Immuunijärjestelmä

Wikipedia

Neutrofiili (keltainen) ympäröimässä pernaruttobakteereja (oranssi). Kuva otettu elektronimikroskoopilla.

Immuunijärjestelmä on elimistön puolustusjärjestelmä vieraita taudinaiheuttajia, esimerkiksi viruksia ja bakteereja, vastaan. Sen osiin kuuluvat imusuonisto, imusolmukkeet, kateenkorva, perna, ohutsuolessa olevien sykkyräsuolen alueet (Peyer's patches), risat, umpisuoli ja punainen luuydin. Immuunijärjestelmä voidaan jakaa luonnolliseen eli synnynnäiseen immuniteettiin (engl. innate immunity) ja opittuun eli adaptiiviseen immuniteettiin (engl. adaptive immunity).

Termi "immuuni-" on peräisin latinan kielen sanasta immunitas eli vapaa jostakin.^[1]

[muokkaa] Luonnollinen immuniteetti

Luonnollisen eli synnynnäisen immuunipuolustuksen osia ovat elimistön yleispuolustusmekanismit, tulehdusreaktio, komplementtijärjestelmä ja syöjäsolut eli fagosyytit. Kudosten yleispuolustusmekanismeja ovat epiteeli, limakalvo, matala pH-arvo ja tietyt entsyymit ja eritteet. Luonnollinen immuniteetti ei muodosta muistijälkiä, joten se reagoi aina samalla tavalla elimistöön kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan. Se on yleensä ensimmäinen taudinaiheuttajien kohtaama puolustus, joten sen tarkoituksena on reagoida nopeasti. Luonnollisen immuniteetin osat tunnistavat vieraita kohderakenteita vain karkeasti; ne pystyvät esimerkiksi erottamaan tietyt bakteerien soluseinärakenteet, sokerirakenteet ja lipopolysakkaridit elimistön omista kudoksista.^[1]

[muokkaa] Opittu immuniteetti

Lymfosyytti.

Opittu eli adaptiivinen immuniteetti on selkärankaisille kehittynyt tehokkaampi ja hienovaraisempi järjestelmä, jonka pääpiirteenä on taudinaiheuttajien "muistaminen". Opitun immuniteetin pääosat ovat B-solujen tuottamat vasta-aineet ja T-solut, joita on kahdentyyppisiä: tappaja-T-solut ja auttaja-T-solut. B- ja T-solut ovat lymfosyyteiksi kutsuttuja erikoistuneita valkosoluja. B-soluihin perustuvaa järjestelmää kutsutaan humoraaliseksi immuniteetiksi ja T-soluihin perustuvaa järjestelmää soluvälitteiseksi immuniteetiksi.^[1]

Kun opittu puolustusjärjestelmä kohtaa uuden antigeenin eli vierasperäisen rakenteen, se muodostaa kyseiselle rakenteelle spesifisiä muistisoluja. Jos sama taudinaiheuttaja hyökkää uudestaan elimistön kimppuun, muistisolut aktivoituvat ja tuhoavat sen tehokkaasti. Jokaiselle ihmiselle ja eläimelle näin ollen muodostuu elämän myötä yksilöllinen puolustusjärjestelmä.^[1]

[muokkaa] Tehtävä

Oikein toimiessaan immuunijärjestelmä tuhoaa valkosolujen vasta-aineiden avulla elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat. Immuunijärjestelmä myös muistaa torjutut taudinaiheuttajat, jotta sama sairaus ei iskisi uudestaan (vaikkapa vesirokko). Rokotteet myös perustuvat solumuistiin. Osa taudinaiheuttajista välttää kuitenkin immuunijärjestelmän muistin mutaation avulla. Immuunijärjestelmä ei siis tunnista mutatoitunutta virusta tai bakteeria samaksi taudiksi ja se iskee uudelleen elimistön altistuessa tartunnalle (esim. influenssa). Joskus immuunijärjestelmä saattaa myös hyökätä elimistön hyödyllisiä osia vastaan. Tällöin kyseessä on autoimmuunisairaus.