Kilpirauhassyöpä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kilpirauhassyöpä on kilpirauhasen pahanlaatuinen kasvain. Kilpirauhassyöpiä on useita tyyppejä, joista yleisimmät ovat papillaarinen ja follikulaarinen syöpä. Kilpirauhasessa voi olla hyvänlaatuisia kasvaimia kuten adenooma tai struuma.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin kilpirauhassyövän tyyppi on papillaarinen eli pienisoluinen syöpä, joka on lähtöisin kilpirauhasen follikulaarisista soluista. Samoista soluista on lähtöisin myös kilpirauhasen follikulaarinen syöpä. Yhdessä nämä kaksi yleisintä tyyppiä muodostavat 85–95 prosenttia kilpirauhasen pahanlaatuisista kasvaimista, ja molempien ennuste on hyvä.[1]

Noin 3–5 prosenttia kilpirauhassyövistä on medullaarisia syöpiä, jotka muodostuvat parafollikulaarisista C-soluista. Vielä harvinaisempi syöpätyyppi on anaplastinen eli huonosti erilaistunut karsinooma, jonka ennuste on huono.[1]

Esiintyvyys ja riskitekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhassyöpä on yleistynyt viime vuosikymmeninä. Suomessa uusia syöpiä on noin 350 vuodessa, ja vuosittainen ilmaantuvuus vaihtelee maailmanlaajuisesti välillä 19–194 syöpää miljoonaa naista kohti ja välillä 8–50 syöpää miljoonaa miestä kohti.[1]

Ainoa tunnettu kilpirauhassyövälle altistava riskitekijä on ionisoiva säteily, jota voi saada esimerkiksi kaulan sädehoidosta.[1] Säteilyä voi saada myös kilpirauhaseen varastoituneesta radioaktiivisesta jodista. Ydinonnettomuuden sattuessa radioaktiivisen jodin imeytymistä kilpirauhaseen voidaan teoriassa estää nauttimalla joditabletteja ennen radioaktiivisen laskeuman saapumista alueelle. Tämä oletus on kuitenkin kyseenalaistettu.

Noin kuudessa prosentissa (USA) tai 20 prosentissa (Japani) ruumiinavauksista löytyy kilpirauhasesta pieniä syöpäkasvaimia, ja jopa 2,7 prosenttia väestöstä kantaa kilpirauhassyöpää, ehkä tietämättään. Tšernobylin onnettomuus päästi ilmoille suuren määrän radioaktiivista jodia, joten kilpirauhassyöpätapauksia havaittiin, mutta ainoastaan lapsilla. Sairastuneita lapsia oli noin 1000, joista yksi prosentti eli kymmenen kuoli.lähde?

Medullaarinen Kilpirauhassyöpä voi liittyä MEN oireyhtymään. Siihen voi liittyä myös feokromosytooma.[2]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhassyövän ensisijainen hoito on leikkaus, jossa poistetaan yleensä koko kilpirauhanen. Lisäkilpirauhaset ja kilpirauhasen takana kulkeva äänihuulihermo (nervus laryngeus recurrens) pyritään säästämään. Jos syöpä on pieni ja yksittäinen, saattaa olla mahdollista poistaa vain toinen kilpirauhaslohkoista. Lisäksi tarpeen mukaan poistetaan paikallisia imusolmukkeita, jos epäillään syövän levinneen niihin. Leikkauksen jälkeen voidaan tehdä radiojodiablaatio (131I), joka tuhoaa mahdollisen jäljelle jääneen syöpäkudoksen. Samalla pystytään suorittamaan 131I-gammakuvaus, jolla saadaan tietoa syövän levinneisyydestä. Radiojodiablaatiota suositellaan tehtäväksi esimerkiksi suurikokoisissa tai levinneissä kasvaimissa, tai jos leikkauksella ei ole pystytty poistamaan kaikkea syöpäkudosta. Kilpirauhassyövän hoidon jälkeen elimistö ei yleensä pysty enää tuottamaan kilpirauhashormonia, jolloin elinikäinen korvaushoito tyroksiinilla on tarpeen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Pelttari, H., Mäenpää, H., Välimäki, M.: Papillaarinen ja follikulaarinen kilpirauhassyöpä. Duodecim, 2007, 123. vsk, nro 17, s. 2093-2101.
  2. http://www.kilpirauhasliitto.fi/index.php/kilpirauhassairaudet/kilpirauhasen-syopataudit.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]