Kilpirauhanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kilpirauhanen, kuvassa merkitty tekstillä "thyroid gland". Rauhanen sijaitsee kaulan etuosassa aataminomenan alapuolella.

Kilpirauhanen (lat. glandula thyroidea) on umpirauhasiin kuuluva rauhanen.[1] Se sijaitsee ihmisellä heti aataminomenan alapuolella,[2] kilpiruston lähellä henkitorven etupuolella. Iho- ja lihaskerrokset peittävät sitä. Rauhanen on varsin suuri umpirauhaseksi, aikuisen ihmisen kilpirauhanen painaa 15–30 grammaa.[3] Kilpirauhaslohkojen normaali pituus on noin 4 cm ja leveys ja paksuus noin 2–2,5 cm. Kilpirauhanen on perhosenmuotoinen: lohkot siipinä ja kannas ruumiina. Tavallisesti kilpirauhanen on suurempi kuukautisten aikana ja raskaana olevilla naisilla.lähde?

Rauhasen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri eläinlajien kilpirauhasten rakenne eroaa toisistaan. Monilla eläimillä, ei kuitenkaan sialla, kilpirauhanen on kaksilohkoinen ja lohkot ovat yhteydessä toisiinsa ohuen kannaksen välityksellä. Joiltakin yksilöiltä sidekudoksesta muodostunut kannas saattaa kuitenkin puuttua. Sian kilpirauhanen on pariton, yhtenäinen elin, joka sijaitsee henkitorven ventraalipuolella. Myös kilpirauhasen pinnan muodossa on eroavaisuuksia: kissalla, koiralla ja hevosella kilpirauhasen pintarakenne on tasainen, mutta sialla ja naudalla kilpirauhasen pinta on selvästi rakeinen muodoltaan.[4]

Kilpirauhanen koostuu pallomaisista rakkuloista. Rakkuloiden sisällä on kolloidia, joka sisältää runsaasti tyreoglobuliinia. Kolloidi toimii materiaalivarastona ja – vähemmässä merkityksessä – myös hormonien varastona.lähde? Rakkuloita ympäröivät kuutio- tai lieriöepiteeliset follikulaarisolut, jotka pystyvät väkevöimään itseensä jodidi-ioneita (I) verestä käytettäväksi kilpirauhashormonien tuotannossa.[5] Follikulaarisoluissa syntetisoidaan natrium–jodidi-symportteja, joiden avulla jodidia otetaan soluun basaaliselta (hiussuonen puoleiselta) solukalvolta.

Vapaat tilat rakkuloiden välissä sisältävät parafollikulaarisia soluja eli C-soluja, jotka erittävät kalsitoniinia.

Rauhasen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen pääasiallinen tehtävä on tuottaa hormoneja:

Kilpirauhashormonien muodostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivolisäkkeen erittämä tyreotropiini säätelee kilpirauhasen kykyä kerätä jodia ja lisää kilpirauhasen hormonintuottoa.[7] Kilpirauhasen solut seostavat jodia muihin aineisiin muodostaen T3- ja T4-hormoneita, jotka varastoidaan odotusalueelle kilpirauhasen sisällä. Kun solut tarvitsevat kilpirauhashormoneita, ne vapautetaan kilpirauhasesta verenkiertoon.[8]

Kilpirauhasen vaikutus elintoimintoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhashormonit siirtyvät verenkiertoon ja vaikuttavat soluissa ja kehon eri kudoksissa säädellen niiden aineenvaihduntaa.[8] Kilpirauhasen vajaatoiminta voi vähentää kehon aineenvaihduntaa 40-50 prosenttia ja liikatoiminta voi nostaa aineenvaihduntanopeuden jopa 60-100 prosenttia normaalitason yläpuolelle.[3] Ihmislapsilla tyroksiinin puutos aiheuttaa heikkoa kasvua, ja aivojen kehitys voi heikentyä vakavasti. Tästä seuraavaa tilaa kutsutaan kretinismiksi. Monissa kehittyneissä maissa vastasyntyneiden lasten tyroksiinin tuotanto testataan rutiininomaisesti. Tyroksiinin puutteesta kärsiviä lapsia voidaan helposti hoitaa synteettisellä tyroksiinilla, mikä mahdollistaa heille normaalin kasvun ja kehityksen. Itse asiassa kilpirauhashormoni säätelee aineenvaihduntaa ja kasvua kaikilla eläimillä. Esimerkiksi sammakkoeläimillä kilpirauhasen toimintaa häiritsevä aine kuten propyylitiourasiili voi estää nuijapäitä muuttumasta aikuisiksi sammakoiksi. Liian suuri määrä tyroksiinia taas voi aiheuttaa muodonmuutoksen liian varhain, niin että sammakot jäävät tavallista pienemmiksi.lähde?

