissa ihmisyhteisöissä on ollut käytäntöjä, joissa tietävämpi tai taitavampi henkilö, opettaja, siirtää suullisesti tai esimerkin avulla tietojaan ja taitojaan niitä kartuttaville oppilaille. Ihmisen muistin määrä on enemmän kuin 500 000 paksun tietosanakirjan sisältämä tieto.^[2]

[muokkaa] Muistin ulkoistaminen

Ihmiskunnan muistia paransi ja tarkensi huomattavasti kirjoitustaidon keksiminen, sillä muistinvaraisena säilyneet kertomukset joka tapauksessa muokkautuivat sukupolvien kuluessa, ja varsinaista kirjoitusta edeltäneiden kuvien ja symboleiden tulkintataidot helposti unohtuivat. Pidetään kuitenkin mahdollisena, että nykymaailmassa ihmisyksilöiden (hermostollista) muistia kirjoitustaito voi jopa heikentää. Kirjoittaessaan asioita "muistiin" ihminen ikään kuin siirtää muistiaan ulkomaailmaan muurahaisen tavoin. Tämä voi pienentää tarvetta hermostollisen muistin käytölle. Myös tiedon helppo saatavuus voi vähentää muistin tarvetta. Tiedon saatavuuden helpottuminen näkyy myös siinä, miten koulutus on viimeisen sadan vuoden aikana Euroopassa kehittynyt. Aikaisemmin keskityttiin pitkälti laajaan tietomäärään, nyt yhä enemmän kykyyn hankkia tietoa tarvittaessa.^[3]

[muokkaa] Muistin parantaminen

Muistiaan parantamaan ihmiset keksivät monenlaisia keinoja. Jo ennen kirjoitustaidon keksimistä tekemiään kuvia ja merkkejä uudelleen tarkastelemalla ihmiset saattoivat palauttaa mieleensä niihin sisällytettyjä viestejä. Esimerkiksi jotkut intiaaniheimot ovat käyttäneet solmuja tai rummun kalvolla merkintöjä, jotka auttoivat muistamaan kertomuksia heimon menneistä vaiheista. Suullisia kertomuksia muokattiin erilaisiin runomittoihin, jolloin niitä saatettiin muistaa huomattavasti paremmin kuin suorasanaisina. Runomitan avulla on sen käyttöön harjaantuneen mahdollista muistaa yksityiskohtaisesti kirjankin mittaisia kertomuksia. Esimerkiksi somalit ovat muistaneet näin kymmeniä sukupolvia omaa sukupuutaan ja koko Koraanin kannesta kanteen.

[muokkaa] Näköaistin hyödyntäminen

Muistin parantamiseksi on kehitetty monenlaisia menetelmiä joita testataan muun muassa World Memory Champion -kilpailuissa. Monet tekniikoista perustuvat aistien, varsinkin näköaistin hyödyntämiseen. Esimerkkinä käytännöllisestä tavasta muistaa kymmenen asiaa on assosioda asiat esimerkiksi omaan kehoon tai omaan taloon. Esimerkki:

Kehon osa / Talon osa

• 1. Jalka / Eteinen
• 2. Polvi / Keittiö
• 3. Tasku / Ruokahuone
• 4. Vatsa / Olohuone
• 5. Rinta / Parveke
• 6. Olkapää / Vierasmakuuhuone
• 7. Suu / Suihkuhuone
• 8. Nenä / Kylpyhuone
• 9. Päälaki / Varastohuone
• 10. Käsi / Päämakuuhuone.

