Syöpä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Syöpä (lat. cancer) on yleisnimitys pahanlaatuisille kasvaintaudeille. Pahanlaatuisuus viittaa kasvainsolukon hallitsemattomaan kasvuun ja leviämiseen ympäröiviin tai muihin kudoksiin.

Vuonna 2010 Maailman terveysjärjestö kertoi syövästä tulleen maailman yleisimmän kuolinsyyn. Vuonna 2012 syöpään kuoli 8,2 miljoonaa ihmistä.[1] Maailmanlaajuisesti syöpätapauksia todetaan joka vuosi noin 12,4 miljoonaa.[2] Erilaisia syöpätauteja tunnetaan yli 2000.[3]

Suomessa oli vuoden 2010 lopussa ainakin 233 000 syöpädiagnoosin saanutta ihmistä, ja määrän odotetaan kasvavan.[4]

Useimmissa syövissä sairastumisriski kasvaa iän myötä, sillä solujen perimään ehtii ajan kuluessa kertyä syövälle altistavia mutaatioita. Yleisimmät syövät ovat eturauhasen syöpä, rintasyöpä, keuhkosyöpä ja suolistosyövät.

Normaalien solujen jakautumista säätelevät erilaiset hormonit ja signaalit, mutta tämän järjestelmän häiriintyessä solu jatkaa jakautumistaan loputtomiin, eli muuttuu syöpäsoluksi. Kun hallitsematonta solujen jakautumista on jatkunut jonkin aikaa, muodostuu syöpäalueelle kasvain. Tiivistä kasvainta ei kuitenkaan muodostu aina, vaan syöpäsolut saattavat levitä laajemmalle alueelle ja käyttäytyä jossain määrin kuten tavallisetkin solut. Kasvaimet jaetaan yleensä kolmeen eri luokkaan: hyvin, kohtalaisesti ja huonosti erilaistuneisiin.

Useille syöpätyypeille on ominaista etäpesäkkeiden (metastaasien) muodostuminen kehon eri osiin. Etäpesäkkeitä muodostuu, kun syöpäsolut tunkeutuvat ensisijaisesta kasvaimesta imuneste- tai verenkiertoon ja kulkeutuvat sitä kautta muihin elimiin, joissa solut tunkeutuvat kudokseen. Etäpesäkkeiden synnyn suurin este on tyypillisesti uuteen kudokseen vaeltaneiden syöpäsolujen kyvyttömyys selvitä uudessa ympäristössä, jotta ne voivat muodostaa sekundaarisen (metastaattisen) kasvaimen. Eri syövät tyypillisesti muodostavat etäpesäkkeitä (metastasoivat) tiettyihin elimiin, joista tavallisimmat ovat maksa, keuhkot, lisämunuaiset, aivot ja luusto.

Syöpäsairauksia hoidetaan muun muassa lääkkein (kemoterapia), hormonihoidolla, sädehoidolla tai poistamalla kasvaimet kirurgisesti. Syöpäsairauksia käsittelevä lääketieteen osa-alue on onkologia.

Syöpien luokittelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syöpäsairaudet nimetään usein sen ruumiinosan mukaan, missä syöpäkasvaimia esiintyy. Syöpätyyppejä ovat esimerkiksi eturauhassyöpä, haimasyöpä, imusolmukesyöpä, keuhkosyöpä, kohdunkaulan syöpä, kohdunrungon syöpä, mahasyöpä, melanooma, munasarjasyöpä, paksusuolen ja peräsuolen syöpä, rintasyöpä, kilpirauhassyöpä ja munuaissyöpä.

Laajemmin luokitellen epiteelisoluista lähtenyttä syöpää kutsutaan karsinoomaksi (esimerkiksi ihosyöpä). Karsinoomat ovat yleisimpiä syöpiä, sillä epiteelisolut jakautuvat runsaasti ja joutuvat alttiiksi runsaalle rasitukselle kuten iho UV-säteilylle. Side- tai lihaskudoksesta alkunsa saanutta syöpää taas kutsutaan sarkoomaksi. Leukemialla taas tarkoitetaan syöpää, joka yleensä saa alkunsa veri- tai hermosoluista. Näistä luokista on myös lukuisia alaluokkia. Esimerkiksi melanoomat ovat ihon pigmenttisoluista alkunsa saaneita syöpiä.

