Krooninen väsymysoireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Krooninen väsymysoireyhtymä (par. krooninen uupumusoireyhtymä) eli myalginen enkefalomyeliitti (diagnoosikoodi G93.3) on reuman kaltainen parantumaton[1] neurologinen[2] autoimmuunisairaus[3]. Uusimmat tutkimukset viittaavat siihen, että kroonisen väsymysoireyhtymän oireet johtuisivat aivojen kroonisesta tulehdustilasta ja sen aiheuttamasta valkean aivoaineen tuhoutumisesta[4][5]. Krooninen väsymysoireyhtymä aiheuttaa samankaltaisia fyysisiä, kognitiivisia ja henkisiä oireita kuin kuume ja influenssa heikentäen yleensä suuresti potilaan työ- ja toimintakykyä[1].

Sairauden englanninkielinen nimi on chronic fatigue syndrome (CFS), joka on suomennettu hieman harhaanjohtavasti "väsymysoireyhtymäksi". Kyseessä on kuitenkin pikemminkin uupumus ja voimattomuus kuin tavallinen väsymys. Monissa maissa käytetään vanhempaa termiä myalgic encephalomyelitis eli ME. Suomessa krooninen väsymysoireyhtymä on erittäin huonosti tunnettu ja tunnistettu sairaus, vaikka monissa maissa sitä tutkitaan ja hoidetaan aktiivisesti.

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonisen väsymysoireyhtymän esiintyvyyttä on hankala arvioida, sillä merkittävä osa sairastuneista on ilman diagnoosia tai saanut jonkin muun diagnoosin. Vaikka kyseessä on Maailman terveysjärjestön viralliseen tautiluokitukseen kuuluva sairaus, lääkärit kyseenalaistavat usein koko sairauden olemassaolon antaen potilaille esimerkiksi masennusdiagnoosin[1].

Nykyisin arvoidaan, että kroonista väsymysoireyhtymää esiintyisi ainakin 0,5–1 prosentilla aikuisväestöstä[2].

Reuman tavoin suurin osa sairastuneista on naisia. Arviot naispuolisten potilaiden osuudesta vaihtelevat 50 ja 80 prosentin välillä[6]. Oireyhtymä voi puhjeta missä tahansa iässä, ja se diagnosoidaan yleisimmin 30–40-vuotiaana[6]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooniselle väsymysoireyhtymälle on tyypillistä, että fyysinen ja henkinen ponnistelu aiheuttavat oireiden voimistumista. Kroonisen väsymysoireyhtymään liittyvä uupumus on usein erittäin voimakasta, jopa invalidisoivaa. Uupumuksen lisäksi CFS:ssä esiintyy usein kognitiivisia muisti- ja keskittymiskyvyn häiriöitä ("brainfog") lähes kaikilla potilailla, ja niiden vaikeusaste vaihtelee lievistä vaikeaan dementoitumiseen. CFS:ään saattaa liittyä myös puhe- tai kävelykyvyn katoamista.[3] lihas- ja nivelsärkyjä, päänsärkyä, migreeniä, pahoinvointia, masennusta ja ahdistusta.

Myös unihäiriöt ovat hyvin yleisiä kroonisessa väsymysoireyhtymässä. Osa potilaista nukkuu melkein vuorokauden ympäri, toiset taas kärsivät vaikeasta unettomuudesta. Yöuni on usein pinnallista, ja potilaat voivat kärsiä myös painajaisista.

CFS-potilaiden immuunijärjestelmä toimii huonosti, ja potilaat kärsivät usein jatkuvista virus- tai bakteeri-infektioista sekä uusista allergioista ja yliherkkyyksistä. Ongelmia on myös kehon lämpötilan ja verenpaineen säätelyssä. Suuri osa potilaista kärsii posturallisesta (pystyasennossa ilmenevä matala verenpaine) tai ortostaattisesta hypotensiosta (pystyasennossa ilmenevä verenpaineen haitallinen lasku).[7]

Muita mahdollisia oireita ovat esimerkiksi vatsavaivat, aamujäykkyys, valoherkkyys, lääkeyliherkkyys ja huono alkoholinsieto[6], lihasheikkous, erilaiset ihottumat, huimaus, hiustenlähtö, näköhäiriöt, epileptiset kohtaukset, kuukautishäiriöt sekä virtsaamisvaikeudet. Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla esiintyy myös tavallista useammin joitakin muita sairauksia, esimerkiksi fibromyalgiaa, ärtyvän suolen oireyhtymää ja endometrioosia.

