Kotilot

Wikipedia
Ohjattu sivulta Etana
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kotilot
Viinimäkikotilo (Helix pomatia)
Viinimäkikotilo (Helix pomatia)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot
Gastropoda
Cuvier, 1797
Alaluokat
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kotilot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kotilot Commonsissa

Kotilot (Gastropoda) on suurin nilviäisluokka. Perinteisesti se on jaettu kolmeen alaluokkaan ja jopa 40 000–60 000 lajiin. Kotiloilla on vahva jalka, jonka aaltomaisten lihassupistusten avulla ne liikkuvat, silmät ja yksi tai kaksi paria tuntosarvia. Kotiloilla on yleensä kuori, jonka muoto vaihtelee suuresti. Kuori on kalsiumkarbonaattia, joten kuorelliset kotilot voivat elää vain alueilla, joilla ainetta esiintyy. Kuorettomien kotiloiden kuori on surkastunut ja jäänyt vaipan sisään. Kotiloita elää niin meressä, makeassa vedessä kuin maalla (keuhkokotilot). Kotiloita on niin kasvinsyöjiä ja raadonsyöjiä kuin petojakin. Myrkkypiikillä saalistavat australialaiset keilakotilot voivat olla vaarallisia ihmiselle. Tyhjää merikotilon kuorta kutsutaan nimellä näkinkenkä.

Pienimmät kotilot ovat millimetrien kokoisia, suurimmat ovat yli 90 cm. Suurin maakotilo on tiikerikotilo, jonka kuori saattaa kasvaa noin 30 cm:n mittaiseksi.[1]

Kotiloita on hyödynnetty ravintona kauan, ja nykyään niitä pidetään usein gastronomisena herkkuna. Kotiloita pidetään myös terraarioissa lemmikkeinä, joista suosituin on akaattikotilo.

Kotilot ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintona käytettävistä kotiloista käytetään yleensä "etana"-nimitystä. Tämä on hieman virheellistä, sillä "etana" viittaa muulloin kuorettomiin kotiloihin, kun taas syötävät kotilot ovat yleensä kuorellisia.

Nykyään suositellaan, että etanoita ei ruokittaisi kahteen vuorokauteen ennen niiden valmistamista ruoaksi, siltä varalta, että etana olisi syönyt jotain ihmiselle myrkyllistä kasvia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautta historian etanoiden syönti on vaihdellut muotivirtausten mukaan. Roomalaiset pitivät etanoita hyvinkin suuressa arvossa. Heillä oli jopa etanatarhoja, joissa etanoita lihotettiin syöttämällä niille viiniä ja leseitä. Suurin osa keskiajasta etanoita syötiin, vaikka eivät ne mikään erityinen ylellisyysruoka olleetkaan. Varhaisin tunnettu jälkipolville säilynyt etanaresepti on ranskalainen ja vuodelta 1390. Platina mainitsee, että etanoiden valmistus alkaa niiden puhdistamisesta. Vähintään vuorokauden ajan etanoille pitää syöttää maitoa tai vettä, jotta niiden suolisto saadaan puhdistetuksi. Sitten etanat keitetään ja pestään huolellisesti. Tämän jälkeen niihin hierotaan viinietikkaa ja suolaa ja pestään jälleen. Siten ne kieritellään jauhoissa ja keitetään kiehuvassa öljyssä tai rasvassa. Kun ne asetetaan tarjolle, niiden päälle ripotellaan tuoretta minttua, pippuria, valkosipulia ja sahramia ja pirskotellaan päälle hieman verjuisia.

Kotiloheimoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nordsieck, R.: [1] Amazing Facts About Snails (englanniksi)
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.