Sauvakävely

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Kävelysauva” ohjaa tänne. Vaeltamisessa tukena käytettävästä yksittäisestä sauvasta kerrotaan artikkelissa Alppisauva.

Sauvakävely on ulkoliikuntamuoto, jota harjoitetaan sauvojen avulla, jotka ulkoisesti muistuttavat hiihtosauvoja, mutta on suunniteltu erityisesti sauvakävelyyn.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauvakävely on kävelyä, jota tehostetaan erityisesti sauvakävelyyn suunnitelluilla sauvoilla. Retkeilijät, rinkkavaeltajat ja hiihtäjät olivat toteuttaneet edellä mainittua peruskonseptia jo kauan. Sauvakävelykonsepti perustui hiihtäjien kesäharjoituskauden harjoitteluun Maurin Revon ansiosta 1979, se sisälsi ensimmäiset akateemiset kuvaukset sauvakävelyharjoittelusta: kuinka sitä suoritetaan, anatomiset ja fysiologiset syyt harrastaa sitä. Revon kirjoittamissa valmennusoppaissa Hiihdon lajiosa (1974)[1], Hiihdon lajiosa (1979)[2], Nuorten hiihdon valmennusopas (1983)[3] ja Hiihdon 2-tason koulutusmateriaali (1989)[4] hän tuo esille ensimmäisenälähde? kirjoittajana sauvakävelyharjoitukset ja sauvakävelyn merkityksen hiihtäjille. Sauvakävely ei omana kuntoliikuntamuotona ollut vielä tuolloin ollut yleisesti tiedossa.

1997 valmisti ja markkinoi Exel Oyj ensimmäiset kävelysauvat.[5] Termi ”Nordic Walking” luotiin ja se tuli kansainvälisesti tunnetuksi vuonna 1999 Exel Oyj:n mainonnan ansiosta.

Yleisiä väärinkäsityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun ensimmäiset kävelysauvat ja sauvoilla kävelyn tekniikat esiteltiin yhdysvaltalaisen Exerstriderin toimesta vuonna 1988[6], niillä oli hyvin vähän yhteistä nykyisten sauvakävelysauvojen kanssa. Nämä sauvat olivat hyvin painavat ja muistuttivat enemmän alppisauvoja yksinkertaisine hihnalenkkeineen (myöhemmin myös ilman hihnoja). Sauvakävely, joka perustuu laajaan kirjalliseen materiaaliin ja perustavaan kenttätutkimustyöhön toisin kuin ”Exerstriding” (samankaltainen laji, jossa myös kävellään sauvoilla) ja joissa molemmissa käytetään keskenään kahta varsin erilaista suoritustekniikkaa sekä välineitä, usein virheellisesti sotketaan puutteellisten käännösten vuoksi samaa tarkoittaviksi asioiksi.

Hyödyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kävelyyn verrattaessa sauvakävelyssä voimaa tuotetaan jokaisella askeleella myös sauvoen. Sauvakävelijät käyttävät enemmän koko lihaksistoaan ja suuremmalla intensiteetillä saavuttaen kohentuneita kuntovaikutuksia sellaisilla osa-alueilla, joita ei saavuteta kävellen (rinta-, leveät selkä-, käsivarren ojentaja-, olkapää-, vatsa-, suorat selkä- ja muut ryhtilihakset). Sauvakävellen voi energiankulutus nousta yksilötasolla jopa 46 % korkeammaksi kuin kävellen.[7][8] Sauvakävelyn on myös todettu lisäävän ylävartalon lihasten kestävyyttä 38% alkutasoon nähden vain kahdessatoista viikossa.[9]

Laajempien lihasryhmien osallistuminen sauvakävelysuoritukseen on syy sen tuottamiin kävelyä parempiin harjoitusvaikutuksiin:

  • Kokonaisvaltaisesti lisääntynyt kestävyys ja voima ryhtilihaksissa ja koko kehossa.
  • Merkittävän sydämen sykkeen nousu (vakionopeudella)[10]
  • Kohentaa verenkiertoa ja parantaa hapenottokykyä
  • Helpottaa mäkien nousua
  • Polttaa enemmän kaloreita
  • Kohentaa tasapainoa ja asentovakautta
  • Vähentää merkittävästi lonkka-, polvi- ja nilkkaniveliin kohdistuvaa painetta
  • Lisää luuston tiheyttä

Välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauvakävelysauvat ovat merkittävästi lyhyemmät kuin maastohiihtosauvat. Väärän mittaisten sauvojen käyttäminen voi aiheuttaa sauvakävelijälle ylimääräistä rasitusta polvi- ja lonkkanivelissä ja/tai selän alueella minimoiden näin sauvakävelyn muuten niin edullisia harjoitusvaikutuksia. Kävelysauvoja on saatavana yksiosaisina tai teleskooppisina eli kaksiosaisina säädettävinä sauvoina. Kävelysauvojen tunnistettava ominaisuus on niiden kahvoihin kiinnittyvät hihnat, jotka muistuttavat sormetonta hansikasta ja jotka välittävät tuotetun voiman eteenpäin eliminoiden tarpeen puristaa sauvan kahvoista.

Toisin kuin retkeilysauvat, kävelysauvat toimitetaan vaihdettavilla kumitassuilla, joita käytetään käveltäessä kovilla pinnoilla, ja kovametallipiikeillä polkuja, rantoja, lumea ja jäätä varten. Yleisimmin kävelysauvat on valmistettu kevyestä alumiinista, hiilikuidusta, tai komposiittimateriaaleista. Erityisille jalkineille ei ole tarvetta, vaikka markkinoilla on kenkiä, joita on markkinoitu sauvakävelyyn suunnitelluiksi. Hyvin istuva kävely-, juoksu- tai vaelluskenkä käy mainiosti sauvakävelijän tarpeisiin.[11]

Sauvakävelysauvan valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuntoilijalle sopiva sauvan pituus on sellainen, että kyynärpää muodostaa 90 asteen kulman sauvan ollessa rentona kädessä ja sauvan kärjen jalkaterän vieressä. Tämä toteutuu kun sauvan pituus on noin 70% kävelijän pituudesta. Kokeneelle harrastajalle sopii myös hieman pidempi sauva.[12][13]
  • Kahvan tulee olla muotoiltu ja materiaaliltaan sellaista, joka ei hierrä paljasta kättä.
  • Hihnan tulee olla hyvin kättä tukeva ja lisäksi sellainen, että kahvaa ei tarvitse puristaa vaan sauva kulkee luontevasti sauvakävelijän liikkeiden mukana.
  • Hyvä hihna jakaa myös käteen tulevan puristuksen tasaisesti ja mahdollistaa esteettömän verenkierron kämmenessä.
  • Sauvan tulee olla kevyt ja kestävä -- valmistettu mieluiten alumiinista, komposiitista tai hiilikuidusta.
  • Sauvan alapäässä oleva kovametallipiikki on turvallisuutta lisäävä tekijä, ja lisävarusteena piikin päälle kiinnitettävä asfalttitassu vaimentaa käteen kohdistuvat tärähdykset kovilla pinnoilla.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauvakävelytekniikka alkuperäisessä muodossaan on liikeradoiltaan luonnollinen (perustuu Mauri Repon edellä mainittuun teokseen).

Käsien, jalkojen, lantion ja vartalon liikeradat ovat rytmisesti ja liikeradallisesti samanlaiset kuin kävelyssä. Sauvakävelyssä vastakkaiset kädet ja jalat vuorottelevat rytmisesti eteen ja taakse aivan kuin kävelyssä, mutta selvästi tehostetummin. Sauvakävelyn rytmi ja liikeradat ovat tärkeitä oppia heti oikein, jotta saavutettaisiin parhaat mahdolliset harjoitusvaikutukset. Käsien liikelaajuus edestakaisessa suunnassa säätelee myös jalkojen liikelaajuutta. Suppeat eli lyhyet käsivarsien liikeradat siirtyvät myös suppeiksi lantion ja jalkojen liikeradoiksi. Mitä pidemmät ja loppuun saatetummat edellä mainitut ylä- ja alaraajojen liikeradat ovat, sitä voimakkaammat lantion, rintarangan sekä niska- hartiaseudun kierrot saavutetaan. Mahdollisimman suurilla, vaihtelevilla nivelkulmilla suoritettu sauvakävely on erinomaista harjoitusta tuki- ja liikuntaelimistölle.

Organisaatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauvakävelytoiminnan kehittymisen aikana on luotu useita järjestöjä sauvakävelyn edistämiseksi:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]