Alumiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MagnesiumAlumiiniPii
B

Al

Ga  
 
 
Al-TableImage.png
Yleistä
Nimi Alumiini
Tunnus Al
Järjestysluku 13
Luokka Metalli
Lohko p
Ryhmä 13, booriryhmä
Jakso 3
Tiheys 2,70×103 kg/m3
Kovuus 2,75 (Mohsin asteikko)
Väri Hopeinen
Löytövuosi, löytäjä 1825, Hans Christian Orsted
Atomiominaisuudet
Atomipaino 26,9815386[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 190 pm
Kovalenttisäde 154 pm
Van der Waalsin säde 227 pm
Orbitaalirakenne [Ne] 3s2 3p1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 3
Hapetusluvut +III
Kiderakenne pintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste 933,47 K (660,32 °C)
Kiehumispiste 2740 K (2467 °C)
Moolitilavuus 10,00×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö 294,0 kJ/mol
Sulamislämpö 10,71 kJ/mol
Höyrynpaine 2,42 Pa 557 K:ssa
Äänen nopeus 5080 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,61 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,897 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus 37,7 × 106 S/m
Lämmönjohtavuus (300 K) 237 W/(m×K)
CAS-numero 7429-90-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Alumiini on alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kolmanteen jaksoon ja 13. pääryhmään kuuluva metalli. Sen kemiallinen merkki on Al (lat. aluminium) ja järjestysluku 13. Sitä on noin 8 % maankuoresta, jossa se on kolmanneksi yleisin alkuaine (hapen ja piin jälkeen) ja samalla yleisin metalli. Yleisyydestään huolimatta se on tullut tunnetuksi vasta 1800-luvulla, sillä se esiintyy luonnossa ainoastaan yhdisteinä ja vasta elektrolyysin keksiminen teki mahdolliseksi eristää sitä vapaana alkuaineena. Nykyisin se on hyvin yleisesti käytetty metalli, jonka keveys ja lujuus tuovat merkittäviä säästöjä muun muassa kuljetusteollisuudessa.

Alumiini kestää melko hyvin ilman ja veden vaikutusta eikä siis ole altis korroosiolle, ja siksi sitä käytetään usein teräksen sijasta. Alumiinin korroosiokestävyys perustuu pintaan muodostuvaan suojaavaan oksidikerrokseen.[2] Alumiinin pinta siis hapettuu, mutta pintaan muodostuva tiivis oksidikerros suojaa alempia kerroksia korroosiolta. Usein alumiinia seostetaan muilla metalleilla, esimerkiksi magnesiumilla. Alumiinin hyvää lämmönjohtavuutta hyödynnetään etenkin elektroniikkateollisuudessa. Myös alumiinin sähkönjohtokyky on erittäin hyvä.

Alumiinin tuottamiseen bauksiitista tarvitaan paljon sähköenergiaa, noin 16 000 kWh/tonni. Alumiinijätteestä palautuu uusiokäyttöön kolme neljäsosaa. Alumiinin tuotannossa käytetään Hallin prosessia, jossa alumiinia valmistetaan elektrolysoimalla bauksiitin ja kryoliitin (Na3AlF6) seosta.

Kiina on alumiinin merkittävimpiä esiintymisalueita. Maailman suurin alumiinin tuottaja on venäläinen United Company RUSAL.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alumiinia

Useat alumiinipitoiset mineraalit ovat olleet tunnettuja esihistoriallisista ajoista saakka, mutta alumiini metallina tuli tunnetuksi vasta 1800-luvulta.[2] Teollisesti sitä on tuotettu vasta sata vuotta. Vuonna 1807 englantilainen kemisti Sir Humphrey Davy päätteli eräiden mineraalien sisältävän tuntematonta metallia, jolle hän antoi nimen aluminum. Nimi johtui vanhastaan tunnetusta alunasta, joka myös osoittautui alumiinin yhdisteeksi.[2] Davy yritti onnistumatta valmistaa alumiinia alumiinioksidin ja potaskan (puutuhkasta valmistettu kaliumhydroksidi) elektrolyysin avulla. Myöhemmät sukupolvet muuttivat nimen muotoon aluminium, joka on paremmin ja miellyttävämmin äännettävä ja jota brittienglannissa edelleenkin käytetään. Yhdysvalloissa on vuodesta 1925 ollut käytössä muoto aluminum.[2]

