Nenän sivuontelo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nenän sivuontelot (lat. sinus paranasales) ovat pääkallossa olevia limakalvon verhoamia ilmatäytteisiä onteloita. Niistä poskiontelot (sinus maxillaris) sijaitsevat silmien alapuolella yläleukaluussa, otsaontelot (sinus frontalis) otsaluussa, seulalokerot (cellulae ethmoidales) silmien välissä seulaluussa ja kitaluun ontelo (sinus sphenoidalis) nenänielun takana kitaluussa. Sivuontelot kehittyvät lapsuuden aikana; poskiontelot voivat tulehtua 3–5 vuoden iästä lähtien ja otsaontelot alkavat kehittyä kuuden vuoden iässä.[1]

Sivuonteloiden merkitys on kiistanalainen. Mahdollisesti niiden tarkoituksena on esimerkiksi keventää kasvojen luita, avustaa äänen resonoinnissa, tuottaa limaa nenän limakalvojen kosteutukseen, osallistua sisäänhengitysilman levittämiseen hajuepiteeliin ja tuottaa typpimonoksidia.[2]

Sarvellisilla märehtijöillä on poskiontelosta yhteys sarviulokkeeseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jalanko H: Sivuontelotulehdus lapsella. Lääkärikirja Duodecim 2009. Haettu osoitteesta http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00318
  2. Kyung Shik Suh, Function of the Paranasal Sinuses. http://ws.ajou.ac.kr/~ent/new/case_topic/RHINODATA/FunctionPNS.htm
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.