Lymfooma

Wikipedia

Non-Hodgkin -lymfoomiin kuuluvaa Burkittin lymfooma 7-vuotiaan pojan suussa. Afrikan päiväntasaajalla noin puolet lasten syövistä on Burkittin lymfoomaa. ^[1]

Lymfooma eli imusolmukesyöpä on yleisnimitys laajalle joukolle syöpäsairauksia. Lymfoomissa on useita eri alatyyppejä. Lymfoomat jaetaan kahteen pääryhmään, Hodgkinin tautiin ja non-Hodgkinin lymfoomiin.

Lymfoomat ovat lähtöisin ihmisen puolustusjärjestelmän peruselementistä, imukudoksesta, tavallisimmin imusolmukkeista. Lymfoomien ilmaantuvuus on jatkuvasti kasvanut ja esimerkiksi Suomessa todetaan vuosittain yli 1100 uutta tautitapausta. Vaikka lymfoomat yleensä hoitamattomina johtavat kuolemaan, lymfoomiin sairastuneilla potilailla on tavallisesti hyvä ennuste ja suurin osa potilaista paranee taudistaan nykyhoidoilla täysin.^[2]

Lymfoomilla ei ole mitään tyyppioireita. Joskus tauti tulee ilmi, kun potilas on huomannut aristamattoman, suurentuneen imusolmukkeen. Joskus lymfooma aiheuttaa yleisoireita, kuten lämpöily, laihtuminen ja runsas yöhikoilu.

Ennuste ja hoito vaihtelevat runsaasti eri lymfoomatyyppien välillä.

[muokkaa] Oireet

• yöhikoilu
• kuumeilu
• kutina
• painon lasku
• yskä
• hengitysvaikeudet
• alkoholin käyttöön liittyvä kipu
• väsymys
• ruokahaluttomuus
• imusolmukesuurentumat esimerkiksi kaulassa, niskassa, soliskuopissa, kainaloissa ja nivusissa

[muokkaa] Katso myös

• Suomen Syöpäyhdistys
• Sytostaattien haittavaikutukset
• Syöpä
• Kemoterapia
• Non-Hodgkinin lymfooma

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Tietoa lymfoomasta (lymfooma.fi)

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Veritaudit, Kustannus Oy Duodecim, 1. painos 1996 ISBN 951-8917-66-3

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.