Ympäristön vaikutus kilpirauhasen toimintaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueilla joilla ravinnosta puuttuu jodia, tyroksiinin tuotannon olennaista raaka-ainetta, kilpirauhanen voi suurentua huomattavasti, ja endeemisen struuman aiheuttama turvonnut kaula voi olla hyvinkin yleinen. Jodisuola on halpa ja helppo keino lisätä jodia ruokavalioon.

Koska kilpirauhanen ei normaalisti ole kyllästetty jodilla, se on altis erilaisille ydinfission tuottamille radioaktiivisille jodin isotoopeille. Kun suuren ydinonnettomuuden tapahtuessa radioaktiivisia isotooppeja vapautuu ympäristöön, näiden ionien imeytyminen kilpirauhaseen voidaan – teoriassa – ehkäistä tyydyttämällä imeytymismekanismi suurella määrällä ei-radioaktiivista jodia, esimerkiksi joditableteilla. Biologian tutkijat tekevät jodiyhdisteitä tähän tarkoitukseen, mutta yleensä yhdisteitä ei ole riittävästi varastossa onnettomuuden varalta, eikä niitä jaeta asianmukaisesti onnettomuuden jälkeen. Yksi seuraus Tšernobylin onnettomuudesta oli kilpirauhassyövän lisääntyminen onnettomuutta seuranneina vuosina. [9]

Kilpirauhasen sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät kilpirauhasen sairaudet:

Tyreoidiitti on yleisnimitys kilpirauhasen tulehdustiloille.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen tunnisti ensimmäisenä anatomisti Thomas Wharton vuonna 1656. (Whartonin nimi on eponyyminä Whartonin tiehyeen nimessä.) Tyroksiini tunnistettiin vasta 1800-luvulla.

Kilpirauhasen verenkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhaselle tuo verta kaksi valtimoa: ylempi ja alempi kilpirauhasvaltimo. Parilla prosentilla väestöstä on myös kolmas valtimo, alin kilpirauhasvaltimo. Kolme suurta laskimoa vie verta pois kilpirauhasesta: ylin, keskimmäinen ja alin kilpirauhaslaskimo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lääketieteen termit, Lääkärin käsikirja, Duodecim

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 181. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. Mark Vanderpump: Thyroid Disease, s. 1. Oxford University Press, 2008. ISBN 9780199205714. (englanniksi)
  3. a b Negi: Introduction To Endocrinology, s. 119. PHI Learning Pvt. Ltd. ISBN 9788120338500. (englanniksi)
  4. König, Liebich: ”15”, Veterinary Anatomy of Domestic Mammals. Saksa: Schattauer, 2007. ISBN 3-7945-2485-3. englanti
  5. Ross, Michael H. ja Pawlina, Wojciech: Histology. A Text and Atlas, s. 700–703. Fifth Edition. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0-7817-7221-1. (englanniksi)
  6. Cancer nursing: principles and practice, s. 943. (7. painos). Jones & Bartlett Publishers, 2011. ISBN 9781449618292. (englanniksi)
  7. Pavan Atluri, Giorgos C. Karakousis, Paige M. Porrett & Larry R. Kaiser: The surgical review: an integrated basic and clinical science study guide, s. 461. Lippincott Williams & Wilkins, 2005. ISBN 9780781756419. (englanniksi)
  8. a b Mark Vanderpump: Thyroid Disease, s. 3. Oxford University Press, 2008. ISBN 9780199205714. (englanniksi)
  9. BBC News

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]