Syövän syntymekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kudoksissa solut jakautuvat synnyttäen uusia soluja samalla kun vanhoja soluja tuhoutuu apoptoosin eli ohjelmoidun solukuoleman kautta. Mutaatiot DNA:n syövälle kriittisissä geeneissä voivat häiritä tätä prosessia, jolloin hallitsematon solujen jakautuminen tuottaa kasvaimia, jotka voivat olla pahanlaatuista syöpää. Näistä geeneistä esisyöpägeenit (proto-onkogeenit) säätelevät solujen kasvua ja mitoosia. Toiset, kasvunrajoitegeenit (tuumorisuppressorigeenit) hidastavat solujen kasvua, pysäyttävät solunjakautumisen DNA:n korjauksen ajaksi tai ajavat solun apoptoosiin tarpeeksi vakavissa DNA-vaurioissa. Syövän kehittyminen edellyttää tyypillisesti useita mutaatioita kummankin tyyppisissä geeneissä. Syöpä on siis pohjimmiltaan geenisairaus.

Syöpää aiheuttavia tekijöitä kutsutaan karsinogeeneiksi, ja näistä DNA:ssa mutaatioita aiheuttavia aineita mutageeneiksi. Tunnetuimpia karsinogeenejä sisältävistä tuotteista on tupakka, josta on eläinkokein löydetty yli 50 karsinogeenistä yhdistettä. Myös radioaktiivinen säteily, mukaan lukien auringon UV-säteily, kykenee tuhoamaan DNA:ta.

Myös jotkut virukset kykenevät aiheuttamaan syöpää. Ihmisen papilloomaviruksella (HPV) on yhteys kohdunkaulan syöpään. Muita viruksia ovat esimerkiksi hepatiitti-B virus (maksasyöpä) ja HIV yhdessä herpesviruksen kanssa (Kaposin sarkooma).

Syövän solubiologinen tarkastelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syöpä saa alkunsa yleensä yhdestä ainoasta toiminnaltaan häiriintyneestä solusta. Eri syöpien soluilla on erilaisia piirteitä, mutta yhteistä on, että syöpäsoluilla on eri kokoonpanoja seuraavista ominaisuuksista:

  1. Solu ei tottele ulkoisia tai sisäisiä solun erikoistumista ohjaavia signaaleja.
  2. Solu onnistuu välttämään apoptoosin.
  3. Solu ei vanhene (koe seneskenssiä) eikä erikoistu.
  4. Solun geneettinen koostumus voi olla poikkeava (kromosomihäiriöitä).
  5. Solut pystyvät karkaamaan muualle elimistöön ja kudoksiin.
  6. Solut pystyvät kasvamaan toisessa paikassa elimistössä (etäpesäkkeet).

Monet syöpäsolut jakautuisivat suotuisissa olosuhteissa käytännössä katsoen ikuisesti, bakteerien tapaan. Laboratorioissa pidetään yllä solukantoja, jotka ovat peräisin vuosikymmeniä sitten leikatuista syövistä (esimerkiksi HeLa-solut). Syöpäsolujen kyky suorittaa itse ohjattu solukuolema on siis hävinnyt.

Syövän geneettinen tarkastelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin sata syöpiin liittyvää geeniä tunnetaan[5]. Useimmat näistä geeneistä säätelevät solun jakaantumista.

Syöpäsolujen genomi on usein muuttunut: kromosomeja saattaa olla ylimääräisiä tai puuttua. Tämä johtuu hillittömän jakautumisen aikana tapahtuvista virheistä. Normaalisolussa vääränlaisen kromosomikoostumuksen saanut solu kokisi solukuoleman, mutta syöpäsoluissa solukuolemaa ei tapahdu.

