Patentti

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Patentti.

Patentti on viranomaisen antama määräaikainen yksinoikeus keksinnön käyttämiseen elinkeinotoiminnassa. Patentti on luonteeltaan kielto-oikeus, jonka perusteella sen haltijalla on oikeus kieltää muilta keksintönsä ammattimainen hyväksikäyttö. Ammattimaista hyväksikäyttöä on muun muassa patentoidun tuotteen valmistus, myynti, käyttö ja maahantuonti tai patentoidun menetelmän käyttö. Patentti on voimassa vain sen myöntäneessä maassa. Keksintö on siksi monesti suojattava erikseen eri valtioissa. Euroopan patenttivirasto käsittelee patenttihakemuksia keskitetysti.

Patentin myöntämiselle on alun perin varsin käytännöllinen peruste – tavoite, että hyödylliset keksinnöt eivät mene keksijänsä mukana hautaan.lähde? Vastineeksi keksinnön (esimerkiksi valmistusmenetelmän) julkistamisesta keksijä saa rajoitetun yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

Patenttia muistuttava "privilegimenettely" oli hallitsijan oikeus antaa monopoliasema tietyn hyödykkeen valmistamiseen. Vanhimpia varsinaisia patenttilakeja oli Venetsian patenttilaki vuodelta 1474, mutta jo yli sata vuotta aikaisemmin sekä Italiassa että Böömissä oli ryhdytty antamaan patentteja etenkin kaivostoiminnassa tarvittaviin laitteisiin ja järjestelyihin. Tämä takasi innovaation luojalle määräajaksi yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen. Nykyisen patenttikäytännön vanhin suora edeltäjä on Isossa-Britanniassa vuonna 1624 annettu laki, Statute of Monopolies joka rajoitti hallitsijan oikeutta antaa monopoleja. Lakiuudistuksen mukaan monopolin sai antaa vain uusien tuotteiden tai valmistusmenetelmien todellisille keksijöille. Tästä kehittyivät modernit patenttilait, joissa tunnustetaan keksijä ja keksijän oikeus saada suoja keksinnölleen. Yhdysvalloissa moderni patenttilaki saatiin vuonna 1790, Ranskassa vuonna 1791 ja Suomessa vuonna 1898.

Patenttilainsäädäntö vaikutti erittäin merkittävästi teollisuuden kehittymiseen etenkin 1800-luvulla, jolloin uudet synteettiset väriaineet ja myöhemmin uudet lääkkeet olivat usein patenttien suojaamia. Samoin etenkin Yhdysvalloissa rautatietekniikka kehittyi patenttien ja niihin myönnettyjen lisenssien turvin. Kehityksen kääntöpuolikin tuli varhain tutuksi. Juuri Yhdysvalloissa ja Saksassa syntyi patentteihin tukeutuvia kartelleja, joita viranomaiset eräissä tapauksissa joutuivat purkamaan. Tämä ilmiö oli keskeinen USA:n radio- ja elokuvatoiminnassa.

[muokkaa] Patentointi Suomessa

Keksinnölle voidaan myöntää patentti, jos keksintö on uusi, keksinnöllinen ja luonteeltaan tekninen. Patenttilain 1 § mukaan keksinnöksi ei katsota pelkästään:

  • löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää
  • taiteellista luomusta
  • suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten tai tietokoneohjelmaa
  • tietojen esittämistä

Patenttihakemus tulee julkiseksi jo hakemusvaiheessa 18 kuukauden salassapitoajan jälkeen. Suomeen jätettyjen suorien kansalliset patenttihakemusten perustiedot (keksijä, hakija, keksinnön nimi, etuoikeuspäivä jne.) julkistetaan Patentti- ja rekisterihallituksen viikkojulkaisussa, jotka ovat luettavissa sen verkkosivustolla.[1] Patenttihakemuksen käsittely voi kestää useita vuosia. Kenellä tahansa on Suomen lain mukaan yhdeksän kuukauden ajan mahdollisuus tehdä väite patenttiviranomaiselle ja vaatia esittämillään perusteilla, että patenttia ei myönnetä. Patentti saa lainvoiman, ellei väitteitä esitetä tai hyväksytä.

Patentti on uudistettava vuosittain ja siitä on suoritettava säädetty vuosimaksu. Patentti voi olla voimassa enintään 20 vuotta hakemuksen ensimmäisestä jättöpäivästä (etuoikeuspäivästä) edellyttäen, että hakija on maksanut säädetyt kansalliset vuosimaksut. Vuosimaksujen hinta kallistuu vuosi vuodelta progressiivisesti. Jos hakija ei suorita säädettyä kansallista vuosimaksua, patenttihakemus tai patentti raukeaa ja keksinnöstä tulee vapaata tekniikkaa, jota ei voi patentoida missään maassa. Hakemusmenettely on nimittäin tehnyt siitä julkisen niin, että se ei enää täytä uutuusvaatimusta.

Patentointimenettely on verrattain kallista ja patenttioikeudenkäynti (patentinloukkaus tai kanne patentin julistamisesta mitättömäksi) on erittäin kallista. Tästä on usein huomautettu ja sanottu, että yksityinen keksijä ja pieni yritys eivät saa todellisuudessa suojaa patentista, koska niillä ei ole varaa puolustaa patenttia loukkauksilta. Huomautus saattaa pitää paikkansa, koska oikeudenkäynnin kuluihin on varattava vähimmilläänkin sata–kaksisataa tuhatta euroa. Sekä patentin hakeminen että patenttioikeudenkäynti edellyttävät oikeastaan aina patenttiasiamiehen ja patenttiasioihin erikoistuneen asianajajan käyttämistä.

