Ruokasuola

Wikipedia
Ohjattu sivulta Natriumkloridi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Natriumkloridi

Sodium-chloride-3D-vdW.png

Tunnisteet
Muut nimet Ruokasuola, suola
CAS-numero 7647-14-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava NaCl
Moolimassa 58,5 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen kristallimainen kiinteä aine
Sulamispiste 802 °C (1075 K)
Kiehumispiste 1 440 °C (1713 K)
Tiheys 2,164 g/cm3
Liukoisuus veteen 35,7 g / 100 ml (kylmä)
Suolarakeita
Suolakide
Suola on esiteollisena aikana muodostanut merkittävän osan Suomen ulkomaankaupasta. 1800-luvulla suomalaiset purjelaivat toivat suolaa Cadizista ja Trapanista.[1] Kuvassa suolavarastoja Trapanissa Sisiliassa.

Ruokasuola, lääketieteessä keittosuola, yleiskielessä suola, on pääasiassa natriumkloridista (NaCl) koostuva suola. Se on yleinen luonnonaine, jota esiintyy merivedessä ja paikoitellen myös kallioperässä. Sitä käytetään mausteena ja ruoan säilönnässä, mutta myös tiesuolana ja kemiallisen teollisuuden raaka-aineena. Sen mukaan on myös saanut nimensä kokonainen laaja kemiallisteiden yhdisteiden ryhmä, suolat. Erotukseksi muista suoloista nimitetään natriumkloridia kemiassakin usein ruokasuolaksi. Tavallisessa pöytäsuolassa on noin 99,9 % natriumkloridia.

Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokasuola on natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste, NaCl. Se on tyypillinen ioniyhdiste, siis kemiallisen määritelmän mukainen suola, joka koostuu positiivisista natriumioneista ja negatiivisista kloridi-ioneista. Kiinteässä tilassa se muodostuu kuutiollisista kiteistä, joissa jokainen natriumioni on kuuden kloridi-ionin symmetrisesti ympäröimä ja vastaavasti jokainen kloridi-ioni kuuden natriumionin ympäröimä. Vastakkaismerkkisten ionien välinen sähköinen vetovoima, ionisidos, pitää kidettä koossa.

Natriumkloridi liukenee helposti veteen jopa 30-prosenttiseksi liuokseksi. Se ei johda sähköä kiteisessä tilassa, mutta sulana se johtaa, samoin vesiliuoksena. Tällöin sähkövirta muodostuu ionien liikkeestä. Sähkövirta hajottaa sen kemiallisesti, toisin sanoen tapahtuu elektrolyysi.

Natriumkloridia syntyy esimerkiksi suolahapon ja natriumhydroksidin reagoidessa keskenään: HCl + NaOH → NaCl + H2O. Täten se on suola myös vanhan kemiallisen määritelmän mukaan, jolloin tällä termillä tarkoitetaan hapon ja emäksen välisessä reaktiossa syntyvää ainetta. Tällä tavoin sitä ei kuitenkaan käytännössä valmisteta.

Esiintyminen luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnossa ruokasuolaa on runsaasti liuenneena merivedessä. Valtamerissä sitä on noin 3–4 %, mutta esimerkiksi Itämeren murtovedessä vain 1–2 %. Joissakin suolajärvissä, kuten Kuolleessameressä ja Amerikan Isossa Suolajärvessä sitä on jopa lähes kyllästettynä liuoksena, jolloin sitä on noin 30 %.

Suolaa esiintyy paikoitellen runsaasti myös kallioperässä vuorisuolana sekä suola-aavikoilla. Käytännön tarpeisiin sitä valmistetaan merivettä haihduttamalla tai suolakaivoksia louhimalla.

Eri lähteistä saadut suolat sisältävät natriumkloridin lisäksi muita suoloja. Näitä myydään kauppanimillä mineraalisuola, merisuola, ruususuola tai kristallisuola. Kaikki sisältävät jonkin verran kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia.

Ravintokäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suolaa käytetään mausteena sille ominaisen, suolaisen perusmaun vuoksi. Teollisuus käyttää ruokasuolaa, koska se on hinnaltaan edullista ja sitoo nestettä. Suolan lisäys vaikuttaa myös ravinnon koostumukseen. Suola vaikuttaa leivinhiivan kasvuun leivän leipomisessa ja juuston kypsymiseen. Suolaa käytettiin ennen paljon säilömiseen. Nykyään pakastus on korvannut suurelta osin suolaamisen.[2]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieninä määrinä ruokasuolan sisältämä natrium on ihmiselle tärkeä kivennäisaine.[3]

Suomalaisessa maaperässä ei esiinny juuri lainkaan elimistölle välttämätöntä jodia. Siksi natriumjodidia, kaliumjodidia tai kaliumjodaattia lisätään suolaan (2,5 mg / 100 g suolaa). Näin pyritään estämään kilpirauhasen suurentumaa eli struumaa.

Puute[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnosta johtuvaa natriumin puutetta ei tunneta, koska ruoassa on suolaa monta kertaa enemmän kuin mitä ihminen tarvitsee.[4] Liian alhainen veren natrium, hyponatremia, voi syntyä vain kahdella eri mekanismilla: natriumia joko menetetään liikaa tai elimistöön kertyy liikaa vettä.[3] Suolan puute voi aiheutua lääkityksestä, syömättömyydestä, hikoilusta, runsaasta veden juonnista, joistain sairauksista tai ripulista tai oksentelusta.[5][3][4] Etenkin vanhukset voivat kärsiä suolan puutteesta syömättömyyden ja lääkityksensä johdosta. Hyponatremian oireita ovat väsymys, voimattomuus, päänsärky ja pahoinvointi, sekä joskus lihasheikkous, kouristelu ja sekavuus.[5]

Vuonna 2011 Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistun raportin mukaan vähäinen suolan käyttö lisää sydänkohtauksen riskiä suurempaan suolankäyttöön verrattuna.[6]

Akuutin suolamenetyksen voi korvata laimealla suolavedellä tai siihen tarkoitetuilla lääkevalmisteilla. Jos suolojen pitoisuus muuttuu liian väkeväksi tai laimeaksi, seurauksena on aineenvaihdunnan häiriöitä.[4]

Liikasaanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokasuolan natrium kohottaa verenpainetta.[3] Cochrane-katsauksen mukaan vähäsuolainen ruokavalio voi laskea systolista verenpainetta lyhyellä aikavälillä 1–3,5 prosenttia.[7] Runsas suolankäyttö altistaa kohonneen verenpaineen kautta sepelvaltimotaudille, aivohalvaukselle, sydämen ja munuaisen vajaatoiminnalle ja osteoporoosille.[8] Suolan syöminen saattaa myös lisätä riskiä sairastua syöpään.[9]

Monissa laajoissa tutkimuksissa suolankäytöllä ei ole havaittu merkittävää yhteyttä korkeaan verenpaineeseen. Ihmisten reaktio suolaan on yksilöllistä, sillä munuainen säätelee suolan eritystä: sen vuoksi joidenkin verenpaine laskee suolan lisäyksen myötä ja joidenkin nousee. Tämän vuoksi monet tutkimukset suolansaannin terveysvaikutuksista antavat usein ristiriitaisia tuloksia. Joissain tutkimuksissa suuren suolankäytön on havaittu vähentävän sydänkohtausten määrää. Vuonna 2011 American Journal of Hypertension -lehdessä julkaistun meta-analyysin mukaan suolan rajoittaminen ruokavaliossa ei vähennä sydänkohtausten, aivohalvausten tai ennenaikaisen kuoleman riskiä ihmisillä, joilla on korkea tai normaali verenpaine.[6]

Saanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaiset naiset käyttävät suolaa 6,1 g/vrk (2,4 g Na) ja miehet 8,4 g/vrk (3,3 g Na). Suolan saanti on Suomessa vähentynyt jatkuvasti. Suomalaisten suurin suolan lähde on ruoanvalmistuksessa (mukaan lukien leivät) käytetty ruokasuola. Ruokasuolasta saadaan noin puolet kaikesta natriumista. Muita tärkeitä lähteitä ovat juustot, lihajalosteet ja kalat sekä ravintorasvat.[10]

Saantisuositukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravitsemusneuvottelukunta suosittelee Suomessa suolaa korkeintaan 6 g/vrk naisilla ja 7 g/vrk miehillä. Natriumiksi (Na) laskettuna nämä vastaavat 2,4 ja 2,8 g/vrk.[11] Suositeltava suolamäärä on vieläkin alhaisempi niille, jotka ovat ylipainoisia, jotka sairastavat verenpainetautia tai aikuistyypin diabetesta tai joiden suvussa on näitä tauteja.

