Flunssa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Flunssa
Ihmisen rhinovirus.
Ihmisen rhinovirus.
ICD-10 J00
ICD-9 460
MedlinePlus 000678
MeSH D003139

Flunssa eli nuhakuume on viruksen aiheuttama äkillinen ylempien hengitysteiden limakalvontulehdus[1]. Se on ylähengitystien infektiotaudista yleisesti käytetty nimitys.

Flunssaa ei pidä sekoittaa influenssaan, joka on "lentsua" huomattavasti vakavampi sairaus ja eri viruksen aiheuttama. Nimien samankaltaisuus aiheuttaa usein sekaannusta. Toisaalta myös rinovirus aiheuttaa vakavia tauteja ja vie lapset influenssaa useammin sairaalahoitoon. Se on vaarallinen keuhkoahtaumatautia tai astmaa sairastaville ja raivaa tietä bakteerien aiheuttamille jälkitaudeille.[2]

Flunssa on Suomessa yleisin lääkärin päivystysvastaanotolle hakeutumisen syy. Aikuiset sairastuvat flunssaan 1-5 ja lapset 5-10 kertaa vuodessa.[3]

Aiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flunssan aiheuttaja on jokin virus; yleisin aiheuttaja on rinovirus, joka aiheuttaa 30–50 prosenttia kaikista tautitapauksista. Muita yleisiä aiheuttajia ovat korona-, adeno-, parainfluenssa- ja RS-virukset. Kaikkiaan erilaisia flunssan aiheuttavia viruksia tunnetaan yli 200. [3]

Kylmettymisellä on osansa flunssan puhkeamiseen. Liian niukasti säätilaan nähden pukeutuminen saa ihmisen kylmettymään, ja se alentaa elimistön immuunipuolustusjärjestelmää siten, että elimistössä jo oleva virus voi aktivoitua.[4] Oulun yliopistossa vuonna 2008 tehdyssä tutkimuksessa flunssatapausten on todettu lisääntyvän ilman kylmetessä ja ilman absoluuttisen kosteuden pienentyessä.[5]

Virus ei aina välttämättä aiheuta tautia, vaan ihminen voi olla oireeton taudinkantaja kunnes virus sopivissa oloissa, esimerkiksi kylmettymisen seurauksena, aiheuttaa taudin. Nielun takaseinästä kivun tai kutinan oirein alkavan taudin aiheuttaa yleensä rinovirus, kovan kurkkukivun takana ovat muut virukset, kuten adenovirus.[1]

Tartunta ja sen välttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flunssa voi tarttua usealla eri tavalla, ja tartuntatapa vaihtelee viruksen ja tilanteen mukaan. Joskus tarttuminen tapahtuu aerosoli- eli pisaratartuntana. Myös kosketustartunta on mahdollinen; siinä viruksen tarttuminen tapahtuu esimerkiksi kättelyn kautta. Virus voi tarttua myös epäsuorasti potilaan juuri koskettaman esineen kautta.

Flunssan itämisaika on yleensä yhdestä kahteen vuorokautta.[6]

Koska flunssa leviää tarttumalla, sitä voi yrittää välttää hyvällä käsihygienialla ja pysymällä flunssaepidemioiden aikana pois väkijoukoista. Tilat, joissa oleilee pitkiä aikoja paljon ihmisiä, kuten koulut, päiväkodit ja varuskunnat, ovat tehokkaita flunssan levittäjiä.

Rokotetta flunssaan ei ole olemassa. "Flunssarokotteesta" puhuttaessa kyse on huolimattoman kielenkäytön aiheuttamasta sekaannuksesta rokotteeseen, joka antaa suojan influenssaa vastaan. [3] Syy siihen, ettei flunssarokotetta ole, on se että tautia aiheuttavia viruksia on niin paljon, noin 200, että yhtä yksittäistä rokotetta on mahdoton kehittää.[2]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisimmat flunssan oireet ovat räkä, aivastelu, yskä, kuume, äänen käheys, lihassäryt, kurkkukipu, päänsärky ja paineen tunne poskionteloissa. Oireet riippuvat taudinaiheuttajasta sekä potilaan iästä ja kunnosta. Aikuisilla esiintyy useimmiten yskää ja limannousua, ja lapsilla yleisin oire on nuha. Flunssa alkaa yleensä kurkkukivulla, joka saattaa säteillä korviin. Seuraavina oireina esiintyy runsasta räkäisyyttä sekä mahdollisesti paineentunnetta poskiontelon tai otsalohkon alueella.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flunssaa pidetään ihmisten yleisimpänä sairautena. Se paranee myös itsestään levolla ja oireiden lievityksellä.[7]

Flunssan oireita voidaan lievittää tavallisilla särkylääkkeillä, kuten ibuprofeenilla ja parasetamolilla. Nenän tukkoisuutta ja nuhaa voidaan lyhytaikaisesti helpottaa nenän limakalvon turvotusta poistavalla lääkkeellä. Kansanperinteessä sipulimaitoa pidetään tehokkaana lääkkeenä flunssaa vastaan.[8] Pääasiallisin hoitomuoto on lepo, koska elimistö poistaa levossa tehokkaammin taudinaiheuttajia. Myös höyryhengityksestä ja nenähuuhtelukannun käytöstä sekä kuumien juomien nauttimisesta voi olla apua. Yleisin Suomessa käytössä oleva luontaislääke jonka ainesosa on Echinacea-suvun kasvi, tavallisesti Kaunopunahattu (E. purpurea), on suosittu juuri flunssan ehkäisemisessä, kun sitä ottaa heti ensi oireisiin. Sen on tutkimuksissa osoitettu stimuloivan immuunipuolustusta ja helpottavan flunssan oireita sekä lyhentävän oireiden kestoa.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lääkärin CD 1/2007

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tuomo Tamminen, Loppu flunssalle, tietolaatikko Flunssa ei ole influnssa. Helsingin Sanomat 16.11.2013 Lauantailiite s. 5
  2. a b Tuomo Tamminen, Loppu flunssalle. Helsingin Sanomat 16.11.2013 lauantailiite s. 4-7
  3. a b c "Flunssa" Duodecim 1992;108(20):1735 Hannu Jalanko, katsaus
  4. Ylen uutiset 3.4.2013
  5. Cold temperature and low humidity are associated with increased occurrence of respiratory tract infections, Mäkinen TM, Juvonen R, Jokelainen J, Harju TH, Peitso A, Bloigu A, Silvennoinen-Kassinen S, Leinonen M, Hassi J. Respir Med. 2009 Mar;103(3):456-62. Epub 2008 Nov 1. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/18977127/
  6. http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,548,623,635,7086,1249,1251
  7. YTHS
  8. Anne Pitkäranta, (artikkelin nimi)Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2008 sivu 2563,
  9. Katja Korpela ja Timo Salomäki, Luontaistuotteet – merkitys anestesian ja tehohoidon kannalta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]