Suomessa patentteja myöntää Patentti- ja rekisterihallitus. Suomessa jätettiin 2 018 patenttihakemusta vuonna 2006.[2]

Sähköisiä tietokantoja on runsaasti, sekä maksullisia että maksuttomia. Hyvin yleisesti myös patentteja työssään käsittelevät, teknisesti koulutetut henkilöt pitävät patenttien vertailemista työläänä ja epävarmana muun muassa siksi, että patenteille on kehittynyt oma, kohdittain tavallisesta tekniikan alan kielenkäytöstä poikkeava terminologiansa ja että perinteisesti patenttivaatimukset kirjoitetaan pitkin lausein ja vaikeatajuisesti.

[muokkaa] Patenttisuojan laajuus

Patentti on voimassa vain siinä maassa, jossa se on annettu. Nykyisin on silti tavallista, että uutuustutkimuksen suorittaa Euroopan patenttivirasto Saksassa ja että patentin hakija harkitsee huolellisesti, missä maissa patenttia haetaan. Samanaikainen patentointi monissa maissa on mahdollista etuoikeuspäivän säilyttäen.

Lain mukaan (patenttilaki 39 §) patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttihakemuksessa on selostava osa, joka huipentuu patenttivaatimuksiin. Sekä hakumenettelyssä että oikeudenkäynneissä lähes poikkeukseton sääntö on, että suojaa ei myönnetä laajemmin kuin mitä patenttivaatimuksista on suoraan luettavissa. Patenttivaatimuskin kirjoitetaan useimmiten sellaiseen muotoon, että ensin esitetään lajimääritelmä ja sen jälkeen tunnusmerkkiosa, joka perinteisesti aloitetaan sanoilla tunnettu siitä että.

Patentin tulkinnassa riitatilanteessa turvaudutaan kuitenkin joskus ekvivalenssin käsitteeseen. Täysin toisarvoiset muutokset eivät tee keksinnöstä uutta. Luentoesimerkkinä mainitaan usein patenttivaatimuksessa ehkä mainittujen niittien korvaaminen ruuveilla.

[muokkaa] Tietokoneohjelmien patentointi

Tietokoneohjelmia on patentoitu käytännössä sekä Suomessa että muualla Euroopassa jo parikymmentä vuotta, vaikka patenttilaissa tietokoneohjelma mainitaan sellaisena asiana, jota ei voisi patentoida. Jo yli 20 vuotta sitten myönnettiin, että monissa tapauksissa on pelkästään tarkoituksenmukaisuuskysymys, toteutetaanko jokin keksintö "raudalla" vai "softalla". Patentteja alettiin myöntää ensin automaatio- ja säätötekniikassa ja sitten yhä laajemmin, tätä nykyä myös ns. liiketoimintamalleihin, jotka ovat useimmiten tietokoneohjelmalla toteutettuja.

EU-komissio on antanut direktiiviehdotuksen tietokoneohjelmien patentoimisesta. Ehdotus on herättänyt vastustusta ja protesteja. Jotkut korostavat, että tietokonetekniikka kehittyy paljon nopeammin kuin perinteiset teollisuudenalat ja patenteista ei olisi käytännössä hyötyä tekniikan nopean vanhentumisen takia. Patenttien yleinen kesto 20 vuotta olisi myös kohtuuttoman pitkä tietokoneohjelmissa. Tieto- ja tietoliikennetekniikan edustajat ovat vaatineet yhteisöpatenttia. Yhteisöpatentti ei näyttäisi etenevän EY:ssä.

Toistaiseksi monet vaikeat kysymykset ovat avoimia, kuten kansainvälinen eli rajat ylittävä patenttioikeudenkäynti, kansainvälisen (EY:n sisäisen) patenttituomion täytäntöönpano ja se kysymys, miten monilla kielillä patenttiasiakirjat olisi julkaistava.

Europarlamentti hylkäsi direktiiviehdotuksen lopullisesti 6. heinäkuuta 2005.

[muokkaa] Triviaa

Broom icon.svg
 Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa.
Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot.
  • Ensimmäisen modernin patentin sai Samuel Hopkins potaskan valmistusmenetelmästä.
  • Vaikka Suomessa oikeus patenttiin kirjattiin lakiin vuonna 1898, ensimmäinen numeroitu patentti myönnettiin jo 29. kesäkuuta 1842 silloisen Manufaktuurijohtokunnan esityksestä. Sen sai mekaanikko L. G. Ståhle raudansulatusmasuunin lisälaitteeseen. Ståhlelle annettiin tuolloin lupa ja yksinoikeus viiden vuoden ajan ainoana Suomessa valmistaa kyseessä olevaa laitetta eli puhallinkonetta. Suomen suuriruhtinaskunnassa patentteja myönnettiin myös tilanteissa, joissa nykyisin puhuttaisiin erikoisoikeudesta eli konsessiosta, esimerkiksi patentti höyrylaivaliikenteen harjoittamiseen Saimaalla.
  • Yksi kuuluisimmista ja rahallisesti tuottavimmista patenteista lienee ollut Alfred Nobelin johtamalle yhtiölle myönnetty patentti dynamiittiin.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Patenttihakemusten viikkoluettelot 26. huhtikuuta 2007. Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 29. huhtikuuta 2007.
  2. ↑ Suomessa tehdyt patenttihakemukset 2. tammikuuta 2007. Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 29. huhtikuuta 2007.

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Patentti
Henkilökohtaiset työkalut