Kliiniset löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivojen kuvantamistutkimuksissa on havaittu, että CFS-potilaiden aivoissa on tyypillisesti käynnissä laaja-alainen tulehdustila, jonka voimakkuus korreloi CFS-oireiden voimakkuuden kanssa.[4] Väsymysoireyhtymää potevien aivoista on löydetty myös aivokuvauksissa havaittavia rakenteellisia poikkeavuuksia. CFS-potilailla on terveitä vähemmän valkeaa ainetta, mikä saattaa johtua väsymysoireyhtymään kuuluvasta tulehdustilasta. Lisäksi löytyi poikkeavuuksia otsalohkoa ja ohimolohkoa yhdistävässä hermoradan osassa. Havaitut poikkeavuudet olivat sitä suurempia mitä pahemmat väsymysoireyhtymän oireet potilaalla oli.[5]

Aivojen magneettikuvassa näkyy usein myös samanlaisia muutoksia kuin MS-tautia sairastavilla. Sydänoireet kuten lisälyöntisyys ja rytmihäiriöt ovat yleisiä. Sydänfilmissä näkyy joskus muutoksia T-aalloissa. Kaulan ja kainaloiden imusolmukkeet ovat usein turvoksissa ja aristavat. Myös perna saattaa olla laajentunut.

Sairauden kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooninen väsymysoireyhtymä voi puhjeta joko vähitellen tai lyhyen ajan kuluessa, yleensä infektiona, joka ei enää parannukaan normaalisti.

Krooninen väsymysoireyhtymä kestää yleensä koko loppuelämän[1]. Vuonna 1999 julkaistun seurantatutkimuksen mukaan vain kuusi prosenttia CFS-potilaista parani neljä vuotta kestäneen hoidon aikana[8]. Osalla sairaus etenee progressiivisesti ja voi johtaa täydelliseen invaliditeettiin, jopa liikuntakyvyttömyyteen. Krooninen väsymysoireyhtymä ei yleensä johda kuolemaan.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 julkaistun norjalaistutkimuksen mukaan kaksi kolmesta potilaasta koki merkittävää hyötyä syöpälääke Rituximabista. Osa potilaista parani kokonaan.[3] Käytössäolevat hoidot tähtäävät yleensä oireiden lievitykseen ja toimintakyvyn kohentamiseen.[6]. Tehokkain tunnettu hoito on AIDSin hoitoon kehitetty lääke Ampligen, jota on kokeiltu hyvin tuloksin 1980-luvun lopulta asti. Lääke on kuitenkin erittäin kallis, eikä se siksi ole päätynyt yleiseen käyttöön. Myös antiviraaliset lääkkeet auttavat monia. Kofeiini ja muut piristeet eivät yleensä ole avuksi, mutta narkolepsialääkkeenäkin käytetty stimulantti modafiniili saattaa helpottaa uupumuksen tunnetta. Oireenmukaiseen hoitoon käytetään esimerkiksi särkylääkkeitä, unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Kortikosteroideja on kokeiltu vaihtelevin tuloksin. Koska ortostaattinen hypotensio saattaa itsessäänkin aiheuttaa väsymystä, saattaa ortostaattisen hypotension hoitaminen etilefriinillä helpottaa myös potilaan yleistilaa[7].

Tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen voi olla eduksi, etenkin kun sairauteen liittyy usein allergioita ja yliherkkyyksiä. Väsymysoireyhtymää sairastavat sietävät yleensä hyvin huonosti alkoholia. Jotkut potilaat kokevat saavansa apua vitamiineista ja hivenaineista, etenkin magnesiumista. Kontrolloiduissa tutkimuksissa niiden tehosta kuitenkaan ei ole saatu näyttöä.[6]

Kevyt liikunta ylläpitää peruskuntoa, mutta liian voimakkaan rasituksen on kuvattu johtavan sairauden pahenemiseen. Osa potilaista on liian huonossa kunnossa kyetäkseen edes nousemaan sängystä.

Kognitiivis-behavioristisnen psykoterapia (CBT) ja porrastettu liikuntaterapia (GET) ovat monille potilaille tutkimusten mukaan hyödyttömiä sairauden hoidossa ja joillekin jopa vaarallisia[9].

Suomessa kroonista väsymysoireyhtymää hoidetaan perusterveydenhuollossa yhdessä eri erikoissairaanhoidon alojen kanssa, kuten muitakin pitkäaikaissairauksia. Lääkkeellisenä hoitona käytetään kokeellisesti mun muassa immunoglobuliinia, kortisonia ja antiviraaleja.

CFS-potilaiden oikeusturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooninen väsymysoireiyhtymä aiheuttaa jatkuvan työkyvyttömyyden kahdelle kolmesta sairastuneesta[10]. Suomalaisilta CFS-potilailta puuttuu kuitenkin perustuslain takaama oikeus sairausperustaiseen sosiaaliturvaan, koska suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät myönnä sairauslomaa tai työkyvyttömyyseläkettä kroonisen väsymysoireyhtymän perusteella[10] Kela ei myöskään korvaa pääsääntöisesti CFS:n hoidossa käytettäviä apuvälineitä eikä CFS:n oireita lievittäviä hoitoja[11].

