Kilpirauhasen liikatoiminta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi on sairaus, joka kiihdyttää elimistön aineenvaihduntaa. Se voi jopa kaksinkertaistaa perusaineenvaihdunnan.[1] Liikatoiminta johtuu tyroksiinin ja trijodityroniinin liiallisesta kierrosta.[2] Yleisin kilpirauhasen liikatoimintaa aiheuttava etiologia on Basedowin tauti. Harvinaisempia aiheuttajia ovat toksinen adenooma ja toksinen monikyhmystruuma.[2]

Kilpirauhasen liikatoiminta on huomattavasti kilpirauhasen vajaatoimintaa harvinaisempi sairaus, mutta kumpaakin todetaan useammin naisilla kuin miehillä.[3] Lisäksi liikatoiminta on vajaatoimintaa vakavampi sairaus, joskin hoitoennuste liikatoiminnassakin on hyvä. Kilpirauhasen liikatoiminnan syynä voi olla esimerkiksi immunoglobuliinit, jotka vaikuttavat tyreotropiinin eli kilpirauhasta stimuloivan hormonin tavoin.

Caleb Hillier Parry

Kilpirauhasen liikatoiminnan on ensimmäisenä kuvannut vuonna 1786 Caleb Hillier Parry[4][5][6] sekä myös muutamat muut ajan lääkärit.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potilaiden liikatoiminnan oireet vaihtelevat, ja niillä on taipumusta ilmaantua hitaasti.[7] Vanhemmilla henkilöillä oireet ovat kuitenkin vähäisempiä. Joskus oireet saattavat muistuttaa jonkin toisen sairauden oireita, esimerkiksi sydän- ja suolistovaivoja.[3]

Tyypillisiä oireita ovat muun muassa laihtuminen ruokahalun lisääntymisestä huolimatta, sydänoireet (nopea, epäsäännöllinen syke, tykytys), hikoilun lisääntyminen, lämmönsietokyvyn huononeminen, uupumus, lihasheikkous, käsien tärinä, hermostuneisuus, ahdistuneisuus, univaikeudet, ripuli, kuukautiskierron muutokset, hiusten lähtö. Oireita ovat myös sukupuolivietin aleneminen, gynekomastia, akne. Lisäksi potilaan silmät voivat pullistua ulospäin, koska silmän takainen sidekudos lisääntyy.

Tuoreen kilpirauhasen liikatoiminnan diagnoosin yhteydessä on tavallista, että potilaan työkyky on täysin alentunut enintään kuukauden ajan. Lisäksi on mahdollista, että tämän jälkeen potilaan työkyky on osittain alentunut. Joskus fyysisesti tai psyykkisesti raskas työ on peruste määrätä potilaalle pitkä sairausloma.[8]

Diagnoosi ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Löydöksenä on yleensä verenkierrossa matala tyreotropiini eli TSH ja korkeat tyroksiini T4 ja trijodityroniini T3.

Liikatoimintaa voidaan hoitaa tyreostaateilla, jotka estävät kilpirauhasen toimintaa. Hyväkuntoisilla potilailla voidaan käyttää radiojodihoitoa, jossa suun kautta nautittu radioaktiivinen jodi kerääntyy kilpirauhaseen ja heikentää sitä. Jos kilpirauhanen on haittaavasti suurentunut tai muut hoidot eivät ole riittävän tehokkaita tai sopivia, voidaan tehdä kilpirauhasleikkaus. Liikatoiminnan oireita voidaan lievittää beetasalpaajalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stefan Silbernagl & Florian Lang: Color atlas of pathophysiology, s. 282. Thieme, 2000. ISBN 9780865778665. (englanniksi)
  2. a b Walter Siegenthaler: Differential diagnosis in internal medicine: from symptom to diagnosis, s. 485. Thieme, 2007. ISBN 9781588905512. (englanniksi)
  3. a b Thyroid Disease: Understanding hypothyroidism and hyperthyroidism, s. 31. Harvard Health Publications, 2010. ISBN 9781935555155. (englanniksi)
  4. Deutscher Ärztinnenbund: Schilddrüse und Herzerkrankungen, 2004; hier online, zuletzt eingesehen am 5. Feb. 2008
  5. M. Dietlein, H. Schicha: Schilddruse 2003, Walter de Gruyter 2004, ISBN 3-11-018147-9. hier online
  6. Louis J. Acierno: The history of cardiology. Parthenon Pub. Group, London 1994, ISBN 1-85070-339-6, s. 144.
  7. Thyroid Disease: Understanding hypothyroidism and hyperthyroidism, s. 32. Harvard Health Publications, 2010. ISBN 9781935555155. (englanniksi)
  8. Työterveyslaitos. Sairaaksikirjoittamisen ohjeisto, viitattu 19.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]