Sammakko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo sammakkoeläinlajista. Muita merkityksiä on lueteltu erillisellä täsmennyssivulla.
Sammakko
Common frog.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko: Sammakot ja konnat Anura
Heimo: Aitosammakot Ranidae
Suku: Ruskosammakot Rana
Laji: temporaria
Kaksiosainen nimi
Rana temporaria
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sammakko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sammakko Commonsissa
Sammakon levinnäisyyskartta

Sammakko eli ruskosammakko, tavallinen sammakko (Rana temporaria) on aitosammakoihin kuuluva yleinen sammakkolaji.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammakko on yleisin Suomen sammakkoeläimistä. Sitä tavataan koko maassa pohjoisin Lappi mukaan luettuna. Sammakko on yleinen myös Euroopassa, lukuun ottamatta Pyreneiden niemimaata, Italiaa ja Balkanin niemimaan eteläosia.

Sammakko ja sammakon kutu ovat Suomessa rauhoitettuja.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiras on 6–8 cm pitkä, naaras kookkaampi, noin 9 cm. Poikasena koiras on n. 1–5 cm.

Sammakolla on ulkonevat silmät, mutta ei ulkokorvia. Iho on paljas ja sileä ja se tuntuu kylmältä. Väritys on vaihteleva, mutta useimmiten selkä on tummalaikkuinen ja ruskea vivahtaen vihreään tai punaiseen. Vatsapuoli on vaaleampi, vatsan keskiosassa esiintyy marmorikuviointia. Silmästä taaksepäin alaviistoon kapeneva juova on tumma. Kuono on päältä katsoen tylppä ja sivulta kärjestään jyrkästi alaspäin kaartuva. Viitasammakosta sammakon erottaa siitä, että sisimmän takavarpaan alapinnalla on pehmeä, vaaleanvärinen kyhmy.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammakot viihtyvät parhaiten kosteassa ympäristössä ja niiden lisääntymisen edellytyksenä on aina vesi. Veden laatu ei ole kovin merkityksellinen; kutupaikoiksi käyvät yhtä hyvin järvien rannat, rehevät lammet tai jopa hitaasti virtaavat purot. Myös ojat ovat hyviä kutemispaikkoja.

Yölämpötilojen laskiessa syksyllä nollan tuntumaan sammakot lopettavat syömisen ja vaeltavat talvehtimispaikkaan. Kesällä kerätyn vararavinnon turvin sammakon on selviydyttävä talvesta ja seuraavan kevään kutupuuhista. Sammakot talvehtivat horrostamalla ojien, järvien ja merenlahtien pohjamudissa, kaivoissa tai kaivannoissa. Jotkut yksilöt horrostavat maalla tai muissa kuivemmissa paikoissa. Viimeksi mainituissa on riski paleltumiseen, jos suoja ei ole tarpeeksi syvä. Tällöin sammakko on altis hengenvaaralliselle kuivumiselle. Hyvästä paikassa saattaa talvehtia kymmeniä tai jopa satoja yksilöitä. Talvihorroksen aikana sammakko liikuttelee itseään ajoittain ja tekee lyhyitä uintipyrähdyksiäkin, ellei nuku kuivalla maalla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammakko uimassa kudun keskellä.

Sammakot lisääntyvät munimalla. Lisääntyminen tapahtuu eri seuduilla eri aikaan, ajoittuen kuitenkin huhti-kesäkuulle. Kutupaikaksi kelpaavat ojat ja lammikot. Koiraat odottelevat naaraita kutupaikoilla suurin joukoin ja houkuttelevat niitä kurnuttamalla. Naaras munii veteen mätimunia, joiden päälle naaraan selässä oleva koiras laskee siemennesteen. Lisääntyminen tapahtuu ulkoisesti. Naaras voi munia jopa parisen tuhatta mätimunaa. Mätimunat turpoavat muninnan jälkeen ja nousevat pintaan yhtenäisenä, hyytelömäisenä massana. Se kehittyy rypälemäiseksi, ja laajenee, kun munien ympärillä oleva hyytelö imee vettä. Munista kuoriutuu poikasia, joita kutsutaan nuijapäiksi. Lämpimissä pintavesissä munat kehittyvät nopeammin. Myös toukkien kehitysnopeus riippuu suuresti veden lämpötilasta. Toukalle kehittyvät ensin takaraajat ja vasta sitten eturaajat. Pyrstö surkastuu vähitellen. Kudusta kehittyy nuijapäitä n. 2-3 viikon ikäisenä. Toukat eli nuijapäät ovat n. 5-7 viikkoa nuijapäitä, kunnes ne kehittyvät sammakoksi eli kudun kehittyminen sammakoksi kestää noin kymmenen viikkoa. Sammakko on sukukypsä noin neljän vuoden ikäisenä ja voi elää jopa 15-vuotiaaksi.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammakko syö hyönteisiä, matoja, etanoita, kotiloita, hämähäkkieläimiä ja pieniä kaloja, joita se pyydystää tahmeapintaisella kielellään. Toukat eli nuijapäät syövät levää, bakteerimassaa ja paikoilleen kiinnittyneitä pikkueläimiä. Sammakolle kelpaavat myös raadot, mutta niitä se syö vain ääriolosuhteissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rana temporaria IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot Ympäristö.fi. Viitattu 12.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Markku Lappalainen ja Päivi Sirkiä, Suomalainen sammakkokirja, Kustannus oy Sammakko, 2009 96 s., ISBN 978-952-483-104-8