Kilpirauhasen vajaatoiminta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on kilpirauhasen sairaus, joka aiheuttaa elimistössä laaja-alaisia metabolisia ja entsymaattisia häiriöitä. Se on suhteellisen yleinen sairaus. Oikein diagnosoituna ja hoidettuna ennuste on hyvä ja tyroksiinilääkityksen kanssa voi elää normaalia elämää. Vajaatoiminta on naisilla neljä kertaa yleisempää kuin miehillä.[1]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeisiä oireita ovat väsymys, lisääntynyt unen tarve, palelu, painonnousu, turvotukset, ummetus, yleinen hidastuneisuus, hidastunut aineenvaihdunta[2] ja masennus[3]. Hiukset saattavat muuttua kuiviksi ja ohuiksi, hiustenlähtö on tavallista. Ääni voi olla käheä ja naisilla madaltunut. Myös kuukautishäiriöt ovat naisilla tavallisia. Lapsilla kasvun hidastuminen voi olla keskeinen oire. Vajaatoiminta voi aiheuttaa myös lapsettomuutta ja lisää keskenmenon vaaraa. Tyroksiinin vajaatoiminnasta johtuvaa vajaaälyisyyttä ja lyhytkasvuisuutta kutsutaan kretinismiksi.

Vajaatoiminta todetaan helposti verikokeesta, jossa tyypillisesti TSH-arvo on kohonnut ja T4V-arvo eli vapaa tyroksiini alentunut. Joskus harvoin on kyseessä aivolisäkeperäinen vajaatoiminta, jolloin sekä TSH että T4V (vapaa T4) ovat matalat. Vajaatoiminta voi olla myös piilevää, jolloin oireita saattaa olla, mutta hormoniarvot ovat vielä viitealueella.

Hoito, lääkitys ja sairausloma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vajaatoimintaa hoidetaan yleensä tyroksiinilääkityksellä, jolla pyritään saamaan laboratorio-arvot normaalille alueelle. Toisinaan joudutaan annosta nostamaan jopa niin että TSH pienenee nollaan ja T4V kasvaa viitealueen ylärajan tuntumaan, jotta potilaan oireet katoaisivat.

Jos oireet eivät katoa tyroksiinilääkityksestä huolimatta, voidaan kokeilla jotakin muuta hormonivalmistetta. Näitä ovat muun muassa liotyroniini, joka on synteettistä T3 -hormonia, sekä sian kilpirauhasesta tehty lääke, joka sisältää T4 hormonin (38 µg) lisäksi hormonia T3 (9 µg).[4] T4 -hormoni muuntuu yleensä elimistössä muiksi hormoneiksi, mutta kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla muunto ei välttämättä toimi. Sen vuoksi voidaan tarvita myös muita hormoneita.

Lievää hypotyreoosia sairastavan potilaan työkyky ei useimmiten alene lainkaan. Vakava hypotyreoosi alentaa työkykyä usein pitkäksi ajaksi, jopa vuodeksi. Useimmiten potilaan työkyky palautuu täysin.[5]

Aiheuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vajaatoiminta voi olla idiopaattista eli sen taustalta ei löydetä mitään selvää syytä. Yleisiä aiheuttajia ovat esimerkiksi krooninen kilpirauhastulehdus, leikkaus tai radiojodihoito (kilpirauhassyövän hoidon takia), synnynnäisesti puuttuva kilpirauhanen tai häiriö aivolisäkkeessä. Muut tulehdukset voivat myös aiheuttaa vajaatoimintaa, mutta se on tällöin usein ohimenevää. Vajaatoimintaa voivat aiheuttaa myös jotkin lääkkeet, kuten rytmihäiriölääke amiodaroni ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon tarkoitettu litium. Beetasalpaajat voivat pahentaa vajaatoimintaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan voivat johtaa myös eräiden hivenaineiden puutostilat. Neljä jodiatomia on tarpeen tyroksiinin (T4) rakenneosana. Kuparia tarvitaan aktivoimaan entsyymiä, joka sitoo jodin tyroksiinirunkoon. Sinkkiä tarvitaan aktivoimaan entsyymiä, joka irrottaa valmiin tyroksiinin kilpirauhasen hyytelöstä kulkeutumaan verenkiertoon. Seleeniä tarvitaan elimistössä solutasolla aktivoimaan entsyymiä, joka irrottaa yhden jodiatomin tyroksiinista, jolloin vasta muodostuu kilpirauhashormonin aktiivinen muoto trijodityroniini (T3).

Kilpirauhasen vajaatoiminta eläimillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen vajaatoiminta on yleistä koirilla, kissoilla sitä esiintyy hyvin harvoin. Sen sijaan kilpirauhasen liikatoiminta on yleistä kissoilla, mutta sitä ei esiinny juurikaan koirilla. Koirien kilpirauhasen vajaatoiminnan yleisin syy on autoimmuunisairauden aiheuttama folikkelisolujen tuhoutuminen kilpirauhaskudoksessa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mustajoki, Pertti: Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) Terveyskirjasto.fi. 7.10.2013. Duodecim. Viitattu 30.6.2014.
  2. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 179. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  3. https://www.thieme-connect.com/ejournals/abstract/10.1055/s-2004-825925
  4. http://yle.fi/akuutti/laakariarkisto/thyroxinin_vaivat.htm Akuutti, Thyroksinin vaivat, Yle.fi
  5. Työterveyslaitos. Sairaaksikirjoittamisen ohjeisto. [1] viitattu 19.9.2011.
  6. Sjastaad, Hove, Sand: ”5”, Physiology of Domestic Animals, s. 217. Oslo: Scandinavian Veterinary Press, 2003. ISBN 82-91743-11-8. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]