Grammassa suolaa on noin 0,4 grammaa natriumia (Na). 1 g natriumia = 2,5 g suolaa. Natriumin riittäväksi ja turvalliseksi minimisaanniksi aikuisilla on arvioitu 1,5 g suolaksi laskettuna. Sen saa elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista.[11]

Suolan vuoden 2005 saantisuositus on korkeampi edellisiin suosituksiin verrattuna. Perusteluna on, että se on realistisempaa saavuttaa. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on kuitenkin alentaa natriumin saantia vuorokaudessa väestötasolla edelleen 2–2,3 grammaan eli 5–6 grammaan suolaksi laskettuna.[11]

Maailman terveysjärjestön WHO:n tavoitteena on saada suolan käyttö vähenemään yleisesti alle puoleen nykyisestä.[12]

Mineraalisuola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset mineraalisuolat sisältävät vähemmän natriumkloridia, joka on usein korvattu kaliumkloridilla. Pienempi natriumkloridipitoisuus vähentää haitallisen natriumin määrää, mistä syystä mineraalisuoloja pidetään ”terveyssuoloina”. Alhaisen natriumpitoisuuden vuoksi niitä ei kuitenkaan voi käyttää säilöntään tai tuoresuolaukseen, tai sitten suolaa on lisättävä tavallista enemmän.

Mineraalisuolan keskimääräinen koostumus on 100 grammaa kohden:[13]

  • natrium 21 g
  • kalium 17,88 g
  • magnesium 1,1 g

Suola kemianteollisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa tuotetusta ruokasuolasta käytetään kuitenkin kemianteollisuuden raaka-aineena. Sitä tarvitaan lähes kaikkien muiden natriumin yhdisteiden, samoin kloorin ja sen yhdisteiden valmistukseen. Esimerkkeinä tärkeistä natriumia sisältävistä tuotteista, joiden valmistukseen sitä käytetään, voidaan mainita saippua ja muut pesuaineet, samoin sooda, jota tarvitaan myös lasin valmistuksessa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suolaa on käytetty säilöntään ja peittämään pilaantuneen ruoan makua. Sillä on käyty paljon kauppaa. Tämän vuoksi se on ollut tärkeä valtioiden verotuksen kohde.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salt and Health Food Standards Agency and the Department of Health, UK 2003

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruokasuola.
  1. Juutinrauman tulli 1840
  2. Vitamiinien ja kivennäisaineiden ABC, Marja-Leena Nurminen, WSOY 1997
  3. a b c d http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00858
  4. a b c Veren suolapitoisuuksien muutoksiaPertti Mustajoki, Duodecim Lääkärikirja 26.1.2006
  5. a b Miten suolanpuute vaikuttaa ihmiseen? 27.7.2011. Aamulehti. Viitattu 23.1.2014.
  6. a b Melinda Wenner Moyer: It's Time to End the War on Salt 8.7.2011. Scientific American. Viitattu 1.2.2014.
  7. Graudal NA, Hubeck-Graudal T, Jurgens G: Effects of low salt diet on blood pressure, hormones and lipids in people with normal blood pressure and in people with elevated blood pressure 9.11.2011. The Cochrane Collaboration. Viitattu 1.2.2014.
  8. Kohonnut verenpaine Käypähoitosuositus, 26.9.2005
  9. Tsugane, S.: Salt, salted food intake, and risk of gastric cancer: epidemiologic evidence PubMed. Viitattu 5.8.2008.
  10. Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 6.10.2008.
  11. a b c Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 10.10.2008.
  12. Helsingin yliopiston tiedote
  13. Mineraalisuola keskiarvo Fineli, KTL