Jotkut syövät ovat perinnöllisiä. Esimerkiksi Suomessa on sukuja, joissa esiintyy runsaasti rintasyöpää. Syövän perinnöllisyys voi johtua esimerkiksi siitä, että DNA:n korjaukseen erikoistuneista geeneistä periytyvät suvussa virheelliset alleelit. Usein periytyminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, eivätkä kaikki sairastu.

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen hoitoa täytyy määrittää tarkasti syöpätyyppi ja syövän levinneisyys. Kasvain paikannetaan ensin kuvantamistutkimuksin, jonka jälkeen siitä otetaan näyte joko leikkaamalla kudospala tai ottamalla yksittäisiä soluja neulalla. Patologi tutkii mikroskoopilla kudosnäytteen ja diagnoosia voidaan varmentaa erikoisvärjäyksillä ja verikokeilla. Joitakin syöpätyyppejä, Suomessa rintasyöpää, kohdunkaulan syöpää ja suolistosyöpää, etsitään seulontatutkimuksella oireettomasta väestöstä. Seulonnan yksi edellytys on, että syövästä on olemassa esivaihe, joka voidaan löytää tai että syövän varhaisesta tunnistamisesta on olennainen hyöty hoitojen tuloksiin.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syövän hoito perustuu leikkaukseen, lääkehoitoon ja sädehoitoon sekä kaikkien hoitojen yhdistelmiin. Syövän hoito on yksilöllistä, koska syöpä on yleisnimi noin parille tuhannelle erilaiselle kasvaimelle. Parhaan hoidon valinta riippuu monista tekijöistä kuten kasvaimen laadusta, sijainnista, potilaan iästä, muista sairauksista jne. Jos kasvain on leikattavissa, se pyritään poistamaan kokonaan. Aina se ei ole mahdollista: kasvain sijaitsee hankalassa paikassa tai on laajalle levinnyt.

Lääkehoito annetaan usein solunsalpaajina (sytostaatit) sekä hormonihoitoina. Solunsalpaajien ja hormonihoitojen yhdistelmä (kemoterapia) on myös yleinen.

Syövän hoidot ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä. Nykyisin yli puolet potilaista selviää sairaudestaan.

Leikkauksissa pyritään säästävään kirurgiaan. Sädehoidoissa sädeannokset pyritään antamaan entistä tarkemmin kohdistettuina pitkän aikavälin sivuvaikutusten välttämiseksi. Lääkehoidoissa on löydetty ensimmäiset täsmälääkkeet, jotka tuhoavat kasvaimen mutta aiheuttavat vähemmän sivuvaikutuksia kuin ennen. Solunsalpaajia voi nykyisin saada tiputuksen lisäksi myös suun kautta otettuina.

Aina syöpä ei ole parannettavissa. Levinneen syövän hoidossa tärkeää on elämänlaadun ylläpitäminen. Syöpätautien yleistyminen ja hoidolla saavutetun elinajan pidentymisen seurauksena palliatiivisen hoidon merkitys kasvaa.[6]

Sädehoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

40 prosenttia potilaista saa jossain vaiheessa sädehoitoa syövän hoitamiseen. Tarkoituksena on paikallisen kasvaimen tuhoaminen. Sädehoito häiritsee solun jakautumista. Sitä annetaan erisuuruisina, ennalta määriteltyinä annoksina yhdestä tai useammasta suunnasta. Samaa kohdetta hoidetaan usealla hoitokerralla. Sädehoito kestää kerrallaan korkeintaan muutaman minuutin. Sädehoidosta ei yleensä koidu paljoa sivuvaikutuksia.

Sädehoitoa käytetään loppuvaiheen syövän hoidossa myös kipuja lievittämässä.

Solunsalpaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat lääkkeitä, jotka häiritsevät ja hidastavat runsaasti jakautuvien solujen toimintoja. Ne häiritsevät solunjakautumista. Varsinkin runsaasti jakautuvat solut kärsivät säteilystä ja salpaajista suhteellisesti enemmän kuin normaalit kudokset, jotka toipuvat nopeammin. Solunsalpaajia annetaan kolmannekselle potilaista.

