Kuntoilu

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuntoilu eli kuntoliikunta tai kuntourheilu on yleiskunnon kohentamiseksi harrastettavaa liikuntaa.[1]

Kuntoilulla tähdätään fyysisen kunnon ylläpitoon ja parantamiseen, vailla kilpailullisia tavoitteita tai huipputuloksiin pyrkimistä. Kuntoilu voi olla aerobista kuten kävely, sauvakävely, hölkkä, pyöräily, hiihto ja uinti. Voimistelun avulla pyritään ylläpitämään notkeutta, ryhtiä ja nivelten liikkuvuutta. Kuntosaliharjoittelulla vahvistetaan lihasvoimaa ja kestävyyttä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: poukkoileva, sekava

Modernin ajan kuntoliikunnalla on yli satavuotinen tausta: Ruotsin hävittyä Suomen Venäjälle 1809, Ruotsissa nousi renkien ym. palkollisten maanviljelijöiden kuntoharjoiluttaminen samaan tyyliin kuin alokkaille asevoimissa: jäykkä aamuvoimistelurutiini, jossa kaikki suorittavat harjoiteet samaan tahtiin.[2]

Saksan ruhtinaskuntien yhdistämiseen Preussin johdolla Saksan keisarikunnaksi liittyi kuntosaliharrasteet 1800-luvun alusta lähtien.

Kaupallinen kuntoilu löi itsensä läpi 1900-luvun alussa yhdysvaltalaisen Charles Atlas -nimisen kehonrakentajan ja voimamiehen tultua kuuluisaksi kehonsa ansiosta. Hän alkoi myydä kuntoiluoppaita.

Suomessa maaottelumarssi vuonna 1940 oli sekä kansallinen tapahtuma että kuntoliikuntatapahtuma.

Kunto-oppaiden perikuvaksi tuli toisen maailmansodan jälkeen Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien kunto-opas. Se perustui havaintoon, että pääsykokeissa hyvin treenatut sotilaslentäjät pehmenivät virkaurallaan työssä, joka on istumista toimistossa tai lentokoneessa.

Bodari-tyyppisiä sankarihahmoja oli 1950-luvulta lähtien esimerkiksi yhdysvaltalaisissa ja italialaisissa elokuvissa, jotka yleensä juoneltaan koskettelivat antiikin Kreikan tarinoita (miekka ja sandaali -elokuvat). Tässä vaiheessa ns. punttisaleja oli jo toiminnassa melko runsaasti sekä länsimaissa että kommunistisissa maissa.

Kuntoliikunta nousi pitkin 1960-lukua muotiin, etenkin hölkkääminen. Yhdysvaltain ilmavoimien lääkintäeversti Cooperin 12 minuutin juoksutesti tuli koululaisten kuntotestiksi.

Jossain määrin yksilöiden kuntoilu yksin tai saleilla vähensi liikuntaseurojen jäsenmääriä. Naisten liikuntaseurat, joissa voimisteltiin renkaiden ja pallojen avulla, hiipuivat. Pesäpallo- ja jalkapalloharrastus väheni.

1970-luvun alustä lähtien kehittyi kuntosaliharrastuksen ja aerobicin kaupallinen läpimurto vapaa-ajan viettotapana 1980-luvun alussa ainakin Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Arnold Schwarzeneggerin kaltaiset kehonrakentajat mainostivat punttisaleja ja Jane Fondan kaltaiset julkkikset aerobiciä. Joe Weiderin Kaliforniassa sijaitseva punttisali oli kuuluisuus alalla. Alan lehtiä syntyi. Proteiinien, muiden ns. lisäravinteiden, vitamiinien ja laittomien hormonien kauppa siirtyi alan ammattilaisten maailmasta harrastajien maailmaan.

1980-luvun jälkipuolelta lähtien kuntoliikunta on löytänyt yhä uusia kaupallisia sovellutuksia - massamaratonit, niistä kehitetyt ylipitkät matkat, triathlon-tapahtumat.

Aikuisten kuntotesteiksi tuli 1990-luvulla UKK-kävelytesti, koska havaittiin heidän olevan liian huonossa kunnossa Cooperin juoksutestiin.

