Kuume
Wikipedia
Kuumeella tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen ruumiinlämpö kohoaa aineenvaihdunnan kiihtymisen johdosta yli normaalilämpötilan, joka on noin 36-37°C. Peräsuolesta mitattuna aikuisen kuumeen alaraja on 37,5°C ja kainalosta mitattuna 37,0°C. Terveillä imeväisillä peräsuolesta mitattu lämpö saattaa olla jopa hieman yli 38°C. [1] Yli 40°C kuume on merkki vaarasta terveydelle ja vaatii välitöntä hoitoa. Yli 42°C kuume saattaa merkitä jo kuolemaa. Silloin henkilön ruumis täytyy pakkoviilentää, mikä tarkoittaa käytännössä kylmää suihkua tai muita vastaavia toimenpiteitä, jotta ruumiin lämpötila saadaan hallintaan.
Kulkunsa puolesta kuume voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Yhtäjaksoinen kuume (lat. febris continua) on kyseessä, kun aamu- ja iltapäiväkuumeen erotus on vähäinen. Vaihteleva kuume (febris remittens) on kyseessä, kun aamu- ja iltapäiväkuumeen erotus on suurehko eli yli kaksi astetta tai enemmän. Vuorotteleva kuume (febris intermittens) on kysessä, kun kuumeiset ja kuumeettomat päivät vuorottelevat.
Kun kuume on nousuvaiheessa, potilas tuntee olonsa viluiseksi ja hänellä on kylmiä väristyksiä. Tässä vaiheessa saatetaan lisätä vaatteita tai peitteitä, mikä on virhe ja saattaa pahentaa kuumetta, koska ruumiinlämpö on oikeasti jo muutenkin liian korkea. Kun kuume on noussut, henkilö tuntuu väsyneeltä ja janoiselta. Hänelle myös tulee kuuma, ja silloin täytyy vastaavasti vähentää peitteitä tai vaatteita.
Kuumeen aiheuttaa ruumiin lämmöntuotannon ja lämmönkulutuksen välisestä tasapainotilasta huolehtivan selkäytimessä sijaitsevan lämpökeskuksen kiihottuminen. Tämä voi johtua esimerkiksi vereen joutuneiden bakteerien synnyttämien myrkkyjen vaikutuksesta. Kuume ei siis ole itsenäinen tauti, vaan jonkin taudin ilmaus: kuumeen nousu ilmaisee sen, että ihmisen ruumiin immuunijärjestelmä toimii ja taistelee taudinaiheuttajia, kuten bakteereja ja viruksia vastaan.
Kuume on yleensä merkki virus- tai bakteeritartunnoista, kuten esimerkiksi flunssasta, influenssasta, poskiontelotulehduksesta ja useista muista tulehdustiloista, angiinasta tai keuhkokuumeesta. Harvinaisempia aiheuttajia ovat tietyt syöpätaudit, kuten Hodgkinin tauti. Aina kuumeen aiheuttajaa ei saada selville, ja joillain tällaista oireilua saattaa aiheuttaa HIV tai malaria.
Yli 40 astetta ei yleensä ole tappava, mutta saattaa aiheuttaa jo huomattavaa väsymystä ja kuumekouristuksia. Sen sijaan yli 42 asteen kuume alkaa haitata elintoimintoja jo merkittävissä määrin.[2] Poikkeuksellisen korkeaa, yleensä noin yli 42 asteen kuumetta, kutsutaan myös hyperpyreksiaksi, mutta tällaiselle tilalle altistutaan hyvin harvoin. Sen voi aiheuttaa mm. lämpöhalvaus tai verenmyrkytys, ja tuloksena saattaa pahimmillaan olla pysyvä elinvaurio tai kuolema. Tavallisten infektioiden aiheuttamat kuumeet eivät yleensä ylitä 41 astetta, eikä niistä siten jää potilaalle pysyviä haittavaikutuksia.[3]
Kuumeisella henkilöllä saattaa esiintyä kouristelua. Se kuitenkin johtuu ruumiinlämpötilan nopeasta noususta eikä niinkään korkeasta lämpötilasta.[4] Kuumekouristuksia ei kuitenkaan pidetä vaarallisina. Lapsista muutama prosentti kokee niitä kuumetilan aikana.[5]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Palo, Jorma: Jorma Palon lääkärikirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22423-5.
- ↑ http://www.lastenlaakari.com/5.htm
- ↑ http://www2.vhi.ie/topic/childfever#s21
- ↑ http://www.drgreene.org/body.cfm?xyzpdqabc=0&id=21&action=detail&ref=349
- ↑ http://www.drgreene.com/21_1087.html
