Borrelioosi
Wikipedia
Borrelioosi eli Lymen tauti on puutiaisten eli kansanomaisesti punkkien levittämä tauti, jonka aiheuttaa Borrelia burgdorferi -niminen spirokeettabakteeri.[1] Borreliabakteeri on läheistä sukua kuppabakteerille, minkä vuoksi borrelioosin ja kupan oireissa ja taudinkuvissa voi olla yhteisiä piirteitä varsinkin taudin edettyä myöhäiseen vaiheeseen. Arvioidaan, että keskimäärin vain kaksi sadasta punkinpuremasta aiheuttaa borrelioosi-infektion, mutta vaihtelevuus on alueittain suurta. Mikäli punkki kantaa borreliabakteeria, keskimäärin joka kymmenes ihminen saa tartunnan. Purema jää helposti huomaamatta, sillä se on kivuton ja punkki voi irrota huomaamatta. Vuosina 2004-2007 Suomessa ilmoitettiin vuosittain 1100-1400 borrelioositapausta.[2] On arvioitu, että borrelioosiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 2 000–3 000 ihmistä, joista suurimmalla osalla tauti havaitaan iho-oireiden perusteella. Riski saada borrelioosi-tartunta on 148 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa. Ahvenanmaalla väestöstä noin 30 prosentilla on borrelia-vasta-aineita ilman oireita, mutta he ovat silti terveitä.[3]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ensioireet
Voi kestää useita tunteja, ennen kuin punkin suolistossa oleva tartunnanaiheuttaja siirtyy ihmiseen. Tavallisin tartunnasta kertova oire on myöhemmin pureman ympärille ilmaantuva rengasmaisesti tai tasavärisenä laajeneva punoittava ihonmuutos, jota kutsutaan vaeltavaksi punoitukseksi (erythema migrans, EM). Punkit suosivat ihon taive- ja karvoitusalueita, lapsilla myös hiuspohjaa. Punoitus ilmaantuu noin viikon kuluessa puremasta ja voi levitä muutamassa päivässä hyvin laajalle mutta häviää lopulta itsestään. Muodoltaan punoitusalue voi olla varsinkin taivekohdissa soikea tai epäsymmetrinen. Punoitus saattaa olla myös niin hailakkaa, että sitä tuskin huomaa. Viikon parin kuluessa voi alkaa ilmaantua esimerkiksi flunssan kaltaisia oireita ja vaeltavia nivelkipuja, ellei lääkehoitoa ole aloitettu heti.[1]
Heti pureman jälkeen ilmaantuva punoitus on todennäköisesti ohimenevä ärsykereaktio, jonka voi aiheuttaa esimerkiksi ihoon jäänyt imukärsän palanen. Haittaa siitä ei välttämättä ole, joskin paukama ja kutina voivat kestää pitkään.
Lääkäri tekee diagnoosin taustatietojen ja tutkimuksen perusteella. Jos on aihetta epäillä että bakteeri on levinnyt iholta, tämä todetaan verinäytteestä tai selkäydinnestenäytteestä.lähde?
[muokkaa] Hoito
Alkuvaiheessa borrelioosia voidaan hoitaa tehokkaasti antibioottikuurilla. Lääkekuuri tulee aloittaa nopeasti ihonmuutoksen toteamisen jälkeen, jotta bakteerin leviäminen verenkierron välityksellä voidaan estää. Mikäli borrelia kuitenkin pääsee verenkierron välityksellä muualle elimistöön, on hoitona suonensisäinen antibioottikuuri.
[muokkaa] Taudin myöhäisoireet
Tauti voi olla aluksi oireeton, mutta toisinaan esiintyy kuumetta ja päänsärkyä. Kuukausia myöhemmin voi kehittyä muita oireita, joista tavallisimpia ovat neurologiset taudinkuvat kuten kasvohalvaus, aivokalvon-, hermojuuri- tai vastaava aivotulehdus. Myös paikkaa vaihtelevat nivel- ja lihaskivut ovat tyypillisiä taudin leviämisvaiheelle. Lisäksi kroonistunut borrelioosi voi aiheuttaa nivel-, sydän- ja silmätulehduksia sekä pitkäaikaisia surkastuttavia ihotulehduksia. Nämäkin vaiheet hoidetaan antibioottikuurilla.
[muokkaa] Katso myös
- Puutiaisaivokuume eli Kumlingen tauti, joka on punkkien levittämä virussairaus.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Borrelioosi Reumaliitto.
- ↑ Borrelioosi Suomessa (KTL) Syomen Borrelioosiyhdistys.
- ↑ Lymen Borrelioosi
[muokkaa] Aiheesta muualla