Vuonna 1825 onnistui tanskalainen fyysikko Hans Christian Ørsted Davyn työn jalanjäljissä tuottamaan ensimmäiset alumiinihiukkaset (grammat) kuumentamalla alumiinikloridia kaliumin avulla.[2] Vuonna 1845 saksalainen Friedrich Wöhler määritti useita alumiinin ominaisuuksia, muun muassa sen huomattavan keveyden. Alumiini oli tällöin arvokkaampaa kuin kulta.

Vuonna 1846 ranskalainen Henri Sainte-Claire Deville kehitti tuotantomenetelmän, joka mahdollisti alumiinin teollisen tuotannon pienessä mittakaavassa, mutta esitteli tuotantomenetelmän parannukset teoksessaan vasta 1859. Prosessi otettiin käyttöön ympäri Euroopan, ja viimeinkin alumiinia oli mahdollista tuottaa kilokaupalla, mikä oli merkittävä askel teollisen tuotannon kehittymiselle ja vei alumiinin laboratorioista tehtaisiin. Vuonna 1884 alumiini oli kuitenkin vielä yhtä arvokasta kuin hopea. Tällöin alumiinia käytettiin Washington-monumentin kärkikartiossa.

Varsinaisen teollisen tuotantotavan kehittivät samanaikaisesti sekä Charles Martin Hall Yhdysvalloissa että Paul Héroult Ranskassa vuonna 1886. Molemmat jalostivat alumiinioksidia kryoliitista ja alumiinia aluminioksidista sulatuselektrolyysin avulla. Prosessia kutsutaan keksijöidensä perusteella Hall-Héroult-menetelmäksi.[2]

Vain kaksi vuotta Hall-Héroult-menetelmän kehittämisen jälkeen vuonna 1888 itävaltalainen Karl Bayer kehitti menetelmän valmistaa alumiinioksidia bauksiitista (bauksiittisavesta). Tämä keksintö poisti viimeisen esteen alumiinin teollisen tuotannon tieltä, ja sen ansiosta alumiinin kilohinta laski 80 prosenttia vuonna 1890. Alumiini oli nyt viimeinkin todellinen teollisesti tuotettava materiaali.

Alfred Gilbertin Anteroksena tunnettu veistos, oikealta nimeltään The Angel of Christian Charity. Veistos pystytettiin Lontoon Piccadilly Circusiin vuonna 1893, ja se oli ensimmäisiä alumiiniin valettuja patsaita.

Alumiinin käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhdasta alumiinia käytetään teollisiin tarkoituksiin sähköjohtimissa. Puhdas alumiini on varsin pehmeää. Sen vuoksi koneiden ja laitteiden valmistusmateriaaleina käytetään seostettua alumiinia, kuten silumiini, näiden seosten parempien lujuusominaisuuksien vuoksi. Lentokoneissa on duralumiinin keksimisestä, 1920-luvulla alkaen, käytetty paljon ohuita alumiinilevyjä ja alumiinista koneistettuja rakenteita, joilla pyritään aikaansaamaan luja ja kevyt rakenne. Siksikin alumiinia, titaania ja magnesiumia kutsutaan kevytmetalleiksi. Alumiinin kanssa valmistusmateriaalina kevytrakenteissa ja veneissä kilpailevat myös kuitulujitetut komposiitit. Erilaisten moottoreiden ja vaihteistojen kuoret tai rungot on usein valmistettu alumiinista valamalla. Moottorin jäähdytyksen kannalta etuna on alumiinin hyvä lämmönsiirtokyky. Alumiinia käytetään myös erilaisissa elintarvikepakkauksissa, joista ovat esimerkkeinä virvoitusjuomatölkit. Tässäkin kyse on painon minimoinnista käsin kuljetettavassa tuotteessa. Toimistosisustuksessa alumiinia käytetään mm. kotelolistoina, joiden alla johdetaan sähkö- ym. kaapeleita.

