Räkätauti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Räkätauti
ICD-10 A24.0

Räkätauti, rotsi[1] (lat. malleus) on tartuntatauti, jota esiintyy lähinnä hevosella, muulilla ja aasilla. Se voi tarttua myös muihin eläimiin kuten koiraan, kissaan ja vuoheen. Sen aiheuttaa Burkholderia mallei -bakteeri, joka tarttuu yleensä saastuneen ravinnon tai veden kautta. Räkätaudin oireita ovat kyhmymäisten muutoksien muodostuminen keuhkoihin ja verenvuoto ylähengitysteiden limakalvoilta. Akuutti muoto ilmenee yskänä, kuumeena ja yleensä vain toisesta sieraimesta erittyvänä räkänä. Ainakin jos tautia ei hoideta, seuraa verenmyrkytys ja muutamassa päivässä kuolema. Kroonisessa muodossa kehittyy turpaan ja ihon alle kyhmyjä. Joissakin tapauksissa nämä vuotavat verta. Menehtyminen voi kestää kuukausia. Eloonjääneet jäävät taudin kantajiksi.

Räkätautia esiintyy endeemisenä Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa. Se on saatu hävitetyksi Pohjois-Amerikasta, Australiasta ja suurimmasta osasta Eurooppaa valvonnalla, tuontirajoituksilla ja tartunnan saaneiden eläinten hävittämisellä. Suomessa räkätauti esiintyy harvinaisena ja siitä on ilmoitusvelvollisuus.

Räkätauti voi tarttua myös ihmiseen, minkä takia se luokitellaan zoonoosiksi. Tartunta tapahtuu suorassa kontaktissa sairaaseen eläimeen vahingoittuneen ihon, nenän tai suun limakalvon taikka hengityksen kautta. Koska ihmisellä taudin aiheuttama kuolleisuus on suuri ja taudin puhkeamiseen riittää vähäinen määrä mikrobeja, räkätautia pidetään mahdollisena aseena bioterrorismissa kuten myös melioidoosia, jonka aiheuttaa Burkholderia malleille läheistä sukua oleva Burkholderia pseudomallei.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001 s. 189