Sairauden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonista väsymysoireyhtymää pidettiin aiemmin psykiatrisena häiriönä ja se diagnosoitiin psykiatrisella koodilla F48.0 (neurastenia). Nykyisin tiedetään, että kyseessä on neurologinen sairaus[2], joka johtuu todennäköisesti aivojen kroonisesta tulehdustilasta ja sen aiheuttamista elimellisistä muutoksista[4][5]

Monet seikat viittaavat siihen, että ainakin osalla potilaista sairauden taustalla on virusinfektio. Merkittävin tarttuvan viruksen puolesta puhuva tapaus oli vuonna 1984 puhjennut Yhdysavaltojen Tahoe-järven epidemia. Alueella diagnosoitiin vuosien 1984–1987 välillä 259 CFS-tapausta.[1]

Kroonisen väsymysoireyhtymän syyksi on epäilty herpesviruksia, mutta nykyään uskotaan, etteivät ne ole sairauden varsinainen syy. Tutkija Elaine DeFreitas löysi vuonna 1991 väsymysoireyhtymää sairastavilta potilailta HIV:n kaltaisen retroviruksen. Tutkimukset jäivät kuitenkin kesken rahoituksen loputtua.

Myös perimällä uskotaan olevan osansa väsymysoireyhtymän syntyyn ja muutamia siihen liittyviä geenimuutoksia onkin onnistuttu löytämään. On epätodennäköistä, että yksittäinen geeni johtaisi sairastumiseen, vaan kyse on todennäköisesti alttiudesta. Krooninen väsymysoireyhtymä liittyy myös vuotava suoli -oireyhtymään.[12]

Diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonista väsymysoireyhtymän diagnosoinnissa ei käytetä laboratoriokokeita tai aivokuvauksia, vaan tauti diagnosoidaan pitkäkestoisen oirekuvan perusteella silloin, kun yksittäistä selittävää tekijää ei ole osoitettavissa. CDC (Yhdysvaltain kansanterveyslaitos) päätti kroonisen väsymysoireyhtymän diagnostisista kriteereistä vuonna 1988, ja niitä uudistettiin 1994. Kriteerien mukaan diagnoosiin vaaditaan voimakkuudeltaan invalidisoiva uupumuksen tunne, jota ei voi selittää muilla tekijöillä, joka kestää vähintään kuuden kuukauden ajan ja joka ei lievity levossa. Lisäksi vaaditaan vähintään neljä seuraavista oireista:

  • lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen
  • lihaskivut
  • nivelkivut
  • uni ei helpota uupumusta
  • uudenlaiset tai -tyyppiset päänsäryt
  • kurkkukipu
  • imusolmukkeiden arkuus
  • rasituksen jälkeinen huonovointisuus/uupumus, joka kestää yli vuorokauden

Kriteereitä on kuitenkin arvosteltu monestakin syystä. Osa listatuista oireista on harvinaisempia kuin monet muut väsymysoireyhtymään olennaisesti liittyvät oireet. Niissä annetaan myös ymmärtää, että sairauteen liittyvä uupumus ei lainkaan lievity lepäämällä, vaikka lepääminen on tärkeä tapa hallita kroonisen väsymysoireyhtymän oireita.

Ennen diagnoosia on suljettava pois muut sairaudet, jotka voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, kuten narkolepsia, diabetes, MS-tauti, AIDS, borrelioosi, leukemia, lymfoomat, systeeminen lupus erythematosus ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010 s. 24-26.
  2. a b c Matti Huttunen: Pitkäaikainen väsymysoireyhtymä. Lääkärikirja Duodecim 28.6.2013.
  3. a b c Meri Valkama: CFS:n hoito ja tutkimus ulkomailla – ”ainakin 40000 ruotsalaista kärsii sairaudesta”. Suomen Kuvalehti 28.9.2014.
  4. a b c Nakatomi Y. et. al: Neuroinflammation in Patients with Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis: An 11C-(R)-PK11195 PET Study. Journal of Nucl Med. 2014 Mar 24;55(6):945-950.
  5. a b c Väsymysoireyhtymästä kärsivien aivoista löytyi poikkeavuuksia. Terve.fi-sivusto 29.10.2014.
  6. a b c d e Antero Leppävuori: Krooninen väsymysoireyhtymä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2006; 122 (5): 545–553
  7. a b Täysin kokeelliset hoidot CFS-verkko
  8. Hill N, Tiersky L, Scavalla V, Lavietes M, Natelson B: Natural history of severe chronic fatigue syndrome. Archives of physical medicine and rehabilitation 1999; 80:1090-1094
  9. Frank Twisk (ME-de-patiënten Foundation, Limmen, the Netherlands): A review on cognitive behavorial therapy (CBT) and graded exercise therapy (GET) in myalgic encephalomyelitis (ME) / chronic fatigue syndrome (CFS): CBT/GET is not only ineffective and not evidence-based, but also potentially harmful for many patients with ME/CFS 2009. Viitattu 1.10.2014. (englanniksi)
  10. a b Merja Perttula: Selittämätön uupumus. Pitkäaikaista väsymysoireyhtymää luullaan usein psykiatriseksi sairaudeksi. Tehy-lehti 2/2014.
  11. Suomen CFS-yhdistyksen kotisivut
  12. Maes M, Leunis JC. Normalization of leaky gut in chronic fatigue syndrome (CFS) is accompanied by a clinical improvement: effects of age, duration of illness and the translocation of LPS from gram-negative bacteria. Neuro Endocrinol Lett. 2008;29(6):902-10. PubMed

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]