Monopoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee monopolia taloudessa. Sanan muista merkityksistä, katso Monopoli (täsmennyssivu).

Monopoli (kreik. μονοπώλιο, monopolio < μόνος, monos 'yksin' + πωλεῖν, polein 'myydä') on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Monopolille ominaista on siten kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna liian vähäinen tuotannon määrä. Useimmiten voittoa maksimoidessaan monopoliyritys rajoittaa tuotantoaan markkinahinnan nostamiseksi.

Monopoli määritellään useimmiten markkinoiden kautta: esimerkiksi tietyn maan markkinoilla jollakin myyjällä on monopoli, jos myyjä on maan ainoa myyjä, tai kyläkaupalla voi olla kylän kaupan monopoli, mutta ei koko kunnan kaupan monopolia. Toisaalta jollakin yrityksellä saattaa olla monopoli tietyn hyödykkeen tuottamisessa, mutta jos tarjolla on läheisiä substituutteja, yrityksellä ei ole välttämättä monopolivoimaa.

Jos markkinoilla on vain yksi ostaja mutta monta tuottajaa, kutsutaan markkinamuotoa monopsoniksi. Kartelli on taas tilanne, jossa useampi yritys muodostaa yhteenliittymän ja pyrkii toimimaan kuten monopoli. Tämä rikkoo täydellisen kilpailun periaatetta, minkä vuoksi kartellit on kielletty useimmissa maissa.

Monopolin muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrityksellä voi olla monopoli markkinoilla useasta syystä. Monopolin olemassaolo on katsottu useissa maissa haitalliseksi, joten viranomaiset valvovat ja säätelevät niiden toimintaa. Suomessa yritysten kilpailua valvoo Kilpailuvirasto.

Laillinen monopoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakisääteinen julkinen monopoli (oikeudellinen monopoli) syntyy tilanteessa, jossa valtio saattaa rajoittaa tarjontaa lainsäädännöllä. Usein laillinen monopoli on valtion itsensä harjoittamaa liiketoimintaa. Vaihtoehtoisesti yrityksillä saattaa olla esimerkiksi patentin vuoksi laillinen yksinoikeus johonkin markkinaan.

Lakisääteisen monopolin ylläpitäminen aiheuttaa yhteiskunnallisia kustannuksia, kun lakisääteisen monopolin omaava yritys joutuu puolustamaan monopoliaan turhin kustannuksin viestinnällä ja voimakkailla suoralla vaikuttamisella päättäjiin. Tällaisesta kokonaistaloutta vahingoittavasta hyödyntavoittelusta käytetään nimitystä välistäveto. [1]

Tavalliset monopolit joutuvat reagoimaan potentiaalisiin kilpailijoihin parantamalla toimintaansa, mutta lakisääteiset monopolit yrittävät estää kilpailua lainsäädännön kautta. [1]

Lakisääteisiä monopoleja käytetään joskus rahan keräämiseen valtiolle, mutta sama voi tehdä myös alaa verottamalla. [1]

Luonnollinen monopoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luonnollinen monopoli

Luonnollinen monopoli on muodostuu tilanteessa, jossa yksi tuottaja pystyy toimimaan markkinoilla niin tehokkaasti, että muiden ei kannata tulla markkinoille. Tällöin yrityksellä on tuotannossa tavallisesti skaalaetu tai vaihtoehtoisesti markkinoille tulon kustannus voi olla hyvin korkea.

Monille infrastruktuuriin liittyville markkinoille muodostuu luonnollisia monopoleja. Esimerkiksi TV- ja radioverkolla, sähköverkolla, vesihuollolla tai rataverkolla on usein vain yksi tarjoaja. Suomessa tällainen liiketoiminta on usein valtion tai kuntien harjoittamaa.

Bilateraalinen monopoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bilateraalinen monopoli nimitystä käytetään tilanteesta, jossa sekä ostajia että myyjiä on vain yksi. Tätä voisi verrata esimerkiksi työnantajien ja ammattiliittojen palkkaneuvotteluihin, jossa osapuolia kummallakin puolella vain yksi.

