Viitasammakko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viitasammakko
RanaArvalisFemale.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko: Sammakot ja konnat Anura
Heimo: Aitosammakot Raniidae
Suku: Rana
Laji: arvalis
Kaksiosainen nimi
Rana arvalis
Nilsson, 1842
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Viitasammakko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Viitasammakko Commonsissa

Viitasammakko (Rana arvalis) on hoikka eurooppalainen sammakkoeläin.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitasammakkoa esiintyy koko Suomessa Metsä-Lappiin asti, pohjoisin löytö Ivalosta. Euroopassa esiintymisalueen länsiraja kulkee Ranskan pohjois-osien tienoilla, puuttuu kokonaan esimerkiksi Britteinsaarilta. Keski-Suomessa se on mahdollisesti paikoin jopa sammakkoa runsaslukuisempi. Viitasammakko on rauhoitettu.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitasammakko muistuttaa suuresti sammakkoa, mutta on sitä hoikkarakenteisempi. Sen yleisväri ruskea, iho sileä. Sen suippo kuono kaartuu sivulta katsoen loivemmin alaspäin kuin sammakolla, edestäpäin kuono on kapeampi kuin sammakolla. Takaraajan sisimmässä varpaassa kova, kölimäinen kyhmy. Vatsan keskiosa yleensä vaalea ilman marmorikuviointia. Se liikkuu maalla loikkien, täysikasvuiset viitasammakot jopa metrin välejä, poikasetkin jopa yli puolen metrin hyppyjälähde?. Koiraat voivat olla naarasta vankempia ja suurempia. Täysikasvuinen viitasammakko on 6–7 senttiä pitkä eli pienempi kuin täysikasvuinen sammakko[2].

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Suomessa kutu huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa, Keski- ja Pohjois-Suomessa touko-kesäkuussa. Mätimunat se laskee 2–3 ryhmään, ja niitä on 600–2 000 naaraan koosta riippuen. Kuturyhmä jää pohjan tuntumaan.

Viitasammakon ääni on pulputtava[2]. Kun koiraiden kutuvire on korkeimmillaan, saattaa syntyä ”kuorolaulantaa”, jossa innokkaimpien ääni kiihtyy muistuttamaan kaukana haukkuvan koiran ääntä[2]. Jotkut viitasammakkokoiraat muuttuvat kutuajaksi sinertäviksi, joka johtuu imusuoniston onteloihin kertyvistä verisoluista.

Se on lisääntymiskykyinen 3–4 vuoden ikäisenä. Sen elinikä on noin 8–10 vuotta.[2]

Vastakuoriutunut nuijapää noin 3 mm pitkä, juuri ennen muodonvaihdosta noin 3–4 cm. Nuoret sammakot ovat noin 1 cm mittaisia. Ensimmäisenä kesänään ne saavuttavat runsaan kahden sentin pituuden, toisena yli 3 cm ja kolmantena 4 cm:n pituuden.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitasammakko syö kärpäsiä, kovakuoriaisia, hämähäkkejä ja pieniä nilviäisiä. Myös etanat kuuluvat viitasammakon ruokavalioon. Nuijapäät syövät leviä ja muuta kasvisravintoa.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapaa varmimmin räme- ja aapasoilta, merenlahtien ja järvien rantamilta, joskus myös soistuneilta metsämailta ja metsistä etenkin ojista. Pienissä lammissa ja ojien varsilla saattaakin tavata runsaimpia kantoja. Viitasammakko on paikkauskollinen laji eikä lähde kauaksi kutuvetensä lähistöstä. Viitasammakko vaatii kosteampaa ympäristöä kuin sammakko[2].

Viitasammakko aloittaa talvihorroksen jo syyskuussa. Perämeren rannoilta viitasammakoita on löydetty syysmyöhään rantakivien alta. Se horrostaa ilmeisesti vedessä. Joskus viitasammakoita on löytynyt talvella kalastajien pyydyksistä. Viitasammakko ei väistä ihmistä yhtä herkästi kuin rupikonna ja sammakko.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rana arvalis IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e f Sammakkolampi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]