Euroopan patenttivirasto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euroopan patenttivirasto

Euroopan patenttivirasto (lyh. EPO, European Patent Office) on Euroopan patenttisopimukseen EPC (European Patent Convention) liittyneiden maiden patentteja myöntävä virasto. EPOn pääkonttori sijaitsee Münchenissä, sivuvirasto Haagissa, alavirasto Berliinissä ja patentti-informaatioyksikkö Wienissä.

Kaikkiin EPC-sopimukseen liittyneihin maihin voi tehdä keksinnöstä myös suoran kansallisen patenttihakemuksen, joten EPO on rinnakkainen ja vaihtoehtoinen tapa hakea keksintöön patenttia EPC-maissa. Jos keksintöön halutaan useampia patentteja eri EPC-maihin, niin EPO on yleensä hakijan kannalta edullisempi vaihtoehto suoriin kansallisiin hakemuksiin verrattuna.

Euroopan patenttivirasto on Euroopan unionista täysin erillinen, ja EU:iin kuulumattomista maista mm. Sveitsi ja Turkki kuuluvat EPOon.

EPO:n jäsenmaita (tilanne 15.7.2011) ovat seuraavat maat (suluissa liittymisaika): Belgia (1977), Alankomaat (1977), Iso-Britannia (1977), Luxemburg (1977), Ranska (1977), Saksa (1977), Sveitsi (1977), Italia (1978), Ruotsi (1978), Itävalta (1979), Liechtenstein (1980), Espanja (1986), Kreikka (1986), Tanska (1990), Monaco (1991), Irlanti (1992), Portugali (1992), Suomi (1996), Kypros (1998), Turkki (2000), Bulgaria (2002), Slovakia (2002), Tšekki (2002), Viro (2002), Slovenia (2002), Unkari (2003), Romania (2003), Puola (1.3.2004), Islanti (1.11.2004), Liettua (1.12.2004), Latvia (1.7.2005), Kroatia (1.1.2008), Norja (1.1.2008), Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia (1.1.2009), San Marino (1.7.2009), Albania (1.5.2010), Serbia (1.10.2010).

EPOn myöntämä eurooppapatentti voidaan ulottaa koskemaan myös seuraavia EPOn laajennusvaltioita eli ns. extension-valtioita (suluissa liittymisaika), jotka ovat solmineet erillissopimuksen Euroopan patenttiviraston kanssa (tilanne 15.7.2011): Bosnia ja Hertsegovina (1.12.2004) ja Montenegro (1.3.2010).

EPOn tutkimalle ja myöntämälle eurooppapatentille vaaditaan vielä kansallinen rekisteröinti. Se tapahtuu toimittamalla käännös kohdemaan hyväksymällä kielellä kansalliseen patenttivirastoon ja maksamalla mahdollisesti tarvittava julkaisumaksu. Eurooppapatentilla on myöntämisensä jälkeen yhdeksän kuukauden väiteaika. Ellei väiteajan puitteissa esitetä vastaväitteitä niin eurooppapatentti saa kohdemaassaan lainvoimaisen patentin arvon ja on siten samassa lainopillisessa asemassa kuin kansallisen patenttiviraston myöntämä lainvoimainen patentti.

EPO rahoittaa toimintansa hakemusmaksuilla, julkaisumaksulla ja patenttihakemusten vuosimaksuilla. Eurooppapatentin hakija joutuu maksamaan vuosittain vuosimaksun EPOlle, jos haluaa pitää hakemuksensa patentointiprosessin vireillä EPOssa. Vuosimaksun maksaminen loppuu sellaisessa tapauksessa, jossa EPO on hylännyt patenttihakemuksen. Jos eurooppapatentti on myönnetty, tulee vuosimaksu suorittaa niiden maiden kansallisille virastoille, joihin myönnetty eurooppapatentti on rekisteröity ja joissa se halutaan pitää patentti voimassa. Vuosimaksun maksamatta jättäminen lakkauttaa patentin voimassaolon siinä maassa, jossa vuosimaksua ei ole maksettu.

Suomessa EPO-patentin kansallinen rekisteröinti suoritetaan Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH).

Muita keskitettyjä alueellisia patenttiorganisaatioita ovat Euraasian patenttiorganisaatio (EAPO), Afrikan alueellinen teollisoikeusorganisaatio (ARIPO) ja Afrikan henkisen omaisuuden järjestö (OAPI).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]