Suolahappo
Wikipedia
| Suolahappo | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7647-01-0 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HCl |
| Moolimassa | 36,46 g/mol |
| Ulkomuoto | kirkas väritön-vaaleankeltainen neste |
| Sulamispiste | −26 °C (247 K) (38 % liuos) |
| Kiehumispiste | 110 °C (383 K) (20,2 % liuos) 48 °C (321 K) (38 % liuos) |
| Tiheys | 1,18 g/cm3 (37 % liuos) |
| Liukoisuus veteen | 72 g / 100 ml (20°C) |
Suolahappo (vetykloridihappo, kloorivetyhappo) on vahva happo, joka on vetykloridin (HCl) vesiliuos. Se on voimakkaasti syövyttävää ja sitä löytyy luonnostaan mahanesteestä.
Vetykloridi on pistävänhajuinen kaasu (kiehumispiste –85 °C), joka liukenee runsaasti veteen (725 g/l, 20 °C). Sen pistävän hajuista vesiliuosta kutsutaan suolahapoksi. Muita synonyymejä ovat vetykloridihappo ja kloorivetyhappo.[1]
Vetykloridia voidaan valmistaa laboratoriossa muun muassa ruokasuolasta (NaCl) ja väkevästä rikkihaposta (H2SO4). Kun vetykloridimolekyyli joutuu veteen (H2O), se jakaantuu ioneiksi. Se hajoaa vetyioniksi H+ ja kloridi-ioniksi Cl-. Vetyioni liittyy vesimolekyyliin jolloin muodostuu oksoniumioni H3O+.
Suolahapon suolat ovat nimeltään klorideja. Esimerkiksi ruokasuola NaCl, natriumkloridi, on suolahapon natriumsuola. Natriumkloridia käytetään teolliseen suolahapon valmistukseen.
[muokkaa] Lähteet
- OVA-ohje: Kloorivety ja suolahappo Työterveyslaitos.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ OVA-ohje: Kloorivety ja suolahappo 8.12.2008. Työterveyslaitos. Viitattu 4.7.2009.
[muokkaa] Aiheesta muualla