Autoimmuunisairaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Autoimmuunisairaus tarkoittaa sairautta, jonka aiheuttaja on autoimmuniteetti eli elimistön immuunijärjestelmän hyökkäys elimistön omia soluja vastaan.

Immuunijärjestelmä on elimistön puolustusjärjestelmä, joka tuhoaa elimistöön tunkeutuvia vieraita taudinaiheuttajia, kuten bakteereita ja viruksia. Autoimmuunisairaudessa immuunijärjestelmä poikkeuksellisesti tunnistaa vieraiksi myös elimistön omia kudoksia ja reagoi niitä vastaan kuten ne olisivat haitallisia. Tästä epätarkoituksenmukaisesta tulehdusreaktiosta seuraa kudostuhoa, josta aiheutuu autoimmuunisairauden oireet. Autoimmuunisairauksia on useita hyvin erilaisia, osa yleisiä, osa erittäin harvinaisia. Osa autoimmuunisairauksista on nk. soluvälitteisiä, eli kudostuhoa aiheuttavat soluvälitteisen immuniteetin solut. Soluvälitteiset autoimmuunisairaudet ovat yleensä yhden kohdekudoksen sairauksia: nivelreumassa oireet johtuvat nivelten kudosten tulehduksesta ja nuoruustyypin diabeteksessa taas haiman solujen tuho johtaa insuliinin puutteeseen. Osa autoimmuunisairauksista puolestaan on humoraalisen eli vasta-ainetuotantoon perustuvan immuunijärjestelmän sairauksia. Tällöin Autovasta-aineet kiertävät kaikkialla elimistössä, joten oireita voi tulla useasta eri elimestä[1]. Tyyppiesimerkki autovasta-aineiden aiheuttamasta autoimmuunisairaudesta on SLE eli punahukka, jossa verenkierron autovasta-aineet voivat aiheuttaa tulehdusta esimerkiksi iholle, munuaisiin että sydämeen. Onkin ilmeistä, että autoimmuunisairaudet ovat hyvin monimuotoinen ryhmä sairauksia, joiden taustalla on sekä geneettisiä, eli perinnöllisiä tekijöitä, että ympäristötekijöistä johtuvia syitä.

Tunnettuja autoimmuunisairauksia ovat muun muassa nuoruusiän diabetes, keliakia, narkolepsia, nivelreuma, psoriasis, pernisiöösi anemia, autoimmuunihepatiitti, punahukka ja MS-tauti. Autoimmuunisairaudet ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä. Syytä tähän ei tiedetä, mutta hormonaalisilla tekijöillä arvellaan olevan vaikutusta asiaan. Lisäksi tiedetään, että tietyt kudostyypit lisäävät riskiä sairastua autoimmuunisairauteen: esimerkiksi kudostyyppi HLA-B27 on selkeästi yhteydessä soluvälitteisiin autoimmuunisairauksiin selkärankareuma ja reaktiivinen artriitti. Kudostyypeillä on muuten merkitystä esimerkiksi elinsiirroissa - luovuttajan ja vastaanottajan kudostyyppine pitää olla yhteensopivat, jotta elinsiirto onnistuisi. Autismin kirjon ihmisillä autoimmuunisairauksista keliakia on yleistä. On viitteitä, että autismi saattaisi osaksi johtua immunologisista syistä.[2]

Autoimmuunisairausten syitä ei yleensä tunneta: ei toisin sanoen tiedetä, mikä tai mitkä tekijät saavat immuunijärjestelmän toimimaan virheellisesti. Joissakin tietyissä autoimmuunisairauksissa (esimerkiksi ADEM) yhteys akuutin infektion tai rokotuksen ja sairauden välillä on osoitettu.

Kateenkorvassa kehittyvät T-solut tavallisesti suojelevat elimistöä ulkopuolisilta mikrobeilta: T-soluja on useita eri alaluokkia, joiden toiminta eroaa toisistaan. Esimerkiksi HI-viruksen aiheuttama infektio tuhoaa nk. auttaja-T-soluja, joiden puuttuessa ihmisen immuunijärjestelmä on syvästi häiriintynyt - tilaa kutsutaan AIDS:ksi. Normaalisti kateenkorvassa kehittyessään elimistö tuhoaa elimistön omia rakenteita liikaa tunnistavat T-solut, jotta ne eivät pääsisi aiheuttamaan autoimmuunireaktioita. Säätelijä-T-solut ovat erityinen T-soluryhmä, jotka estävät muiden immuunijärjestelmän solujen epätarkoituksenmukaisia reaktioita. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat muun muassa yhteyden säätelijä-T-solujen toiminnan puutteellisuuden ja autoimmuunisairauksien välillä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yrjö T. Konttinen: Sjögrenin syndrooma Therapia Fennica, Kandidaattikustannus Oy. Viitattu 14.10.2014.
  2. http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00010
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.