Sven Nilsson

Sven Nilsson.

Sven Nilsson (8. toukokuuta 1787 Landskrona – 30. marraskuuta 1883 Lund) oli ruotsalainen arkeologi, luonnontutkija ja lintutieteilijä, jota myös kutsutaan Ruotsin lintutieteen isäksi.

Sven Nilsson oli nuorin maanviljelijä Nils Nilssonin ja Tora Svenssonin seitsemästä lapsesta. 1806 Nilsson aloitti pappisopinnot Lundin yliopistossa, mutta eläintieteen professori Anders Jahan Retzius sai hänen mielenkiintonsa suuntautumaan luonnontieteisiin. Nilsson kirjoitti tutkielman nisäkkäiden systematiikasta ja sai dosentin viran Lundin yliopistosta 1812. Hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi 1821.

Vuonna 1828 Nilsson nimitettiin Ruotsin luonnonhistoriallisen museon johtajaksi Tukholmaan. 1832 hän sai eläintieteen professorin viran Lundin yliopistosta, ja tätä virkaa hän hoiti vuoteen 1856 saakka.

Nilsson julkaisi useita kirjoja, muun muassa Ornithologica suecica (Kööpenhamina 1817) ja Svensk Ornithologi eller Beskrifning öfver Sveriges Foglar (1824).

Sven Nilssonin hauta Lundissa.

Teoksia

• De variis mammalia disponendi modis (1812)
• Ornithologia suecica (1817–1821)
• Skandinavisk fauna (1820–1853)
• Historia molluscorum Sueciae (1823)
• Petrificata suecana (1827)
• Illuminerade figurer till skandinavisk fauna (1832–1840)
• Prodromus ichthyologiae scandinavicae (1832)
• Observationes ichthyologicae (1835)
• Skandinaviska Nordens urinvånare (1862–1866)