Potaska
Sivulta puuttuu 
Potaska on kaliumkarbonaatista yleisesti käytetty nimitys.[1] Se on natriumkarbonaatin eli soodan kanssa analoginen suola, jossa kationina on natriumin sijaan toinen alkalimetalli, kalium.
Potaskaa on käytetty lasin ja saippuan raaka-aineena[1] sekä lannoitteena muinaisesta Egyptistä ja Roomasta alkaen. Sitä käytetään toisinaan myös ruoan valmistuksessa. Niinpä esimerkiksi Satakunnassa koivuntuhkasta saatua potaskaa on perinteisesti käytetty lipeäkalan valmistukseen.
Sana potaska johtuu germaanisista kielistä ja merkitsee sananmukaisesti ruukkutuhkaa (ruots. pottaska, saks. Pottasche, engl. potash).[2] Potaskaa onkin menneinä aikoina valmistettu puun tuhkasta,[1], Suomessa varsinkin koivun tuhkasta. Tuhka liuotettiin vedessä ja liuos kuivatettiin, jolloin orgaaniset aineet hapettuivat. Epäorgaaniset aineet kiteytettiin.
Potaskaa on vanhastaan saatu myös lampaan villasta pesemällä.[1] Nykyään sitä valmistetaan pääasiassa kaliumhydroksidista hiilidioksidin avulla.[1] Sitä kaivetaan myös teollisuusmineraalilouhoksista. Vuonna 1790 Samuel Hopkins keksi potaskalle uuden valmistusmenetelmän, jolle myönnettiin Yhdysvaltojen ensimmäinen patentti.[3]
Pietari Brahe perusti 1600-luvulla Suomen ensimmäisen potaskatehtaan Pohjois-Suomeen, Ruukin kylään.[4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e Otavan iso tietosanakirja, 3. osa (Hirs-Kuur), s. 235, art. Kaliumyhdisteet. Otava, 1963.
- ↑ Ulla-Maija Kumonen ym.: Suomen sanojen alkuperä, 2. osa (L-P), s. 404, hakusana potaska. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-711-9.
- ↑ Pot Ash History Ideafinder. Viitattu 26.7.2012.
- ↑ Ruukin Yrityspuisto, pitkät teollisuuden perinteet Ruukin Yrityspuisto Oy. Viitattu 26.7.2012.
