Ruumiinlämpö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ruumiinlämpö on eläimen lämpötila mitattuna iholta. Eläimet jakautuvat tasa- ja vaihtolämpöisiin sen mukaan, onko niiden ruumiinlämpö vakio vai vaihteleeko se voimakkaasti ympäristön lämpötilan mukaan. Esimerkiksi matelijat ovat vaihtolämpöisiä, eivätkä siksi tule toimeen kovin kylmässä vaan joutuvat lämmittelemään pitkiä aikoja tai vaipuvat horrokseen. Tasalämpöisten ruumiinlämpö pyrkii pysymään samana, mutta esimerkiksi sairastuminen tai liian pitkään kylmässä oleskelu ilman sopivaa suojaa voi nostaa tai laskea sitä.

Ihmisen normaalilämpötila on keskimäärin 37 °C, mutta se voi vaihdella 35,8–37,8 asteeseen. Naisilla kehon lämpö vaihtelee noin 0,5 °C kuukautiskierron mukaan, korkeimmillaan lämpö on kuukautiskierron keskivaiheella, kun munasolu irtoaa.[1] Kuume voi nostaa lämmön korkeammalle.

Käsite hypotermia eli liian alhainen kehon lämpötila liittyy tilanteeseen, jossa ihminen on ollut pitkään kylmässä ja sen vuoksi ruumiinlämpö reilusti laskee. Vastaavasti lämpöhalvauksen aiheuttaa ulkoinen tekijä, joka nostaa kehon lämpötilaa. Tämä ei kuitenkaan ole sama kuin kuume, joka taas aiheutuu siitä, että elimistön oma lämmönsäätely on poikkeava esimerkiksi viruksen tai bakteerin aiheuttaman tulehduksen vuoksi. [2]

Normaalioloissa esiintyvää alilämpöä ei lääketiede tunne lainkaan. Jos lämpö on tavallista matalampi, yleensä syynä ovat mittausolosuhteet. Kainalolämpö on 0,6 °C alhaisempi kuin tarkempi peräsuolesta tai suusta mitattu lämpötila.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]