Alumiinin etuja ovat hyvä lujuus suhteessa painoon ja useimmissa oloissa hyvä korroosiokestävyys tiiviin oksidikerroksen ansiosta.

Alumiinin isotoopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alumiinista tunnetaan useita eri isotooppeja, joiden atomipaino vaihtelee välillä 21 - 42. Näistä kuitenkin vain kahta isotooppia, 27Al (vakaa isotooppi) ja 26Al (radioaktiivinen isotooppi, puoliintumisaika = 7.2×105 vuotta), tavataan luonnossa. Radioaktiivista alumiinia syntyy kun Argon-atomeita pommitetaan protoneilla. Radioaktiivista alumiinin on havaittu olevan käyttökelpoinen väline mm. meren pohjan sedimenttien, jäätiköiden ja meteoriittien iän määrityksessä. 26Alumiini hajoaa positroniemission kautta ja hajoamistuotteena syntyy 26Magnesiumia ja gammasäteilyä.

Alumiinin yhdisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alumiini sitoutuu epämetalleihin kovalenttisluonteisilla sidoksilla, mistä johtuu, että esimerkiksi alumiinioksidi reagoi sekä vahvojen happojen että vahvojen emästen kanssa. Tärkeitä alumiiniyhdisteitä ovat alumiinioksidi (Al2O3) eli alumina, mineraalinimeltään korundi, jota käytetään hionta-aineena, sekä paperiteollisuudessa käytetty alumiinisulfaatti, Al2(SO4)3. Savi ja kaoliini koostuvat myös pääosin alumiiniyhdisteistä.

Voimakkaiden emästen kanssa reagoidessaan alumiini muodostaa aluminaatteja (AlO2- tai AlO33-).

Kreikkalainen lääkäri Dioskorides suositteli alunaa eli kalium-alumiinisulfaattia iho-oireisiin, mutta se on osoittautunut hyödyttömäksi. Sen sijaan verenvuotojen tyrehdyttämiseen sitä käytetään edelleen. [2] Alunaa on käytetty myös värien kiinnitteenä sekä paperin valmistukseen.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen saa ravinnosta noin 7 mg alumiinia vuorokaudessa, mutta siitä imeytyy vain kymmenesosa. Eliöt eivät tutkimusten mukaan tarvitse alumiinia, mutta siitä ei ole todettu olevan suurta haittaa. Tosin alumiini kertyy esimerkiksi luustoon, ja seurauksena voi olla osteomalasia eli luunpehmennystauti, jolloin luun mineralisoituminen vähenee.[3] Elintarvikkeissa käytetään alumiinia ja alumiiniyhdisteitä lisä- ja apuaineina.[4] Alumiini on ympäristömyrkky, joka on haitallinen aivojen toiminnalle. Pitkäaikainen altistus voi johtaa hermosolujen tuhoutumiseen ja hermoston rappeutumissairauksiin. Ympäristön saastumisen ja teollisen hyödyntämisen takia alumiinia löytyy aina ympäristöstä. Alumiini pystyy ylittämään ns. veriaivoesteen ja kerääntyy siksi aivoihin.[5]. Parkinsonin tautia ja seniiliä dementiaa sairastavien aivosoluista on löydetty korkeita alumiinipitoisuuksia.[4]

Ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alumiini on happamassa vedessä liukoisessa muodossa ja ekologisesti vaikuttavaa. Saostuneena tai kiviainekseen rakentuneena alumiini on haitatonta.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Marko Hamilo: Alumiinin valmistus vie paljon energiaa Helsingin Sanomat 8.5.2007. Viitattu 14.7.2010.
  3. Oulun yliopisto Sisätautien klinikka
  4. a b Lähteenmäki, Nuutinen, Parkkinen: Ravintomme lisäaineet. lisäaineiden terveysvaikutukset. Helsinki: Academica kustannus Oy, 2000. ISBN 952-5046-01-x.
  5. Elohopeayhdisteiden ja alumiinin hermostomyrkyllisyyden arviointi soluviljelmissä
  6. Virtanen, Sofia: Professori: "Talvivaaran suurin ympäristöuhka jäänyt ilman huomiota" (Kaivosuutinen) Tekniikka ja Talous. 20.11.2012. Viitattu 25.11.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta alumiini.