Monopolistinen kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Monopolistinen kilpailu

Monopolistinen kilpailu tarkoittaa tilannetta, jossa yritykset pyrkivät erottelemaan tuotteensa, jotta pystyisivät toimimaan monopolina luomallaan markkinalla. Toiminnan tehokkuus riippuu siitä, kuinka läheisiä substituutteja yrityksen tuotteelle on olemassa.

Haittoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monopoli tuottaa allokatiivista tehottomuutta, tuotannollista tehottomuutta ja dynaamista tehottomuutta, mm. monopoliyrityksen toiminta, innovointi ja kustannustehokkuuden parantaminen jäävät heikommiksi. [1]

Taloustieteellinen analyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olettamalla yrityksen maksimoivan voittoa voidaan osoittaa, että monopolin on optimaallista rajoittaa tuotannon määrää hinnan nostamiseksi. Toisin sanoen yrityksen kannattaa käyttää hinnoitteluvoimaa. Tällöin yrityksen voitot kasvavat ja kuluttajien saama hyöty pienenee. Täydellisen kilpailun vallitessa yksittäiset yritykset eivät voi vaikuttaa markkinahintaan, joten tällainen toiminta ei ole mahdollista.

Monopolin voitto on sen kokonaistulot vähennettynä kokonaiskustannuksilla. Monopoli päättää tuotannon q määrän. Seuraavassa oletetaan monopolin tuntevan markkinoiden kysyntäfunktion p(q). Olkoon c(q) kustannusfunktio. Monopolin tulo on hinta kertaa määrä, joten voitto on:

\Pi\ = p(q)\cdot q - c(q)

Oletaan funktiot derivoituviksi, jolloin voidaan ottaa derivaatta määrän suhteen:

\frac{d \Pi\ }{dq} = p'(q)\cdot q + p(q) - c'(q)

Asettamalla ensimmäisen kertaluvun ehto nollaksi saadaan:

p'(q)\cdot q + p(q)  = c'(q),

eli rajahyöty on yhtä kuin rajakustannus. Tämä on optimi, jos:

\frac{d^2 \Pi\ }{dq^2} = p''(q)\cdot q + 2\cdot p'(q) - c''(q) < 0

Tulos voidaan kirjoittaa muotoon:

p(1+p'\cdot q/p)  = p(1 + 1/\epsilon) = p(1 - 1/|\epsilon|)= c'(q),

jossa \epsilon on kysynnän hintajousto, joka on negatiivinen olettaen, että kyseessä ei ole Giffenin hyödyke. Kysynnän joustamattomalla alueella hinnan nosto on kannattavaa, koska vähemmällä tuotannolla saa enemmän tuloja. Hintaa ei kuitenkaan kannata nostaa loputtomasti, koska yleensä kysyntä muuttuu jossain vaiheessa joustavaksi. Mutta monopolin ei siis kannata laajentaa tuotantoaan kysynnän joustamattomalle alueelle. Tuloksesta nähdään, että monopolin asettama hinta on rajakustannuksia suurempi, koska joustavalla kysynnän alueella |\epsilon|>1.

Kuinka puuttua monopoleihin?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talousliberalismia kannattaneen professori Milton Friedmanin mukaan monopolien vastaiset lait aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Sen sijaan haitallisia monopoleja voidaan eliminoida poistamalla tulleja ja muuta sääntelyä, joka ylläpitää monopoleja.lähde?

Myös valtio on purkanut monopoleja. Standard Oil pilkottiin 34 osaan 15. toukokuuta 1911, kun Yhdysvaltain Korkein oikeus totesi sillä olevan monopoliasema.

Monopoleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion monopoleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion yksityistämiä monopoleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suomen rahapelimarkkinat, Kuuluvainen, Arto; Koponen, Aki; Oikarinen, Elias; Ranki, Antti; Ryömä, Arto; Laihinen, Pasi; Lehtonen, Annina, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun CCR Tutkimuspalvelut E2/2012 (2012-11-08). Sivut 45-48 ja 50, 55-58.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]