Solunsalpaajia on erilaisia muun muassa alkyloivat aineet, antimetaboliitit, antibiootit, vinca-alkaloidit ja ne vaikuttavat eri kohtiin solun kehitysvaiheessa. Useimmat solusalpaajista tehoavat vain jakautuviin soluihin.

Solunsalpaajat aiheuttavat usein myös sivuvaikutuksia, joista yleisimpiä ovat pahoinvointi ja karvojen lähtö. Elimistön puolustuskyky saattaa myös heiketä, kun veren valkosolut vähenevät hoidon seurauksena.

Hormonihoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hormonihoitoja käytetään yleensä rintasyövän, eturauhasen syövän, kilpirauhassyövän ja kohdun runko-osan syövän hoidossa. Jotkin syövät ovat erityisen herkkiä hormoneille.

Interferonit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Interferonit ovat solujen tuottamia proteiineja, jotka estävät viruksen lisääntymisen solussa. Niitä voidaan käyttää kahdella tavalla: ruiskuttamaan elimistöön valmista interferonia tai aktivoimalla rokotteella elimistö tuottamaan niitä. Interferoneita valmistetaan yhdistelmä-DNA:n avulla bakteerisoluissa (Liittyy myös sädehoitoon).

Syöpä lapsilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka syöpä on etupäässä ikäihmisten sairaus, siihen sairastuu Suomessa vuosittain noin 150 lasta. Lapsuusiän pahanlaatuisten kasvainten ennuste on kuitenkin yleisesti ottaen hyvä, ja 80 % syöpälapsista paranee.

Suomessa lasten yleisin syöpä on leukemia, jota seuraavat aivokasvaimet. Myös lymfoomat ovat verrattain yleisiä: Hodgkinin tautia ja non-Hodgkinin lymfoomaa todetaan kumpaakin vuosittain noin 4–6.

Lapsuusiän leukemia todetaan useimmiten alle kouluikäisillä. Lasten yleisin leukemiatyyppi on akuutti lymfoblastileukemia, joka kattaa noin 85 % kaikista tapauksista. Kaikkiaan leukemiaan sairastuu vuosittain noin 40–50 suomalaislasta. Aivokasvaimia todetaan nelisenkymmentä.

Muita lapsilla esiintyviä syöpiä ovat muun muassa osteosarkooma, Ewingin sarkooma ja nefroblastooma.[7] Silmäsyöpä on melko harvinainen, ja sen yleisin muoto retinoblastooma edustaa lasten kaikista syöpätaudeista noin kolmea prosenttia.[8]

Muut syöpätyypit ovat lapsuus- ja nuoruusiällä hyvin harvinaisia. Yksikään alle 25-vuotias henkilö ei sairastunut Suomessa vuosien 1990–1994 välisenä aikana haimasyöpään[9]. Lapsilla kuitenkin tavataan äärimmäisen harvinaisena pankreatoblastooma-nimistä haimasyöpää. Maksasyöpää esiintyy sangen harvinaisena (esimerkkinä varhaislapsuuden hepatoblastooma). Paksusuolen syöpä todetaan Yhdysvalloissa vuosittain noin yhdellä miljoonasta alle 20-vuotiaasta henkilöstä[10].

Eräät sairaudet, kuten Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, lisäävät lasten syöpäriskiä.

Riskitekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylivoimaisesti tärkein tekijä syövän ehkäisyssä on olla tupakoimaton ja välttää ympäristön tupakansavua ja altistumista. Syöpää aiheuttavien ainesten yhteisvaikutus on terveydelle haitallista. Tupakointi yhdistettynä alkoholin käyttöön moninkertaistaa esimerkiksi kurkkusyövän riskin. Tupakointi ja radon ovat keuhkosyövän kannalta erittäin korkean riskin yhdistelmä. Yleensä syöpä on ikääntyvien sairaus, joten vanheneminen on yksi riskitekijä. Riskitekijät vaihtelevat erittäin paljon eri syöpien kohdalla, mutta varsin monien syntyä edesauttaa korkea ikä. Poikkeuksena on esimerkiksi kivessyöpä, joka on pääasiassa nuorten miesten harvinainen vaiva.

