Viitasammakko
Sivulta puuttuu | Viitasammakko | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Rana arvalis Nilsson, 1842 |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Viitasammakko Wikispeciesissä |
Viitasammakko (Rana arvalis) on hoikka eurooppalainen sammakkoeläin.
Sisällysluettelo |
Levinneisyys [muokkaa]
Viitasammakko on sammakkoa itäisempi laji. Se esiintyy Suomessa Metsä-Lappiin asti, pohjoisin löytö Inarista, Euroopassa esiintymisalueen länsiraja kulkee Ranskan pohjois-osien tienoilla, puuttuu kokonaan esimerkiksi Britteinsaarilta. Keski-Suomessa se on paikoin jopa sammakkoa runsaslukuisempi. Viitasammakko on rauhoitettu.
Tuntomerkit [muokkaa]
Viitasammakko muistuttaa suuresti sammakkoa, mutta on sitä hoikkarakenteisempi. Sen yleisväri ruskea, iho sileä. Sen suippo kuono kaartuu sivulta katsoen loivemmin alaspäin kuin sammakolla, edestäpäin kuono on kapeampi kuin sammakolla. Takaraajan sisimmässä varpaassa kova, kölimäinen kyhmy. Vatsan keskiosa yleensä vaalea ilman marmorikuviointia. Se liikkuu maalla loikkien, täysikasvuiset viitasammakot jopa metrin välejä, poikasetkin jopa yli puolen metrin hyppyjä. Koiraat voivat olla naarasta vankempia ja suurempia. Täysikasvuinen viitasammakko on 6–7 senttiä pitkä eli pienempi kuin täysikasvuinen sammakko[2].
Lisääntyminen [muokkaa]
Etelä-Suomessa kutu huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa, Keski- ja Pohjois-Suomessa touko-kesäkuussa. Mätimunat se laskee 2–3 ryhmään, ja niitä on 600–2 000 naaraan koosta riippuen. Kuturyhmä jää pohjan tuntumaan.
Viitasammakon ääni on pulputtava[2]. Kun koiraiden kutuvire on korkeimmillaan, saattaa syntyä ”kuorolaulantaa”, jossa innokkaimpien ääni kiihtyy muistuttamaan kaukana haukkuvan koiran ääntä[2]. Jotkut viitasammakkokoiraat muuttuvat kutuajaksi sinertäviksi, joka johtuu imusuoniston onteloihin kertyvistä verisoluista.
Se on lisääntymiskykyinen 3–4 vuoden ikäisenä. Sen elinikä on noin 8–10 vuotta.[2]
Vastakuoriutunut nuijapää noin 3 mm pitkä, juuri ennen muodonvaihdosta noin 3–4 cm. Nuoret sammakot ovat noin 1 cm mittaisia. Ensimmäisenä kesänään ne saavuttavat runsaan kahden sentin pituuden, toisena yli 3 cm ja kolmantena 4 cm:n pituuden.[2]
Ravinto [muokkaa]
Viitasammakko syö kärpäsiä, kovakuoriaisia, hämähäkkejä ja pieniä nilviäisiä. Myös etanat kuuluvat viitasammakon ruokavalioon. Nuijapäät syövät leviä ja muuta kasvisravintoa.
Elintavat [muokkaa]
Tapaa varmimmin räme- ja aapasoilta, merenlahtien ja järvien rantamilta, joskus myös soistuneilta metsämailta ja metsistä etenkin ojista. Pienissä lammissa ja ojien varsilla saattaakin tavata runsaimpia kantoja. Viitasammakko on paikkauskollinen laji eikä lähde kauaksi kutuvetensä lähistöstä. Viitasammakko vaatii kosteampaa ympäristöä kuin sammakko[2].
Viitasammakko aloittaa talvihorroksen jo syyskuussa. Perämeren rannoilta viitasammakoita on löydetty syysmyöhään rantakivien alta. Se horrostaa ilmeisesti vedessä. Joskus viitasammakoita on löytynyt talvella kalastajien pyydyksistä. Viitasammakko ei väistä ihmistä yhtä herkästi kuin rupikonna ja sammakko.
-
Koirasviitasammakko
-
Naarasviitasammakko
-
Viitasammakko puutarhassa
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Rana arvalis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Sammakkolampi
