Nenä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elintä. Samannimisestä oopperasta katso Nenä (ooppera).
Ihmisen nenä

Nenä (lat. nasus) on selkärankaisilla esiintyvä uloke, jonka pääasiallinen tarkoitus on toimia hengityksessä yhdessä suun kanssa ilman sisääntuloväylänä sisäänhengityksessä ja ilman ulostuloväylänä uloshengityksessä. Nenästä hengitystie kulkee nenäonteloon ja sieltä edelleen muualle hengityselimistöön. Nenään liittyvät sieraimet ja nenäkarvat, jotka suodattavat hengitysilmasta epäpuhtauksia. Ihmisen nenä sijaitsee keskellä kasvoja. Vastaavaa osaa kutsutaan kissoilla ja koirilla kirsuksi.

Nenän merkitys nisäkkäille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nisäkkäillä nenä toimii ilman lämmittäjänä, puhdistajana ja kosteuttajana ennen sen saapumista keuhkoihin. Useimmilla nisäkkäillä nenä on pääasiallinen elin haistamiseen. Koirat ja monet muut eläimet käyttävät hajuaistiaan ihmistä tehokkaammin. Hajuhermot muuntavat nenän limakalvoon saapuvien molekyylien viestit hajureseptorien avulla hajuaistimukseksi. Hajureseptorit reagoivat nenän limakalvolle liuenneisiin molekyyleihin ja niistä lähtee aisti-impulsseja hajuhermoja pitkin aivojen kuorikerroksen primaariselle hajualueelle.

Meressä elävien nisäkkäiden sieraimet ovat muuntuneet hyvin pelkistetyiksi ja korostavat eläimen virtaviivaisuutta. Merieläimet voivat sulkea sieraimensa sukelluksen ajaksi.

Nisäkkäillä nenän rakenteet ja tarkoitukset ovat erilaiset ne ovat muodostuneet aikojen saatossa tarkoituksiinsa. Esimerkiksi norsujen nenä eli kärsä on suuri, pitkä, lihaksikas, joustava ja massiivinen, joten norsu voi käyttää sitä monipuolisesti eri tarkoituksiin. Valailla taas sieraimet ovat vähitellen evoluution myötä siirtyneet päälaelle niin, että kuono eli yläeuka ja varsinaiset hengityselimet eli sieraimet sijaitsevat kokonaan eri kohdissa päätä.

Sairauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nenä.