Syöpä on elintasosairaus: monet riskitekijät liittyvät potilaan arkipäivän elintapoihin ja ympäristötekijöihin. Ihminen voi itse vähentää syöpään sairastumisensa riskiä merkittävissä määrin, vaikkakin myös esimerkiksi perintötekijöillä tiedetään olevan vaikutusta. Suomessa on arvioitu, että noin 27 000 syövästä vuosittain olisi ehkäistävissä kolmannes eli 9 000 syöpää. Kohdunkaulan syövän ehkäisyssä papa-seulonnat ovat toimineet erittäin hyvin. Miesten keuhkosyöpä on vähentynyt miesten tupakoinnin vähenemisen ansiosta. Radonaltistusta on kodeissa pyritty alentamaan ja tiedotusta lisäämään. Mahasyöpä vähenee muun muassa onnistuneen helikobakteerin häädön ansiosta, vähentyneen suolan käytön ja tasoltaan korkealuokkaisten elintarvikkeiden myötä (jääkaappisäilytys suolauksen ja savustamisen sijasta).

Keskeisiä riskitekijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylipaino on keskeinen tekijä ainakin kohdunrunko-, rinta-, munuais-, paksusuoli- ja ruokatorvisyövän taustalla.

radon altistaa keuhkosyövälle. Muihinkin syöpiin on kansainvälisissä tutkimuksissa viitattu.

Tupakka yhdistetään etenkin keuhkosyöpäriskiin, mutta myös lukuisiin muihin kuten virtsarakon syöpään,[11], munuaissyöpään[12], haimasyöpään[13], suusyöpä[14] ja penissyöpään.[15]

Alkoholilla on roolinsa suu-, kurkku-, nielu-, suolisto-, ruokatorvi- ja rintasyövän synnyssä.

UV-säteily altistaa ihosyövälle.

Vuosittain Suomessa todetaan yli sata uutta syöpätapausta, joissa sairauden on aiheuttanut jokin työssä ilmenevä tekijä.[16] Esimerkiksi asbesti aiheuttaa noin 10 % todetuista keuhkosyöpätapauksista radon 20% ja tupakointi 70 %. Monet suomalaiset altistuvat kodeissaan ja työssään radonille, puupölylle, bentseenille ja passiiviselle tupakoinnille.

Eräät virukset ja bakteerit todetusti nostavat syöpäriskiä. HI-virus altistaa muun muassa Kaposin sarkoomalle, ja henkilöillä, joilla on todettu hepatiitti, on merkittävästi kohonnut riski sairastua maksasyöpään. Myös helikobakteerilla ja papilloomaviruksella uskotaan olevan merkitystä.

Joskus syövän syntyyn vaikuttaa jokin jo olemassa oleva sairaus tai vaiva. Krooninen haimatulehdus kasvattaa haimasyövän riskiä, ja esimerkiksi krooniset virushepatiitit sekä maksakirroosi ovat maksasyövän riskitekijöitä. Downin oireyhtymä altistaa leukemialle[17].

Maailman syöpätutkimusrahaston lukuisten tutkimusten pohjalta tekemä yhteenveto listasi vuonna 2007 syövän riskitekijöitä ja antoi etupäässä ruokavaliota koskevia ohjeita syövän välttämiseksi. Ravintoaineista suositeltiin vältettäväksi tai rajoitettavaksi prosessoitua lihaa (kuten kinkkua ja pekonia), punaista lihaa, sokeroituja juomia (niiden hiilihydraattipitoisuuden ja tästä johtuvan lihottavan vaikutuksen takia) sekä alkoholia. Syöpää ehkäiseviä asioita olivat yhteenvedon mukaan päivittäinen liikunta ja lasten rintaruokinta. Riskitekijäksi puolestaan luetaan painon lisäys 21 ikävuoden jälkeen. Ravintolisät nähtiin tarpeettomiksi syövän ehkäisyssä.[18]

Geenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BRCA-geenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisilla BRCA1 ja BRCA2 geenien muunnokset lisäävät useiden syöpien riskiä merkittävästi, jopa 80%. Näitä geenimuunnoksia kantavilla potilailla on usein myös sukulaisia, joilla on ollut rinta, munasarja tai muu syöpä. Joillakin naisilla esiintyvät myös molemmat BRCA-muunnokset. Ne aiheuttavat rintasyöpää, munasarjasyöpää sekä paksusuolen, haiman ja kilpirauhasen syöpiä, sekä melanoomaa.[19]

Miehillä BRCA2 geenin muutos kohottaa rintasyövän riskiä jopa 80 kertaiseksi. Rintasyöpä on kuitenkin miehillä paljon harvinaisempi kuin naisilla, joten riski saada rintasyöpä ennen 80. ikävuotta on tällöinkin "vain" 8% luokkaa.[19]

Muut altistavat geenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita syöville altistavia geenejä ovat: [19]

  • ATM
  • p53
  • CHEK2
  • PTEN
  • CDH1
  • PALB2
  • RINT1
  • MRE11A
  • RAD50
  • NBN

Syöpä ja perinnöllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syövälle altistavia perinnöllisiä sairauksia ovat muiden muassa:

Retinoblastooma on usein perinnöllinen. Perinnölliset mutaatiot BRCA1- ja BRCA2-geeneissä altistavat rintasyövälle ja muille syöville.

Haimasyöpä saattaa kulkea suvuissa. Noin 5–10 prosenttia haimasyövistä pidetään perinnöllisinä tai tiettyyn geneettiseen mutaatioon liittyvinä.[20]

Syöpien alueellinen esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset elintavat vaikuttavat merkittävästi syöpätilastoihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa noin joka viides kuolee syöpään, kun taas esimerkiksi elintavoiltaan kurinalaisilla Utah'n mormoneilla luku on puolet tästä. Myös eräiden afrikkalaisten kansojen syöpätilastot ovat matalia. Kun Yhdysvalloissa 100 000 ihmisestä 110 sairastuu keuhkosyöpään, vastaava luku Intiassa on 5,8. Sadastatuhannesta shanghailaisesta maksasyövän saa 34, kun sama luku Kanadassa on 0,7. Aina ei kuitenkaan ole helppo selvittää, mitkä tekijät elintavoissa tai ympäristöissä altistavat syöville.[5] Eliniän pituus vaikuttaa myös suuresti sairastavuuteen, koska elimistön vanhetessa myös alttius syöpään kasvaa.

Esimerkkinä ruokatorven ja mahasyövät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä ruokatorven syövän että mahasyövän taustalla on monesti pitkäkestoinen tulehdus, joka vuosien kuluessa aiheuttaa vaurioita ja mahdollistaa syövän syntymisen.

Maailmassa todetaan noin miljoona mahasyöpää vuosittain (osaa ei diagnosoida). Kehitysmaissa sekä ruokatorven- että mahasyöpätapauksia on kuitenkin paljon enemmän (Globocan 2002). Euroopassa mahasyöpä on viidenneksi ja ruokatorven syöpä noin kymmenenneksi yleisin. Suomessa mahasyöpä on kymmenennen paikkeilla (noin 700 uutta tapausta vuodessa), mutta ruokatorven syöpä on harvinaisempi (noin 245 uutta tapausta vuosittain). Naisilla ei esiinny juurikaan ruokatorvisyöpää (Suomen syöpärekisteri 2006).

Mahasyöpä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkein mahasyövän ilmaantuvuus Suomessa on Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. Lounais-Suomi oli aiemmin korkean ilmaantuvuuden alue, mutta siellä mahasyöpien määrä on laskenut. Yleisyyden osalta alueet ovat samat sekä miehillä että naisilla.

1950-luvulla ilmaantuvuus oli 70 tapausta 100 000 henkilöä kohden, nyt 10 tapausta 100 000 henkilö kohden. Aiempi lukema vastaa Itä-Eurooppaa, ja nykyinen Länsi-Eurooppaa.