1990-luvulla aerobic on laajentunut spinningiksi, vesiliikunnaksi jne. Sykemittaus ja mittaustulosten aikasarjat ovat tulleet kuntoilijoiden käyttöön. Lenkkikenkä on kehittynyt perheiksi erilaisia urheilukenkiä eri harrastemuotoihin ja teknisesti kenkä on monimutkaistunut.

2000-luvulla on useissa länsimaissa haahduttu siihen, että jo 10-20-vuotiaat ovat rapakunnossa. Heidän avukseen on mm. Englannissa kehitetty boot camp-tyyppisiä eli alokaskoulutus-tyyppisiä kunto- ja laihdustuskursseja. Myös TV:n Tanssii tähtien kanssa-tyyppiset kilpailut ovat ainakin osin kuntoiluun, tanssin kautta, ohjaavia.

[muokkaa] Liikunta ja yhteiskunta

Kuntoilettomuuteen liityvät negatiiviset vaikutukset ovat usein välillisiä - liikkumattomuus tuo kroonisia sairauksia (ylipaino, diabetes, sydän- ja verenkiertosairaudet jne.), joiden hoitaminen vie yksilön ja yhteiskunnan voimavaroja.

[muokkaa] Ympäristövaikutukset

Monia nykyaikaisia kuntoilumuotoja on arvosteltu siitä, että ne vaativat turhia välineitä, tuhlaavat luonnonvaroja ja saastuttavat ympäristöä. Kestävän kehityksen mukaista on erityisesti hyötyliikunta sekä luonnossa liikkuminen: lenkkeily, pyöräily, sauvakävely, hiihto, melonta, marjastus, avantouinti ja luistelu. Liikuntapaikalle kulkeminen kävellen, polkupyörällä tai linja-autolla on luontoystävällisempää kuin autoilu.[3]

Ympäristöä kuluttaviin liikuntamuotoihin lasketaan muun muassa golf, jääkiekko ja laskettelu. Niiden harrastamiseen tarvitaan kalliita varusteita. Jäähallien viilentäminen ja laskettelurinteiden lumettaminen kuluttaa energiaa. Näiden lajien vuoksi luonnonmukaista maisemaa on usein jouduttu muokkaamaan rankasti.[3]

Ylivoimaisesti suurimmat ympäristövaikutukset aiheuttaa lajien harrastamiseen liittyvä liikenne. Suuressa mittakaavassa tarkasteltuna suomalaisen liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset ovat vähäisiä.[4]

Euroopan neuvoston urheilun peruskirjaan[5] on Suomen aloitteesta kirjattu tarve kestävän kehityksen esille nostamiseen liikunnassa. Artikla edellyttää, että liikuntakulttuurin tulee olla sopusoinnussa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Tämä tarkoittaa luonnon ja ympäristöarvojen ottamista huomioon liikuntapaikkoja suunnittelussa, liikuntajärjestöjen kestävän kehityksen mukaisen toiminnan tukemista ja ihmisten tietoisuuden lisäämistä liikunnan ja kestävän kehityksen välisestä suhteesta.[6]

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ Morehouse Laurence & Gross Leonard: Järkevästi huippukuntoon 30 viikkominuutissa
  3. ↑ 3,0 3,1 Kuntoillaan kestävästi ja nautitaan lähiluonnosta (Vihreäpolku.info, Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen opiskelijoiden tuottama ja ylläpitämä ympäristösivusto) Viitattu 23.5.2009.
  4. ↑ Liikunta ja ympäristö Suomen liikunta ja ympäristö ry. Viitattu 23.5.2009.
  5. ↑ Recommendation No. R.(92) 13.
  6. ↑ Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu: Tieteellinen katsaus, s. 301. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 90. Jyväskylä Helsinki: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö: Opetusministeriön liikunta- ja nuoriso-osasto, 1994. ISBN 951-790-114-3.

[muokkaa] Aiheesta muualla


Tämä harrastuksia käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuntoilu
Henkilökohtaiset työkalut