Kättely

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tervehtimistä. Informaatiotekniikan käsitteestä katso Kättely (tietoliikenne).
Tennisottelun päätteeksi ottelijat kättelevät.

Kättely on useille kulttuureille ominainen tervehtimismuoto. Se on historiallisesti kehittynyt luottamuksen osoituksen merkkinä siitä, että ei kanna asetta. Tämä funktio on pitkälti sama kuin avokämmenellä tervehtiminen. Kättely suoritetaan myös erotessa. Sopimusten ja kaupantekotilaisuuksissa tehdyt päätökset sinetöidään kättelyllä merkiksi, että molemmat osapuolet hyväksyvät päätökset ja ovat tyytyväisiä niihin. Sama koskee usein esimerkiksi vedonlyöntiä.

Useimmissa kulttuureissa kättelyyn käytetään oikeata kättä. Partiolaiset kättelevät poikkeuksellisesti vasemmalla kädellä ja miekkailijat aseettomalla kädellä (oikeakätiset vasemmalla ja vasenkätiset oikealla). Joillakin ryhmillä on erityisiä tervehtimisen kättelytapoja, joista tervehtijä tunnistaa heimolaisensa kätellessä.

Kansankielessä puhutaan käsipäivään antamisesta tarkoittaen, että tervehditään kättelemällä.

Flunssaisina aikoina terveysalan ihmiset neuvovat välttämään kättelemistä, koska käsien kautta leviävät virukset ja bakteerit nopeasti[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kättely on historiallisesti lähinnä eurooppalainen tapa. Jo antiikin Kreikan Peloponnesoksella käteltiin tervehdittäessä, ja roomalaiset omaksuivat tavan kreikkalaisilta uskollisuuden ja luotettavuuden osoitukseksi. Keskiajalla kättelystä tuli Euroopassa sopimuksen vahvistusele ja ystävyyden osoituksen muoto. Kättely tervehdysmuotona oli erityisen suosittua Englannissa, mistä sen suosio levisi manner-Eurooppaan 1800-luvulla yhteiskunnallisen tasa-arvoistumisen myötä. Alimmat sosiaaliluokat omaksuivat kättelyn 1900-luvulla.[1]

Kättelytapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Vladimir Putin (oik.) hallitsee kättelytilannetta nostamalla toisen kätensä vastapuolen käden päälle. Ele voi viestiä myös läheisyyttä.

Käden asennolla voidaan viestiä arvojärjestystä. Tasa-arvoisuutta viestittävien kättelijöiden kädet ovat samassa tasossa ja osapuolet pyrkivät puristamaan yhtä lujaa.[2] Hallitseva osapuoli pyrkii pitämään kättään vastapuolen käden yläpuolella, kämmen hiukan alaspäin. Tästä on tullut kieleen nimitys yliote, jolla viitataan voitolla olemiseen.[3] Jos toinen osapuoli ei halua tulla alistetuksi, voi hallitseva kättely-yritys tuntua hänestä loukkaavalta[4]. Alistuva osapuoli pitää kättään alaotteessa kämmen ylöspäin, eikä purista kovin lujaa. Myös herkkiä käsiään suojelevat ihmiset, kuten muusikot tai kirurgit, saattavat käyttää alaotetta kätellessään.[5]

Miehet, johtajat ja ulospäinsuuntautuneet ihmiset käyttävät yliotetta useammin kuin naiset, alemmassa asemassa olevat ja introvertit ihmiset[6] Aasialaisissa kulttuureissa suositaan usein heikkoa kädenpuristusta.[7].

Korostetun hallitsevan, kämmen kokonaan alaspäin olevan kädenojennuksen voi riisua aseista asettamalla toisen kätensä vastapuolen käden päälle, tai jopa tarttumalla häntä ranteesta[8].

Kättelevien ihmisten kuvassa näyttää usein siltä kuin kuvassa vasemmalla oleva olisi dominoiva, sillä hänen kätensä peittää oikealla seisovan osapuolen käden. Tämän vuoksi poliittiset johtajat usein pyrkivät kätellessään seisomaan kuvan vasemmalla puolella.[9]

Toisen osapuolen käteen kahdella kädellä tarttuminen ("käsihalaus") osoittaa kiinnostusta ja ystävällisyyttä, mutta joskus se voi tuntua vastaanottajasta liian läheiseltä. Toisella kädellä voi tarttua vastapuolta myös ylempää käsivarresta: mitä ylempää, sitä läheisempi kontakti. [10][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pease, Allen ja Barbara (2004). The Definitive Book of Body Language, Bantam Dell

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Annakaisa Suominen ja Pentti Huovinen: Tarttuuko tauti kättelyssä? 2004. Duodecim. Viitattu 17.7.2012.
  2. Pease, s. 46
  3. Pease, s. 42–43
  4. a b Laura Benyik: Mitä kättely kertoo meistä. Nykypäivä 5.9.2008.
  5. Pease, s. 42–45
  6. Pease, s. 43–44
  7. Theconnectedwoman.com - "Handshakes from Around the World"
  8. Pease, s. 49
  9. Pease, s. 50–51
  10. Pease, s. 53–54