Potaska

Potaskaa.

Potaska eli kaliumkarbonaatti, K₂CO₃, on hiilihapon kaliumin kanssa muodostama suola. Kaliumkarbonaatti on väritöntä, hygroskooppista, kiteistä tai jauhemaista ainetta, jonka moolimassa on 138,2 g/mol, sulamispiste 891 °C, tiheys 2,29 g/cm³ (vesi = 1,0 g/cm³), liukoisuus veteen (20 °C:n lämpötilassa) 112 g/100 ml ja CAS-numero 584-08-7. Potaska on soodan kanssa analoginen suola, jossa kationina on natriumin sijaan toinen alkalimetalli, kalium.

Potaskaa on käytetty lasin ja saippuan raaka-aineena sekä lannoitteena muinaisesta Egyptistä ja Roomasta alkaen. Sitä käytetään toisinaan myös ruoan valmistuksessa. Niinpä esimerkiksi Satakunnassa koivuntuhkasta saatua potaskaa on perinteisesti käytetty lipeäkalan valmistukseen.

Potaskaa tehtiin menneinä aikoina puun tuhkasta, Suomessa koivun tuhkasta. Monissa kielissä potaskaa merkitsevä sana juontuukin sanasta ruukku tai tuhka. Tuhka liuotettiin vedessä ja liuos kuivatettiin, jolloin orgaaniset aineet hapettuivat. Epäorgaaniset aineet kiteytettiin.

Samuel Hopkins keksi potaskalle uuden valmistusmenetelmän, jolle myönnettiin ensimmäinen nykyaikainen patentti.

Pohjois-Suomen ensimmäisellä teollisuuspaikkakunnalla, Ruukin kylässä oli potaskatehdas vuosina 1670–1680.

Nykyisin potaskaa kaivetaan teollisuusmineraalilouhoksista.

Aiheesta muualla

• Vedettömän kaliumkarbonaatin kansainvälinen kemikaalikortti
• Raimo Hietala: Kuinka potaskaa poltettiin ja puhdistettiin, Porstua-dokumentti