Ruokatorven syöpä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokatorven syövässä Euroopassa korkein ilmaantuvuus on Venäjällä. Myös Hollannissa, Britteinsaarilla ja Unkarissa on paljon ruokatorven syöpää. Kiinassa esiintyy tietyillä alueilla erittäin paljon ruokatorven syöpää.

Ruokatorven levyepiteelikarsinooman tärkeimpiä riskitekijöitä ovat tupakointi ja alkoholi sekä varsinkin näiden yhteisvaikutus. Ruokatorven adenokarsinoomien riskitekijänä on tupakointi. Myös pitkäkestoinen refluksitauti ja lihavuus lisäävät ruokatorven adenokarsinoomien vaaraa. Refluksi tuo ruokatorveen happea, pepsiinejä ja sappea sekä aiheuttaa vuosikymmenten kuluessa vaurioita ja tulehduksia, jotka altistavat syövälle.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana syöpä on johdettu verbistä syödä. Alun perin se on ollut ensimmäinen partisiippi, jonka myöhemmin on korvannut syövä. Aikaisemmin ensimmäisen partisiipin tunnus oli aina ensimmäisen tavun jäljessä pä/pa, mutta nykyään se on ensimmäisenkin tavun jäljessä yleensä vä/-va. Muita tapauksia, joissa on säilynyt vanha pa/pä-tunnus ovat käypä raha ja lyöpä kello.[21]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cancer WHO. Viitattu 31.10.2014.
  2. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/WHO+Sy%C3%B6p%C3%A4+jo+maailman+yleisin+kuolinsyy/1135259447338
  3. Happonen, Holopainen, Sariola, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 4 - Ihmisen biologia, s. 172. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-27632-7.
  4. http://www.uef.fi/uef/vaitostiedotteet1?p_p_id=101_INSTANCE_iQ9J&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-2&p_p_col_pos=2&p_p_col_count=13&_101_INSTANCE_iQ9J_struts_action=%2Fasset_publisher%2Fview_content&_101_INSTANCE_iQ9J_urlTitle=20121027-purmonen-vaitos&_101_INSTANCE_iQ9J_type=content&redirect=%2Fuef%2Fvaitostiedotteet
  5. a b Alberts, B., Johnson, A., Lewis, J., Raff, M., Roberts, K. & Walter, P.: Molecular Biology of the Cell, 4th edition. Garland Science, 2002. ISBN 0-8153-4072-9.
  6. Vainio-Hietanen: "Palliatiivinen hoito" s.18
  7. http://www.sylva.fi/fi/
  8. http://www.retinoblastoma.net/whatisrb.html
  9. http://www.gastrolab.net/d1cpacf.htm
  10. http://www.cancer.gov/cancertopics/pdq/treatment/unusual-cancers-childhood/Patient/page4
  11. Virtsarakon syöpä
  12. Munuaissyöpä
  13. Kysymyksiä ja Vastauksia: Tupakointi ja mahavaivat
  14. Suusyöpä (kielen, huulen ja suun muiden limakalvojen syöpä) Käypä hoito. 3.1.2012. Viitattu 31.10.2014.
  15. What Are the Risk Factors for Penile Cancer?
  16. http://www.cancer.fi/potilaatjalaheiset/tyoelama/tyoperaiset/
  17. Down's syndrome and leukemia: epidemiology, genetics, cytogenetics and mechanisms of leukemogenesis.
  18. Be thin to cut cancer, study says. BBC 31.10.2007.
  19. a b c Lower Your Risk - Breast Cancer Risk Factors -- Genetics 3.6.2014. breastcancer.org. Viitattu 15.8.2014.
  20. Määritä nimeke! Pancreatic Cancer Action. Viitattu 31.10.2014. (englanniksi)
  21. Nykysuomen käsikirja

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mukherjee, Siddhartha: Sairauksien keisari: Syövän elämäkerta. (The Emperor of All Maladies: A Biography of Cancer, 2010.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2011. ISBN 978-952-5697-46-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]