Esimerkin mukaisesti kymmenen asiaa assosioidaan vahvalla mielikuvalla listan paikkoihin. Esim. toinen asia, vaikkapa appelsiini, voidaan assosioida polven päällä pompoteltavaksi temppupalloksi tai keittiön lattialla vieriväksi jättiläisappelsiiniksi. Muistin helpottamismenetelmiä on useita muitakin, muun muassa nimien ja kasvojen muistamiseksi tai kielten opettelemiseksi.^[4]

[muokkaa] Sähköposti muistilappuna

Myös sähköpostia voi hyödyntää muistilappuna. Esimerkiksi 24@hitmelater.com tarjoaa maksuttoman muistipalvelun, osoitteen, johon lähetetyt sähköpostit palautetaan lähettäjälle osoitteeseen merkittyyn määräaikaan takaisin. Järjestelmä sopii kalenteriksi tai muistilapuksi. Sähköpostit tahtovat unohtua, mutta uusiin lähetyksiin kiinnitetään helposti huomiota.

[muokkaa] Muisti ja ikä

Nuori ihminen muistaa parhaiten, mitä juuri äsken on tehnyt. Lyhytkestoinen muisti ei rapistu iän myötä, mutta pahimmillaan se voi joissakin, yleensä vanhoille puhkeavissa sairauksissa kadota lähes täysin. Lyhytkestoisen muistin uskotaan olevan aivojen neuronien viestinnän muutoksissa, kun taas pitkäkestoinen muisti muodostuu neuronien rakenteen muutoksista, jotka perustuvat proteiinisynteesiin. Iän myötä voimistuva mielipiteiden jäykkyys ja heikentyvä kyky nähdä asioita monelta kannalta voi olla jopa aivorakenteessa, sillä myös mielipiteet varastoituvat pitkäkestoiseen muistiin. Mitä huonompi lyhytkestoinen muisti on, sitä huonommin uusi kokemus onnistuu muodostamaan uusia rakenteita pitkäkestoiseen muistiin jo muodostuneiden rakenteiden tilalle. Ikä vaikuttaa meihin kaikkiin yksilöllisesti, niin myös muistin osalta. Ikääntymiseen ja muistamiseen liittyviä yleispiirteitä on tietynlainen muistitoimintojen hidastuminen, lisäksi häiriötekijät vaikuttavat herkemmin muistamiseen ja oppimiseen. Verrattaessa ikääntymiseen liittyviä muistipulmia muistisairauksiin kaikkein tärkein ero on siinä, etteivät ikääntymiseen liittyvät muistipulmat vaikuta toimintakykyymme heikentävästi, vaan saamme arjen sujumaan.

[muokkaa] Muistisairaudet

Univaje ja dementia heikentävät muistia. On todettu, että vanhuksen aktiivinen toiminta ja liikunta hidastaa dementian tuloa. Joillakin lääkkeillä, kuten nootropiineilla voidaan muistia parantaa. Ikä on dementoivien sairauksien tärkein riskitekijä. Yleisin dementiaoireita aiheuttavista sairauksista on Alzheimerin tauti, muita eteneviä dementiasairauksia ovat mm. aivoverenkiertoperäinen eli vaskulaarinen dementia, Lewyn kappale -dementia tai otsalohko- eli frontaalidementia. Kaikilla näillä sairauksilla on omat ominaispiirteensä, joiden perusteella hoitoa ja kuntoutusta suunnitellaan.

[muokkaa] Muistista huolehtiminen

Voimme suojata itseämme muistisairauksilta tai lykätä muistisairauden ilmaantumista. Seuraavassa joitakin vinkkejä:.^[5]

• Liiku: hyvillä mielin joka päivä kykyjesi mukaan
• Syö: käytä ruuanlaittoon rypsiöljyä ja käytä kasviksia ja hedelmiä monipuolisesti ja tee kala-ateria kerran viikossa
• Hoida: kaikki sairaudet huolella
• Vältä: tupakkaa ja käytä alkoholia vain kohtuudella
• Mene ulos: yksinolo ei ole hyväksi, harrastuksista saa aivoille monenlaista virikettä
• Älä masennu: mielialan hoito on muistinhoitoa
• Suojaa aivot: älä anna kenenkään satuttaa sinua ja käytä kypärää pyöräillessä
• Nauti: elämästä!

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. (Alkuteos: Brain-wise: Studies in neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X.

• Schacter, Daniel L.: Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-64-X.

[muokkaa] Viitteet