Verenkierto

Ihmisen verisuonisto

Verenkierto on järjestelmä, jolla elimistön soluille kuljetetaan verisuonten avulla ravintoa ja happea sekä solujen tuottamia kuona-aineita ja hiilidioksidia kuljetetaan maksaan ja keuhkoihin poistettavaksi elimistöstä ja käsiteltäväksi. Lisäksi verenkierto tasoittaa elimistön eri osien lämpötila- ja happamuuseroja, kuljettamalla lämpöenergiaa ja vety-ioneja. Myös elimistön puolustussolut leviävät verenkierron avulla paikasta toiseen.

Verisuonisto

Verisuoniston muodostavat eläinkunnan kehojen suljetut putkistot, joiden sisällä veri virtaa. Verisuonien sisällä on paine, joka syntyy sydämen supistuessa ja pumpatessa verta eteenpäin valtimoihin. Verenpaineella tarkoitetaankin sydämestä verta poispäin vievien verisuonien eli valtimoiden sisällä vallitsevaa painetta.

Iso ja pieni verenkierto

• Pienessä verenkierrossa sydämen oikea kammio pumppaa hiilidioksidipitoisen veren keuhkoihin, jossa verisolut vaihtavat sisältämänsä hiilidioksidin happeen. Keuhkoista hapekas veri palaa keuhkolaskimoa pitkin sydämen vasempaan eteiseen.
• Isossa verenkierrossa sydämen vasen kammio pumppaa hapekkaan veren aortan kautta elimistöön, jossa kierrettyään se palaa ylä- ja alaonttolaskimoita pitkin takaisin sydämen oikeaan eteiseen.

Valtimoissa veri etenee paineen vaikutuksesta. Laskimoissa pelkkä paine ei riitä, vaan niissä on myös läppiä, jotka estävät veren takaisin virtausta. Valtimoissa vastaavia läppiä tiedetään esiintyvän kirahvin kaulassa.

Verenkierron säätely

Verenkiertoa eri elimistön osissa tai elimissä voidaan säädellä joko humoraalisesti eli ainevälitteisesti tai neuraalisesti eli hermostollisesti.

Verenkierron neuraalinen säätely

Verenkierron neuraalista eli hermostollista säätelyä ohjaa ydinjatkeen vasomotorinen keskus, joka saa tietoa verenkierron tilasta niin hermojen kuin kemiallistenkin aineiden avulla. Hermoja pitkin tulevat viestit ovat peräisin baro- tai tilavuusreseptoreilta. Baroreseptorit mittaavat painetta ja niitä löytyy aortankaaren seinämästä ja karotispoukamasta. Tilavuusreseptorit puolestaan mittaavat veren tilavuutta ja ne sijaitsevat suurten verisuonten ja sydämen seinämissä. Vasomotorisesta keskuksesta lähtevät autonomisen hermoston hermosyitä sydämeen, jotka muodostavat sydänpunoksen suurten verisuonten lähtökohtaan sydämen tyveen. Lisäksi vasomotorisesta keskuksesta lähtee erillisiä sympaattisia hermoja valtimoiden seinämiin.

Verenkierron humoraalinen säätely

Verenkierron humoraalinen eli ainevälitteinen säätely perustuu muun muassa elimistön tai verisuoniston erittämiin aineisiin ja kuona-aineisiin. Verisuonia supistavia aineita ovat vasopressiini, adrenaliini, noradrenaliini, endoteelisolujen erittämät endoteliinit sekä verenvuodon yhteydessä tromboksaani ja serotoniini. Verisuonia laajentavia aineita ovat kaliumionit, tietyt hapot (esimerkiksi maitohappo), hiilidioksidi, histamiini ja typpioksidi. Myös hapen vähyys aiheuttaa verisuonten laajenemista.

Kirjallisuutta

• Harvey, William: Verenkierrosta: Sydämen ja veren liikkeet. (Exercitatio anatomica de motu cordis et sanguinis in animalibus, 1628.) Latinan kielestä suomentanut Anto Leikola. Helsinki: Terra cognita, 2000. ISBN 952-5202-43-7.

Verenkierto

Veri  |  Sydän → Aortta → Valtimot → Hiussuonet → Laskimot → Onttolaskimot → Sydän → Keuhkovaltimorunko → Keuhkot → Keuhkolaskimo → Sydän