Hapetus

Wikipedia

Hapetus eli hapettuminen on kemiallinen reaktio, jossa aineen hapetusluku kasvaa. Hapettuva aine luovuttaa muodollisesti elektroneja pelkistyvälle aineelle.

Esimerkiksi lyijy(II)ioni voi hapettua lyijy(IV)ioniksi: Pb²⁺ → Pb⁴⁺ + 2e⁻. Lyijyn hapetusluku kasvaa II:sta IV:ksi.

Hapetus tapahtuu aina samanaikaisesti jonkin toisen aineen pelkistyksen kanssa. Reaktiota kutsutaan hapetus-pelkistysreaktioksi. Hapettuva aine on toisaalta pelkistin ja pelkistyvä aine hapetin. Voimakkaita hapettimia ovat muun muassa otsoni (O₃), typpihappo (HNO₃) ja kaliumpermanganaatti (KMnO₄).

Entisen, suppean määritelmän mukaan hapetus on aineen yhtymistä happeen. Esimerkiksi metaanin palaessa metaanissa olevat hiili ja vety hapettuvat ja happi pelkistyy ja toimii siis myös nykyisen määritelmän mukaan hapettimena: CH₄ + 2 O₂ → CO₂ + 2 H₂O.

Orgaanisten yhdisteiden hapettuminen merkitsee yleensä niissä olevan vedyn vähenemistä, esimerkiksi alkoholin hapettuessa aldehydiksi, tai hapen määrän lisääntymistä, esimerkiksi aldehydin hapettuessa karboksyylihapoksi. Primäärinen alkoholi voidaan hapettaa aldehydiksi, joka voidaan edelleen hapettaa karboksyylihapoksi, esimerkiksi:

2 CH₃CH₂OH + O₂ ⇒ 2 CH₃CHO + 2H₂O

2 CH₃CHO + O₂ ⇒ 2 CH₃COOH

Sekundääriset alkoholit hapettuvat ketoneiksi. Tertiääriset alkoholit eivät hapetu.

Hapettuminen aiheuttaa usein korroosiota, esimerkiksi raudan ruostuminen johtuu hapettumis-pelkistymisreaktiosta.

[muokkaa] Lähteet

• Mooli Ke3, WSOY